| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Riigikogun, eli Viron parlamentin vaalit järjestettiin 2. maaliskuuta 2003. Viiden prosentin äänikynnyksen ylitti kuusi puoluetta. Vaalien tulos oli yllätys, koska vain kaksi vuotta aiemmin perustettu Res Publica nousi maan suurimmaksi puolueeksi Edgar Savisaaren johtaman Keskustapuolueen rinnalle. Itse puheenjohtaja Savisaar oli kuitenkin maan äänikuningas. Oikeistolaisen Res Publican menestystä oli osattu odottaa, mutta sen kannatuksen ei uskottu yltävän niin suureksi. Sen sijaan Keskustapuolueen odotettiin saavan pari lisäpaikkaa, mutta se onnistuikin vain pitämään paikkamääränsä samana kuin edeltävissä vuoden 1999 vaaleissa.. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaksi puoluetta sai saman paikkamäärän riigikogussa.[1]
Vuoden 1999 riigikogun vaalien jälkeen Virossa oli ollut kaksi hallitusta, joista viimeisin Siim Kallasin hallitus oli toiminut runsaan vuoden sen jälkeen, kun Isänmaaliiton Mart Laarin hallitus kaatui skandaaliin. Lisäksi maan politiikkaa olivat ravistelleet viimeisen parin vuoden aikana ennen vaaleja useat skandaalit. Res Publican vahvimpia aseita olivat Savisaaren Keskustapuolueeseen kohdistuneet syytteet, joihin liittyi lahjonta ja korruptio. Keskustapuolue kuitenkin sai menestystä populistisella retoriikalla ja sai torjuntavoiton.[2]
Ennen vaaleja Res Publica asettui selvästi Keskustapuolueen vastustajaksi iskulauseenaan "Vali kord!" ("Valitse järjestys!") ja onnistui vakuuttamaan äänestäjät populistisella retoriikallaan olevansa vankka vaihtoehto Keskustapuolueelle. Sillä oli vahva nuoriin vapaaehtoisiin perustunut aktiivinen kampanja, jossa vaalit tuotiin poikkeuksellisesti kadunkulkijoiden keskuuteen. Puolue lupaili puheenjohtaja Juhan Partsin laittavan maan järjestykseen ja kuntoon sekä tuovan mukanaan uuden aallon Viron jähmettyneeseen politiikkaan. Res Publica tarjosi uutta nopeaa muutosta ja ennen kaikkea vakautta. Maahan oli saatava vahva hallitusvalta, järjestystä, vakautta ja turvallisuutta. Oikeuslaitoksesta oli tehtävä vahvempi ja korruptio oli kitkettävä.
Maan suurimmaksi puolueeksi äänimäärällä noussut Keskustapuolue syrjäytettiin hallitusneuvotteluissa, ja maahan tuli porvarihallitus, jonka muodostivat Res Publica, Viron reformipuolue ja Viron kansanliitto. Hallitus kaatui kahden vuoden päästä maaliskuussa 2005 koko alkuvuoden kestäneen kriisin jälkeen Res Publican menetettyä Reformipuolueen luottamuksen. Res Publica jäi itsenäisenä puolueena lyhyeksi ilmiöksi, kuten monet muutkin puolueet Viron politiikassa. Res Publica yhdistyi kesäkuussa 2006 oikeistolaisen Isänmaaliiton kanssa Isänmaan ja Res Publican liitoksi (IRL). Vuoden 2007 vaalien tuloksen myötä Res Publicasta ei ollut jäljellä juuri muuta kuin maininta IRL:n nimessä.
