Reino Paasilinna

Reino Paasilinna
Kansanedustaja
26.3.1983–14.12.1989
24.3.1995–18.11.1996
Euroopan parlamentin jäsen
11.11.1996–13.7.2009
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1939
Petsamo
Kuollut21. heinäkuuta 2022 (82 vuotta)
Helsinki
Arvonimivaltiopäiväneuvos[1]
Puoliso Anja Aulikki Arstila
Tiedot
Puolue SDP

Reino Kalervo Paasilinna (5. joulukuuta 1939 Petsamo – 21. heinäkuuta 2022 Helsinki[2][3]) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja.[4] Paasilinna oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsen, ja hän toimi muun muassa kansanedustajana, Yleisradion pääjohtajana sekä Euroopan parlamentin jäsenenä.[5]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paasilinnat joutuivat sotien seurauksena evakkoon Tervolaan Kemijokilaaksoon, jossa Reino Paasilinna ei jatkanut opintojaan kansakoulun jälkeen[6] vaan oli jo pienestä pitäen erilaisissa töissä. Hän kuitenkin päätyi 1961 pelkästä kansakoulupohjastaan huolimatta televisiotoimittajaksi, ensin Tesvisioon ja sitten 1964 Yleisradioon.[6] Hän tuli tunnetuksi provosoivista ja kohua herättäneistä ohjelmistaan erilaisista yhteiskunnallisista ongelmista, kuten vakuutusyhtiöiden toiminnasta ja liikenneturvallisuudesta[7][8]. Ylessä Paasilinna työskenteli vuosikymmenen ja eteni toimituspäälliköksi, mutta siirtyi 1974 ulkoasiainministeriön palvelukseen. Hieman aiemmin hän oli valmistunut yhteiskuntatieteen maisteriksi.

Ulkoministeriössä Paasilinna toimi lehdistöneuvoksena niin Moskovassa kuin Washingtonissa,[6] kunnes tuli valituksi SDP:n kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä vuoden 1983 vaaleissa. Kansanedustaja-aikansa hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston jäsen. Hän luopui eduskunnasta kesken kauden 1989, kun hänet nimitettiin Yleisradion pääjohtajaksi. Siinä tehtävässä hän veti muun muassa vuoden 1993 tv-kanavauudistusta, kunnes organisaatiouudistuksessa 1994 Ylen johtoon tuli toimitusjohtajan nimikkeellä Arne Wessberg.[9][10] Paasilinna toimi pääjohtajakaudellaan 1990–1994 Euroopan yleisradiounionissa.

Pääjohtajakautensa jälkeen Paasilinna palasi eduskuntaan vuoden 1995 vaaleissa ja väitteli samana vuonna yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.[4]

Euroopan parlamentin jäsen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Suomi järjesti 1996 välikauden europarlamenttivaalit, Paasilinna asettui ehdolle ja hänet valittiin Euroopan parlamenttiin. Hänet valittiin uudelleen vuosien 1999 ja 2004 vaaleissa, joista jälkimmäisissä hän sai kuudenneksi eniten ääniä Suomessa, yli 64 000. Kansainvälisen asiantuntemuksensa ansiosta Paasilinna sai vastuuta useissa Euroopan unionin ulkopolitiikkaan vaikuttavissa tehtävissä. Vaalikaudella 2004–2009 hän oli Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (ESP) koordinaattori teollisuus, tutkimus ja energia -valiokunnassa (ITRE) sekä varajäsenenä kulttuuri ja koulutus -valiokunnassa (CULT). Erittäin merkittävä oli myös EU:n Venäjä-valtuuskunta, jonka varapuheenjohtajat olivat molemmat suomalaisia: Paasilinnan lisäksi Esko Seppänen.

ESP:n parlamenttiryhmässä Paasilinna vaikutti koko edustaja-aikansa tavallisena rivijäsenenä. Eurokansanedustajatehtäviensä lisäksi Reino Paasilinna toimi pitkän ja arvostetun journalistitaustansa ansiosta myös Euroopan journalismin keskuksen (EJC) johtokunnassa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Paasilinna kuului tunnettuun veljessarjaan. Hänen veljiään olivat Erno Paasilinna, Arto Paasilinna ja Mauri Paasilinna. Perhe oli kotoisin Petsamosta.[6] Reino Paasilinna syntyi evakkomatkalla Pohjoisella jäämerellä, Aunus-laivalla Petsamosta Norjaan, jonne äiti ja kolme muuta lasta pakenivat vajaa viikko aiemmin syttynyttä talvisotaa.[6]

