Riigikogun vaalit 2003

Riigikogun vaalit 2003

1999 ← 2. maaliskuuta 2003 → 2007

Kaikki 101 paikkaa Riigikoguun 51 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 58,2 %   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Edgar Savisaar Juhan Parts Siim Kallas Puolue Keskusta Res Publica Reformi Saadut paikat 28 28 19 Paikkojen muutos 0 28 1 Äänet 125 709 121 856 87 551 Kannatus 25,40 % 24,62 % 17,69 % Muutos 2,0 %-yks. Uusi puolue 1,79 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Villu Reiljan Tunne Kelam Ivari Padar Puolue Viron Kansanliitto Isänmaaliitto Maltilliset Saadut paikat 13 7 6 Paikkojen muutos 6 11 11 Äänet 64 463 36 169 34 847 Kannatus 13,0 % 7,3 % 7,0 % Muutos 5,7 %-yks. 8,8 %-yks. 8,2 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja Siim Kallas Reformi Uusi pääministeri Juhan Parts Res Publica

Riigikogun, eli Viron parlamentin vaalit järjestettiin 2. maaliskuuta 2003. Viiden prosentin äänikynnyksen ylitti kuusi puoluetta. Vaalien tulos oli yllätys, koska vain kaksi vuotta aiemmin perustettu Res Publica nousi maan suurimmaksi puolueeksi Edgar Savisaaren johtaman Keskustapuolueen rinnalle. Itse puheenjohtaja Savisaar oli kuitenkin maan äänikuningas. Oikeistolaisen Res Publican menestystä oli osattu odottaa, mutta sen kannatuksen ei uskottu yltävän niin suureksi. Sen sijaan Keskustapuolueen odotettiin saavan pari lisäpaikkaa, mutta se onnistuikin vain pitämään paikkamääränsä samana kuin edeltävissä vuoden 1999 vaaleissa.. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaksi puoluetta sai saman paikkamäärän riigikogussa.^[1]

Ennakkoasetelma

Vuoden 1999 riigikogun vaalien jälkeen Virossa oli ollut kaksi hallitusta, joista viimeisin Siim Kallasin hallitus oli toiminut runsaan vuoden sen jälkeen, kun Isänmaaliiton Mart Laarin hallitus kaatui skandaaliin. Lisäksi maan politiikkaa olivat ravistelleet viimeisen parin vuoden aikana ennen vaaleja useat skandaalit. Res Publican vahvimpia aseita olivat Savisaaren Keskustapuolueeseen kohdistuneet syytteet, joihin liittyi lahjonta ja korruptio. Keskustapuolue kuitenkin sai menestystä populistisella retoriikalla ja sai torjuntavoiton.^[2]

Vaaliteemat

Ennen vaaleja Res Publica asettui selvästi Keskustapuolueen vastustajaksi iskulauseenaan "Vali kord!" ("Valitse järjestys!") ja onnistui vakuuttamaan äänestäjät populistisella retoriikallaan olevansa vankka vaihtoehto Keskustapuolueelle. Sillä oli vahva nuoriin vapaaehtoisiin perustunut aktiivinen kampanja, jossa vaalit tuotiin poikkeuksellisesti kadunkulkijoiden keskuuteen. Puolue lupaili puheenjohtaja Juhan Partsin laittavan maan järjestykseen ja kuntoon sekä tuovan mukanaan uuden aallon Viron jähmettyneeseen politiikkaan. Res Publica tarjosi uutta nopeaa muutosta ja ennen kaikkea vakautta. Maahan oli saatava vahva hallitusvalta, järjestystä, vakautta ja turvallisuutta. Oikeuslaitoksesta oli tehtävä vahvempi ja korruptio oli kitkettävä.

Vaalien jälkeen

Maan suurimmaksi puolueeksi äänimäärällä noussut Keskustapuolue syrjäytettiin hallitusneuvotteluissa, ja maahan tuli porvarihallitus, jonka muodostivat Res Publica, Viron reformipuolue ja Viron kansanliitto. Hallitus kaatui kahden vuoden päästä maaliskuussa 2005 koko alkuvuoden kestäneen kriisin jälkeen Res Publican menetettyä Reformipuolueen luottamuksen. Res Publica jäi itsenäisenä puolueena lyhyeksi ilmiöksi, kuten monet muutkin puolueet Viron politiikassa. Res Publica yhdistyi kesäkuussa 2006 oikeistolaisen Isänmaaliiton kanssa Isänmaan ja Res Publican liitoksi (IRL). Vuoden 2007 vaalien tuloksen myötä Res Publicasta ei ollut jäljellä juuri muuta kuin maininta IRL:n nimessä.