Tulokset verrattuina vuoden 1999 riigikogun vaaleihin
Puolueet | Äänet | Paikat | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ääniä | % | +/– | Paikat | +/– | ||||
Viron keskustapuolue | 125 709 | 25,40 | +2,0 | 28 | 0 | |||
Res Publica | 121 856 | 24,62 | Uusi | 28 | +28 | |||
Viron reformipuolue | 87 551 | 17,69 | +1,79 | 19 | +1 | |||
Viron Kansanliitto | 64 463 | 13,0 | +5,7 | 13 | +6 | |||
Isänmaaliitto | 36 169 | 7,3 | –8,8 | 7 | –11 | |||
Kansanpuolue Maltilliset | 34 847 | 7,0 | –8,2 | 6 | –11 | |||
Viron yhdistynyt kansanpuolue | 5 464 | 1,0 | –1,2 | 0 | –6 | |||
Viron kristillinen kansanpuolue | 5 275 | 1,1 | –1,3 | 0 | 0 | |||
Viron itsenäisyyspuolue | 2 705 | 0,6 | Uusi | 0 | 0 | |||
Viron sosiaalidemokraattinen työväenpuolue | 1 059 | 0,4 | Uusi | 0 | 0 | |||
Viron venäläinen puolue | 990 | 0,2 | –1,8 | 0 | 0 | |||
Sitoutumattomat ehdokkaat | 2 161 | 0,4 | –1,1 | 0 | 0 | |||
Yhteensä | 494 888 | 100 % | 101 | |||||
Lähde: IPU (englanniksi) |
K = Keskustapuolue | RE = Reformipuolue | |
M = Kansanpuolue maltilliset (Maltilliset) | RP = Res Publica | |
R = Viron Kansanliitto | IL = Isänmaaliitto | |
EÜRP = Viron yhdistynyt kansanpuolue | EKRP = Kristillinen kansanpuolue | |
EIP = Itsenäisyyspuolue | ESDTP = Sosiaalidemokraattinen työväenpuolue | |
VEE = Venäläinen puolue |
Virossa on käytössä sekavalintamenettely vaaleissa. Ehdokas voidaan valita henkilömandaatin (isikumandaat), vaalipiirimandaatin (ringkonnamandaat) tai kompensaatiomandaatin (kompensatsioonimandaat) kautta. Heti ensiksi ääntenlaskun alettua katsotaan onko kukaan saanut henkilömandaattiin oikeuttavaa äänimäärää. Tämä mandaatti määritellään suhdeluvun (kvoot) kautta. Suhdeluku eli kvoot saadaan aikaiseksi jakamalla vaalipiirissa annetut äänet vaalipiirin mandaattipaikkojen määrällä. Tästä saadun luvun pitää olla vähintään 1,001, jotta tulee valituksi henkilömandaatilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilömandaatin saaneet ehdokkaat ovat vaalipiiriensä menestyneimpiä eli ääniharavia.
Ehdokas | Puolue | Suhdeluku (kvoot) |
---|---|---|
Edgar Savisaar | K | 2,399 |
Siim Kallas | RE | 1,937 |
Tõnis Palts | RP | 1,391 |
Andrus Ansip | RE | 1,384 |
Urmas Paet | RE | 1,347 |
Juhan Parts | RP | 1,345 |
Külvar Mand | RE | 1,302 |
Taavi Veskimägi | RP | 1,165 |
Vilja Savisaar | K | 1,156 |
Villu Reiljan | R | 1,116 |
Mihhail Stalnuhhin | K | 1,112 |
Signe Kivi | RE | 1,065 |
Ivari Padar | M | 1,029 |
Marko Pomerants | RP | 1,001 |
Riigikogun vuoden 2003 vaaleissa 101 paikkaiseen parlamenttiin ehdokkaina oli 954 henkilöä, joista 16 oli sitoutumattomia, puolueisiin kuulumattomia ehdokkaita.
Toomas Alatalu | Küllo Arjakas | Jüri Šehovtsov | Enn Eesmaa | Mati Jostov | Arnold Kimber | Peeter Kreitzberg | Heimar Lenk | Robert Lepikson | Värner Lootsmann | Jaanus Marrandi | Sven Mikser | Harri Õunapuu | Siiri Oviir | Nelli Privalova | Kaarel Pürg | Mailis Rand (Mailis Reps) | Vilja Savisaar | Edgar Savisaar – isikumandaat | Evelyn Sepp | Ain Seppik | Mark Soosaar | Mihhail Stalnuhhin | Liina Tõnisson | Toivo Tootsen | Marika Tuus | Toomas Varek | Vladimir Velman