Radola Gajda

Radola Gajda noin vuonna 1919.

Radola Gajda (synt. Rudolf Geidl; 14. helmikuuta 1892 Kotor, Itävalta-Unkari – 15. huhtikuuta 1948 Praha, Tšekkoslovakia)[1][2] oli tšekkiläinen sotilas ja poliitikko. Hän oli vuosina 1918–1919 Venäjän sisällissotaan osallistuneen Tšekkoslovakian legioonan tärkein komentaja ja korkeassa asemassa myös Venäjän valkoisessa armeijassa. 1920–1930-luvuilla Gajda oli Tšekkoslovakian merkittävin fasistinen poliitikko.

Varhaisemmat vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gajda syntyi Geidl-nimisenä Kotorissa Itävalta-Unkariin kuuluneessa Dalmatian kuningaskunnassa nykyisen Montenegron alueella. Hänen isänsä oli Itävalta-Unkarin armeijan upseeri ja taustaltaan Määrin saksalaisia.[2][3] Gajdan äiti oli montenegrolainen aatelisnainen.[2] Gajda kävi kymnaasia Määrin Kyjovissa.[2][1] Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan aluksi Itävalta-Unkarin armeijassa, mutta jäätyään vuonna 1915 sotavangiksi Bosniassa hän liittyi Montenegron kuningaskunnan armeijaan ja sai siellä kapteenin arvon. Montenegron kukistuttua hän pakeni vuonna 1916 Venäjälle ja liittyi serbialaisten vapaaehtoisten pataljoonaan, joka pian myös tuhoutui.[2][3] Joulukuussa 1916 hän liittyi kapteenina vapaaehtoisista tšekeistä ja slovakeista koottuun Tšekkoslovakian legioonaan ja alkoi käyttää nimeä Radola Gajda. Hän sai 4. luokan Pyhän Yrjön ristin kunnostauduttuaan Kerenskin hyökkäykseen liittyneessä Zborovin taistelussa kesällä 1917.[2]

Venäjän sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gajdan oli aktiivisesti mukana, kun kotiuttamista odotellut Tšekkoslovakian legioona toukokuussa 1918 nousi kapinaan Venäjän bolševikkihallintoa vastaan ja alkoi vallata paikkakuntia Siperian radan varrella.[2][3] Gajda johti muun muassa Irkutskin valtausta 11. heinäkuuta 1918.[3] Elokuun lopussa hän yhdisti voimansa muiden Siperiassa olleiden tšekkijoukkojen ja Venäjän valkoisia edustaneen kenraali Mihail Dieterichsin kanssa. Gajda ylennettiin samana vuonna vain 26-vuotiaana kenraalimajuriksi. Lokakuusta 1918 alkaen hän komensi Jekaterinburgin armeijaryhmää Omskin valkoisen hallituksen alaisuudessa.[2] Tammikuussa 1919 Siperian valkoisten uusi ylipäällikkö, amiraali Aleksandr Koltšak nimitti Gajdan Uralin rintaman komentajaksi ja ylensi tämän kenraaliluutnantiksi.[3][2]

Keväällä 1919 Gajda komensi Siperian pohjoisarmeijaa ja hyökkäsi kohti Kazania ja Vjatkaa yrittäen tavoittaa Arkangelissa maihinnousseet ympärysvaltojen joukot sen sijaan että olisi tukenut puna-armeijan vastahyökkäyksen kohteeksi joutunutta Mihail Hanžinin komentamaa länsiarmeijaa, mikä osittain johti valkoisten tappioon koko itärintamalla. Gajdasta tehtiin syntipukki, ja monarkistinen Koltšak syytti häntä ”demokraattisista pyrkimyksistä” ja korvasi hänet 11. heinäkuuta Dieterichsillä.[3][2] Gajda vangittiin lyhytaikaisesti ja erotettiin valkoisesta armeijasta ja hänen kunniamerkkinsä ja kenraalinarvonsa peruttiin.[2] Marraskuussa 1919 katkeroitunut Gajda johti Vladivostokissa häntä tukeneiden tšekkien ja venäläisten vasemmistososialistivallankumouksellisten yhteistä kapinaa Koltšakia vastaan. Kapina kukistui nopeasti ja lievästi haavoittunut Gajda vangittiin. Ympärysvaltojen vaatimuksesta hänen vapautettiin mutta pakotettiin poistumaan Venäjältä.[3][2]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gajda vuonna 1933.

Gajda opiskeli vuosina 1920–1922 Pariisin École supérieure de guerre -sotakoulussa.lähde? Vuosina 1920–1926 hän palveli Tšekkoslovakian armeijassa, jonka pääesikunnan päällikkö hänestä tuli vuonna 1926.[2] Hän joutui eroamaan elokuussa 1926, kun häntä syytettiin vakoilusta ja sotilasvallankaappauksen juonimisesta tasavaltaa vastaan. Tämän jälkeen Gajda siirtyi politiikkaan ja ryhtyi samana vuonna perustetun Národní obec fašistická (Kansallinen fasistinen yhteisö) -nimisen puolueen johtajaksi. Gajda yhdistettiin Ladislav Kobsinekin tammikuussa 1933 johtamaan epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, jossa hän ilmeisesti ei ollut osallisena. Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian maaliskuussa 1939 Gajda lakkautti puolueensa ja vetäytyi julkisesta elämästä. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansallisoikeus (Národní soud) asetti hänet syytteeseen erilaisista poliittisista rikoksista. Hänet tuomittiin lopulta vain kahdeksi vuodeksi vankeuteen, joten pidätysaika kattoi lähes koko tuomion. Gajda kuoli leukemiaan pian vapautumisensa jälkeen huhtikuussa 1948.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ivo Pejčoch: Generál Radola Gajda, muž spojený s českými fašisty (tšekiksi) Vojenský historický ústav Praha. Viitattu 17.9.2024.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Gajda Radola (Rudolf) (englanniksi) Interactive Map The Russian Civil War 1917–1922 -sivusto. Viitattu 17.9.2024.
  3. ↑ a b c d e f g Antony Beevor: Venäjän vallankumous ja sisällissota, s. 235–236, 323, 326, 331–332, 347–348, 353–355, 359, 361, 410–411 (suom. Markku Päkkilä). WSOY, Helsinki 2022. Alkuteos Russia – Revolution and Civil War 1917–1921.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]