Rolls-Royce Silver Ghost

Rolls-Royce Silver Ghost
Rolls-Royce 40/50 h.p.
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Rolls-Royce
Valmistusvuodet 19071925
Korimalli -
Luokka Luksusauto
Seuraaja Rolls-Royce Phantom I
Tekniset tiedot
Moottori R6
Iskutilavuus 7036 cm³
Teho -
Huippunopeus -
Kiihtyvyys -
Vetotapa takaveto
Kulutus -

Rolls-Royce Silver Ghost on loistoautomalli, jota valmistettiin vuosina 1907–1925[1]. Alun perin malli tunnettiin nimellä Rolls-Royce 40/50 h.p., korin valmisti Royce Manchesterissa ja myöhemmin Derbyn ja Springfieldin tehtaat Yhdysvalloissa. Alun perin ainoastaan yksi yksilö, korinumero 60551, rekisterinumeroltaan AX 201 sai virallisesti nimen Silver Ghost, mutta lehdistö omaksui tämän nimen ja kaikkia näitä malleja alettiin kutsua samalla nimellä. Silver Ghost oli Rollsin yritys tehdä maailman paras auto. Nykyään Silver Ghostia pidetään maailman kalleimpana autona ja vuonna 2005 sen arvo oli 35 miljoonaa dollaria.

Vuonna 1906 Rolls-Royce valmisti neljä koria esiteltäväksi Olympian autonäyttelyssä, näistä kaksi oli uutta 40/50 h.p. -mallia. Malli oli tällöin niin uusi, että autot eivät olleet vielä edes täysin valmiita eikä niitä annettu lehdistölle testattavaksi ennen vuotta 1907.

Vuonna 1913 vaihteisto muuttui nelivaihteiseksi.

Vuonna 1919 auto sai sähköisen startin, samalla tuli sähkökäyttöiset valot asetyleeni- ja parafiinikäyttöisten tilalle.

Vuonna 1921 moottori muuttui hieman, ja jokaista sylinteriä kohden oli nyt kaksi sytytystulppaa ja valittavaksi tuli magneto tai kelasytytys.

Vuonna 1925 autoon suunniteltiin uusi moottori, ja Rolls-Royce päätti nimetä auton Phantomiksi.[2]

Vaihteisto on alun perin kolmiportainen käsivaihteisto, mutta vuonna 1910 se muuttui nelivaihteiseksi.

Monet metalliosat, kuten puskurit, jäähdytin ja valonheittimet olivat hopeoituja.[2]

Rolls-Royce Silver Ghost Ax201 vuonna 1907

Moottorit ovat R6-sivuventtiilimoottoreita. Kampiakseli on seitsemästä kohdasta laakeroitu ja siinä on täydellinen painevoitelujärjestelmä, lisäksi keskilaakerointi on tehty erityisen suureksi tärinän poistamiseksi, samalla se jakaa moottorin kahteen kolmisylinteriseen yksikköön.

  • 7.0 (7036 cm³) (1907–1910)
  • 7.4 (7428 cm³) (1910–1926)
  • Pituus: 3 441–3 645 mm

Kenraali Mannerheimin virka-auto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia Suomeen tulleita Rolls-Royce -autoja on vuoden 1915 mallinen Silver Ghost, joka palveli puolustusvoimien korkeinta johtoa Suomen itsenäisyyden alkuvuosina. Auton korin rakensi Barker & Co:n koritehdas ja sen ensimmäinen omistaja oli venäläis-kiinalaisen pankin johtaja, kenraalimajuri Davidoff Pietarista. Lokakuun vallankumouksen aikana auto kulkeutui tuntemattomalla tavalla Suomen puolelle. Epäillään, että pankkiiri Davidoff olisi siirtynyt Terijoen kautta Suomeen, jättänyt autonsa tänne ja jatkanut matkaansa länteen. Lahden kaupungista keväällä 1918 käytyjen taistelujen aikana auto jäi valkoisten sotasaaliiksi, minkä jälkeen se päätyi Helsinkiin ja luovutettiin maassa olleiden saksalaisten joukkojen ylipäällikön, kenraali Rüdiger von der Goltzin käyttöön. Syksyllä 1918 Rolls-Royce siirrettiin Yleisesikunnan Autokomennuskunnan alaisuuteen ja siitä tuli valtionhoitaja, kenraali Gustaf Mannerheimin henkilökohtainen virka-auto. Hyvien ajo-ominaisuuksien ja matkustusmukavuuden ansiosta Mannerheim käytti mielellään autoa pitkillä Itä- ja Pohjois-Suomeen suuntautuneilla tarkastusmatkoillaan.[3]

Tasavallan presidenttiä Rolls-Royce ei enää palvellut, sillä se oli vuodesta 1919 Autopataljoonan käytössä ylimpien upseerien virka-autona. Auto oli puolustusvoimien käytössä vuoteen 1932 saakka, jolloin se poistettiin rekisteristä ja luovutettiin Sotamuseon kokoelmiin ensimmäisenä museoituna puolustusvoimien ajoneuvona. Auto lojui varastossa hoitamattomana lähes 30 vuotta ja ränsistyi pahoin, kunnes se entisöitiin Kuljetusvälinevarikolla Tampereella vuosina 1960–1962.[3]

  1. http://www.conceptcarz.com/vehicle/default.aspx?carID=15307&i=2#menu
  2. a b Juurikkala, Jussi: Aikansa aristokraatteja. Tekniikan maailma, tammikuu 1961, 17. vsk, nro 1, s. 27–28.
  3. a b Markku Mäkipirtti: Brittiautot, s. 14. Tampere: Apali Oy, 2010. ISBN 978-952-5026-98-6.
Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.