Riccardo Paletti

Riccardo Paletti
Henkilötiedot
Kansalaisuus Italia Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1982
Talli(t) Osella
Kilpailuja 8 (2 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Etelä-Afrikan Grand Prix 1982
Viimeinen kilpailu Kanadan Grand Prix 1982

Riccardo Paletti (15. kesäkuuta 1958 – 13. kesäkuuta 1982) oli italialainen Formula 1 -kuljettaja. Hänen uransa luetaan lyhyimpien joukkoon, sillä hän sai surmansa jo toisessa kisa-aloituksessaan vuoden 1982 Kanadan GP:ssä Montrealissa.[1][2] Muita lyhyen uran ajaneita kuskeja ovat muun muassa Roger Williamson[3], Helmuth Koinigg[4] ja Roland Ratzenberger[5].

Ennen Formula 1 -uraa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palettin ollessa vasta 13-vuotias hän oli Italian juniorikaraten mestari ja hän pääsi jopa kansalliseen alppihiihdon nuorisovalintojen joukkoon. Täytettyään 19 hän päätti omistaa elämänsä moottoriurheilulle.[6]

Paletti aloitti uransa kilpa-autoilijana Italian Formula Super Ford -luokassa osallistumalla yhdeksään kisaan kauden aikana. Hän ei voittanut kertaakaan, mutta sijoittui kolmanneksi mestaruuspisteissä. [7][8][9] Saman kauden loppupuoliskolla hän tutustui myös Italian Formula 3-luokkaan ajaen March-Toyotalla ja vuonna 1979 hän oli F3:ssa kokonaisen kauden, mutta menestys oli huono hänen saavutettuaan vain kaksi viidettä sijaa. Kauden aikana hän tutustui myös Formula 2 -luokkaan.[7][8][9]

Hyvien yhteyksien kautta Paletti tutustui Mike Earleen, joka omisti Onyx-tallin F2:ssa ja jonka kautta hän varmisti siirtymisensä F2:een vuodelle 1981. Tästä tuli hänen Euroopan-mestaruuskautensa.[8][9][7] Runsaan talvitestauksen ansiosta hän sijoittui Silverstonen aika-ajoissa kymmenennelle sijalle ja tuli maaliin toisena Mike Thackwellin jälkeen. Hockenheimin kisassa hän keskeytti, mutta Thruxtonissa hän ylsi kolmannelle sijalle. Siihen mennessä hänellä oli jaettu toinen sija Stefan Johanssonin kanssa, mutta loppukausi oli täynnä epäonnea.[9][7]

Formula 1-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Palettilla ei ollut suuria saavutuksia ja kokemusta pienempien lajien kisoissa, hän pääsi silti Osella-tallin kakkoskuljettajaksi kaudelle 1982. Palettilla oli tallitoverinaan kokeneempi ranskalainen Jean-Pierre Jarier. Paletti myönsi, että F1:ssä ajaminen pelotti häntä, mutta hänen sponsorinsa vaati hänen siirtyvän ylemmäs, eikä Paletti halunnut menettää mahdollisuuttaan. Hänen sponsorinsa oli itse asiassa hänen isänsä Arietto Paletti, rikas milanolainen liikesmies, joka oli luonut omaisuutensa rakennusyhtiöllä ja Pioneer Hi-Fi -tuotteiden Italian maahantuonnilla. Yhdessä asiassa Paletti oli aikaansa edellä Formula 1:ssä, sillä hänellä oli mukanaan henkilökohtainen terveysavustaja, joka tarkkaili hänen verenpainettaan ja pulssiaan vartaloon kiinnitetyillä sensoreilla testi- ja harjoitussessioiden aikana. Tuolloin vain harva otti hänen vakavamielisen ammatillisen lähestymistapansa vakavasti.

Hänen ensimmäinen yrityksensä oli Etelä-Afrikan Grand Prix'ssä tammikuussa 1982, mutta hän ei päässyt aika-ajoista jatkoon ollessaan Jarieria yli kaksi sekuntia hitaampi. Jarier oli selviytynyt viimeiseen lähtöruutuun. Kauden toisessa osakilpailussa Rio De Janeirossa otti Paletti osaa aika-ajoihin perjantaina, mutta jousitusvian seurauksena hänen Osellastaan irtosi pyörä, eikä hän päässyt kisaan mukaan. Seuraavana oli Long Beach, jossa Jarier sijoittui aika-ajoissa kymmenennelle sijalle, mutta Paletti oli yli kolme sekuntia tallitoveriaan hitaampi ja karsiutui kolmannen kerran.

Kauden neljänteen osakilpailuun Imolassa 25. huhtikuuta 1982 FISA:n ja FOCA:n riitojen takia osallistui vain 14 autoa. Paletti pystyi aika-ajoissa kukistamaan Eliseo Salazarin ja Manfred Winkelhockin, jotka kummatkin ajoivat ATS-tallissa. Kisan lämmittelykierrokselle Paletti ei saanut moottoriaan käynnistymään ja jäi sen takia muista jälkeen. Seitsemän kierroksen jälkeen hän keskeytti kisan sijalta 13 jousitusongelmiin. Hänen ensimmäinen kisansa kesti vain 12 minuuttia.

Zolderin kisassa, Belgiassa, Paletti alkoi olla pettynyt tallin kehnouteen. Sen lisäksi hänen välinsä Jarieriin kiristyivät. Tallin auton uusi runko esiteltiin Monacon kisaan. Se ei kuitenkaan helpottanut Palettin tilannetta, sillä hän tiesi Monacon olevan erityisen vaikea haaste. Monacossakaan hän ei päässyt aika-ajoista jatkoon.