Paasilinna oli naimisissa Anja Aulikki Arstila-Paasilinnan kanssa. Heillä oli kolme lasta Miira (s. 1972), Petra (s. 1975) ja Silja (s. 1976). Sotilasarvoltaan Paasilinna oli ylikersantti.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paasilinna, Reino & Tuovinen, Pentti: Näkeekö silmä – kuuleeko korva. (Pamfletti) Hämeenlinna: Karisto, 1970. ISBN 951-23-0046-X
  • Miellyttävää väkivaltaa: näinkö Suomi menettää itsenäisyytensä? Helsinki: Otava, 1986. ISBN 978-951-1-09223-0
  • Glasnost – julkisuuspolitiikka ja sen ilmeneminen Neuvostoliiton joukkotiedotusjärjestelmässä. (Osa lisensiaatintutkimuksesta) Tampere: Tampereen yliopisto, 1990. ISBN 978-951-4-42732-9
  • Glasnost – mediapommi Neuvostoliitossa 1985–91. (Väitöskirja) Tampere: Tampereen yliopisto, 1995. ISBN 978-951-4-43865-3
    • Glasnost and Soviet television. (Väitöskirjan osa) Yleisradio, 1995.
  • Paasilinna, Reino & Saksa, Markku: Ankarat ajat. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19586-4
  • Paasilinnat, sukukirja – lukukirja. Helsinki: Tietotori, 1998. ISBN 978-952-9-10460-4
  • Paasilinna, Reino (toim.): Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho. Helsinki: Suomen arvopaperilehti, 2001. ISBN 978-951-9-80722-5
  • Paasilinna, Reino (toim.): European information society towards new challenges. Pariisi: M&M Conseil Organisation, 2002. ISBN 978-284-5-41041-1
  • Eespäin Euroopassa. Matkalaukkudemokraatin mietelmiä. (Aforismit) Helsinki: Tietotori, 2004. ISBN 978-952-9-16834-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tasavallan presidentin 19.12.2018 myöntämät arvonimet. Valtioneuvosto.
  2. ↑ Yle: Poliitikko ja Yleisradion entinen pääjohtaja Reino Paasilinna on kuollut Helsingin Sanomat. 21.7.2022. Viitattu 22.7.2022.
  3. ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000008964792.html
  4. ↑ a b Reino Paasilinna Suomen kansanedustajat. 29.11.2007. Eduskunta. Viitattu 18.3.2019.
  5. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 654. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  6. ↑ a b c d e Heino, Jari: Troolarin ruumasta Euroopan saleihin. Turun Sanomat, 4.12.1999, s. 20.
  7. ↑ Timo- Erkki Heino: Vakuutusasia on sydämen asia oli Suomen television kaikkien aikojen kohuohjelma Yle Elävä arkisto. 17.07.2007. Viitattu 21.7.2022.
  8. ↑ "Joutukaa sielut" oli ohjelma holtittomasta tieliikennekulttuurista Yle Elävä arkisto. 27.05.2007. Viitattu 21.7.2022.
  9. ↑ Apunen, Matti: ”Näin sen näin 1993”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 50, 53, 57, 71. Helsinki: Suomen elokuvasäätiö, Valtion painatuskeskus, 1994. ISBN 951-37-1245-1
  10. ↑ Vuosisadan kanavauudistus. Yle Elävä arkisto 8.09.2006. Viitattu 11.12.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Salokangas, Raimo: ”Paasilinna, Reino (1939–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 421–422. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylen pää- ja toimitusjohtajat
Pääjohtajat: Hjalmar Woldemar Walldén (1944–1945) • Hella Wuolijoki (1945–1949) • Einar Sundström (1950–1964) • Eino S. Repo (1965–1969) • Erkki Raatikainen (1970–1979) • Sakari Kiuru (1980–1989) • Reino Paasilinna (1990–1994)
Toimitusjohtajat: L. M. Viherjuuri (1926–1927) • Yrjö Koskelainen (1927) • Armas Deinert (1927) • Hjalmar Woldemar Walldén (1927–1944) • Arne Wessberg (1994–2005) • Mikael Jungner (2005–2010) • Lauri Kivinen (2010–2018) • Merja Ylä-Anttila (2018–)
Suomen europarlamentaarikot