Purjemeriahven

Purjemeriahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Meriahvenet Serranidae
Alaheimo: Meriahvenet Epinephelinae
Tribus: Epinephelini
Suku: Epinephelus
Laji: maculatus
Kaksiosainen nimi

Epinephelus maculatus
(Bloch, 1790)[2]

Synonyymit[3]
  • Holocentrus maculatus Bloch, 1790
  • Holocentrus albofuscus Lacepède, 1802
  • Holocentrus bicolor Shaw, 1803
  • Serranus sebae Bleeker, 1854
  • Plectropoma kulas Thiollière in Montrouzier, 1857
  • Serranus medurensis Günther, 1873
Katso myös

  Purjemeriahven Wikispeciesissä
  Purjemeriahven Commonsissa

Purjemeriahven[4] (Epinephelus maculatus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori yksilö Molukeilla.

Purjemeriahven saavuttaa tavallisesti 50 senttimetrin pituuden (SL). Se on väritykseltään vaalean ruskea tai harmaa ja siinä on tiheään sen pupillin kokoluokkaa olevia tummia, kulmikkaita täpliä. Selkäpuolella on kaksi tummempaa läikkää ja kaksi valkoista läikkää, jotka ulottuvat myös selkäeviin. Nuorilla yksilöillä on ruumiissaan lisäksi valkoisia läikkiä. Purjemeriahvenella on kylkiviivallaan 48–51 suomua. Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 15–17 nivelruotoa. Peräevässään purjemeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan nivelruotoa. Rintaevissään sillä on 17–18 ruotoa.[5][6]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjemeriahvenen levinneisyys ulottuu Tyynellämerellä Riukiusaarilta ja Ogasawarasaarilta etelään Malaijien saaristoon, Mikronesiaan, Isolle valliriutalle ja Lord Howen saarelle ja sieltä itään Uuteen-Kaledoniaan, Fidžille ja Samoalle. Intian valtameressä lajia tavataan Kookossaarilla.[3] Laji elää koralliriutoilla 2–100 metrin syvyydessä merenpinnasta. Täysikasvuisia yksilöitä tavataan eritoten riuttojen ulkonevien huippujen lähettyvillä.[7][2] Purjemeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa ravut, tursaat ja pienet kalat.[6] Chuukin alueella Mikronesiassa lajin naaraan on havaittu saavuttavan sukukypsyyden keskimäärin noin kolmivuotiaana ja koiraan noin nelivuotiaana. Siellä laji elää keskimäärin 13-vuotiaaksi.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Rhodes, K. & Sadovy, Y.: Epinephelus maculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Epinephelus maculatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 73. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  5. ↑ Randall, John E.; Allen, Gerald R. & Steene, Roger C.: Fishes of the Great Barrier Reef and Coral Sea, s. 110. University of Hawaii Press, 1998. ISBN 9780824818951 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 182. Rooma: FAO, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Allen, Gerald R.: Field Guide to Marine Fishes of Tropical Australia, s. 90. Länsi-Australian museo, 2009. ISBN 9781920843892 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)