Seitsemännessä osakilpailussaan Detroitissa Paletti oli yllättäen lähellä Jarierin kannoilla, vaikka silti yli sekunnin hitaampi. Lämmittelykierroksella rengas irtosi autosta. Paletti ei kuitenkaan voinut lähteä kisaan vara-autolla, koska Jarier oli törmännyt seinään ja hän sai vara-auton käyttöönsä Palettin sijaan.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa osakilpailussa Kanadan GP:ssä Paletti selviytyi vihdoin aika-ajoista toiseen F1-starttiinsa sijoittumalla toiseksi viimeiseen lähtöriviin. Lähtövalojen vaihtuminen punaisesta vihreäksi kesti poikkeuksellisen kauan, jolloin paalupaikalla olleen Didier Pironin Ferrarin moottori sammui. Pironi kohotti kätensä ilmoittaakseen ongelmasta, mutta keltaista lippua ei nostettu startin keskeyttämiseksi. Muut yrittivät ohittaa Pironin auton, mutta Raul Boesel havaitsi auton liian myöhään ja ajoi Marchillaan sen takapyörän yli pyörähtäen ympäri.

Takarivistä startannut Paletti ei ehtinyt reagoida ajoissa, vaan törmäsi Pironin Ferrarin perään yli 180 km/h vauhdilla tönäisten sen rajusti keskelle rataa ja aiheuttaen pienen joukkokolarin. Palettin auton etuosa murskautui täysin. Yhteensä viisi autoa romuttui. Pironi hyppäsi ulos autostaan ja yritti yhdessä paikalle nopeasti tulleiden ensiapuhenkilöiden kanssa vetää Palettia ulos autostaan. FISA:n johtava lääkäri Sid Watkins kiirehti auttamaan Palettia, joka nojasi tajuttomana Osellassaan rattia vasten. Paletti oli saanut törmäyksessä vakavia vammoja ohjaustangon ruhjottua hänen rintakehänsä. Kun Didier Pironi ja Watkins tarkistivat Palettin tilaa, Osellan hajonneista tankeista vuotanut polttoaine syttyi tuleen. Tulipalon sammuttaminen kesti jonkin aikaa Pironin opastaessa ratamiehiä pitämään liekit loitolla Palettista. Kun palo saatiin sammutettua, kriittisesti loukkaantunut Paletti makasi autossa ilman pulssia. Palettin irrottaminen onnistui vasta parinkymmenen minuutin kuluttua, sillä Osellan murskaantunut kori piti häntä tiukasti paikallaan. Ajajan irrottaminen autosta tehtiin hyvin varovasti, sillä raivaussahoista tulevien kipinöiden pelättiin sytyttävän radalla lainehtineen bensiinin uudelleen tuleen. Tiedoton Paletti oli koko irrotuksen ajan tiputuksessa ja lääkärit antoivat hänelle tekohengitystä. Hänet vietiin helikopterilla Royal Victoria -sairaalaan, jossa hän kuoli kolme tuntia onnettomuuden jälkeen lähinnä sisäiseen verenvuotoon. Paletti ei kuitenkaan saanut rajusta tulipalosta huolimatta lainkaan palovammoja. Tragediaa pahensi se, että Riccardon äiti Gina oli kisassa paikalla ja näki onnettomuuden. Heidän oli tarkoitus käydä New Yorkin kaupungissa juhlimassa Palettin 24-vuotissyntymäpäivää.[7][9]

Vain pari viikkoa Gilles Villeneuven murhenäytelmän jälkeen Riccardo Palettista tuli toinen kuolonuhri saman F1-kauden aikana. Seuraavan kerran F1:ssä tapahtui kuolemaan johtanut onnettomuus neljä vuotta myöhemmin, kun Elio de Angelis kuoli Paul Ricardin radalla Ranskassa ajetuissa Formula 1 -testeissä hänen Brabham-autonsa takasiivekkeen irrottua. Paletti oli vuoteen 1994 asti viimeinen F1-kisaviikonloppuna kuollut kuljettaja.

Kunnianosoituksena nuorelle kuljettajalle Varanon moottorirata on nimetty hänen mukaansa Autodromo Riccardo Palettiksi. Hänen sanottiin olleen hyvin miellyttävä ja mukava ihminen ja lupaava kuljettaja. [9][9]

Formula 1 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sija Pisteet
1982 Osella Squadra Corse Osella Osella FA1C Cosworth V8 RSA
DNQ 		BRA
DNPQ 		USW
DNQ 		SMR
Kesk. 		BEL
DNPQ 		MON
DNPQ 		DET
DNS 		CAN
Kesk. 		NED GBR FRA GER AUT SUI ITA CPL NC 0

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Riccardo Paletti - Italy ESPN. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Nelson Piquet Wins Following Start-Line Tragedy 13.6.1982. ESPN. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Stewart Victory Tainted by Williamson's Horrific Death 29.7.1973. ESPN. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Fittipaldi's Title Marred by Koinigg Death 6.10.1974. ESPN. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Death of a Legend Overshadows Schumacher's First Title ESPN. Arkistoitu 7.11.2018. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Phillips, Randy: Death of Riccardo Paletti in 1982 Ranks as Worst GP Memory 6.8.2013. Montreal Gazette. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Visbeen, Marcel: Racing towards a Fate He Never Even Saw Coming 14.8.2007. 8W. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Riccardo Paletti Driver Database. Viitattu 11.7.2015. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g Villa, Andrea: La Storia di Riccardo Paletti 16.2.2013. F1GrandPrix Motorionline. Viitattu 10.7.2015. (italiaksi)