Tulokset

Tulokset verrattuina vuoden 1999 riigikogun vaaleihin

Puolueet		Äänet			Paikat
		Ääniä	%	+/–	Paikat	+/–
	Viron keskustapuolue	125 709	25,40	+2,0	28	0
	Res Publica	121 856	24,62	Uusi	28	+28
	Viron reformipuolue	87 551	17,69	+1,79	19	+1
	Viron Kansanliitto	64 463	13,0	+5,7	13	+6
	Isänmaaliitto	36 169	7,3	–8,8	7	–11
	Kansanpuolue Maltilliset	34 847	7,0	–8,2	6	–11
	Viron yhdistynyt kansanpuolue	5 464	1,0	–1,2	0	–6
	Viron kristillinen kansanpuolue	5 275	1,1	–1,3	0	0
	Viron itsenäisyyspuolue	2 705	0,6	Uusi	0	0
	Viron sosiaalidemokraattinen työväenpuolue	1 059	0,4	Uusi	0	0
	Viron venäläinen puolue	990	0,2	–1,8	0	0
	Sitoutumattomat ehdokkaat	2 161	0,4	–1,1	0	0
Yhteensä		494 888	100 %		101
Lähde: IPU (englanniksi)

Puoluelyhenteet

K = Keskustapuolue	RE = Reformipuolue
M = Kansanpuolue maltilliset (Maltilliset)	RP = Res Publica
R = Viron Kansanliitto	IL = Isänmaaliitto
EÜRP = Viron yhdistynyt kansanpuolue	EKRP = Kristillinen kansanpuolue
EIP = Itsenäisyyspuolue	ESDTP = Sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
VEE = Venäläinen puolue

Henkilömandaatilla läpipäässeet ehdokkaat

Virossa on käytössä sekavalintamenettely vaaleissa. Ehdokas voidaan valita henkilömandaatin (isikumandaat), vaalipiirimandaatin (ringkonnamandaat) tai kompensaatiomandaatin (kompensatsioonimandaat) kautta. Heti ensiksi ääntenlaskun alettua katsotaan onko kukaan saanut henkilömandaattiin oikeuttavaa äänimäärää. Tämä mandaatti määritellään suhdeluvun (kvoot) kautta. Suhdeluku eli kvoot saadaan aikaiseksi jakamalla vaalipiirissa annetut äänet vaalipiirin mandaattipaikkojen määrällä. Tästä saadun luvun pitää olla vähintään 1,001, jotta tulee valituksi henkilömandaatilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilömandaatin saaneet ehdokkaat ovat vaalipiiriensä menestyneimpiä eli ääniharavia.

Ehdokas	Puolue	Suhdeluku (kvoot)
Edgar Savisaar	K	2,399
Siim Kallas	RE	1,937
Tõnis Palts	RP	1,391
Andrus Ansip	RE	1,384
Urmas Paet	RE	1,347
Juhan Parts	RP	1,345
Külvar Mand	RE	1,302
Taavi Veskimägi	RP	1,165
Vilja Savisaar	K	1,156
Villu Reiljan	R	1,116
Mihhail Stalnuhhin	K	1,112
Signe Kivi	RE	1,065
Ivari Padar	M	1,029
Marko Pomerants	RP	1,001

Kansanedustajiksi valitut

Riigikogun vuoden 2003 vaaleissa 101 paikkaiseen parlamenttiin ehdokkaina oli 954 henkilöä, joista 16 oli sitoutumattomia, puolueisiin kuulumattomia ehdokkaita.

• Keskustapuolue

Toomas Alatalu | Küllo Arjakas | Jüri Šehovtsov | Enn Eesmaa | Mati Jostov | Arnold Kimber | Peeter Kreitzberg | Heimar Lenk | Robert Lepikson | Värner Lootsmann | Jaanus Marrandi | Sven Mikser | Harri Õunapuu | Siiri Oviir | Nelli Privalova | Kaarel Pürg | Mailis Rand (Mailis Reps) | Vilja Savisaar | Edgar Savisaar – isikumandaat | Evelyn Sepp | Ain Seppik | Mark Soosaar | Mihhail Stalnuhhin | Liina Tõnisson | Toivo Tootsen | Marika Tuus | Toomas Varek | Vladimir Velman

Huomautukset

Lähteet

1. ESTONIA: parliamentary elections Riigikogu, 2003 archive.ipu.org. Viitattu 14.3.2021.
2. Deadlock in Estonia election news.bbc.co.uk. 3.3.2003. Viitattu 20.3.2021. (englanti)

Aiheesta muualla

• Riigikogun kotisivu (viroksi) (englanniksi) (venäjäksi)