Ruostumatonta rakkautta | |
---|---|
Heartbeeps | |
Ohjaaja | Allan Arkush |
Käsikirjoittaja | John Hill |
Tuottaja | Michael Phillips |
Säveltäjä | John Williams |
Kuvaaja | Charles Rosher Jr. |
Leikkaaja | Tina Hirsch |
Pääosat |
Andy Kaufman Bernadette Peters |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
Levittäjä |
Universal Studios Netflix Fandango at Home |
Ensi-ilta | 18. joulukuuta 1981 |
Kesto | 79 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Tuotto | 2 154 696 USD[1] |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Ruostumatonta rakkautta (Heartbeeps) on yhdysvaltalainen komedia vuodelta 1981 kahdesta robotista, jotka rakastuvat ja päättävät pärjätä omillaan. Elokuvan on ohjannut Allan Arkush, ja sen pääosia robotteina näyttelevät Andy Kaufman ja Bernadette Peters. Elokuva sisältää paljon John Williamsin musiikkia.[2]
Val Com 17485 (Kaufman), robotti, joka suunniteltiin palvelijaksi käyttäen puumateriaaleja, tapaa Aqua Com 89045 -nimisen seurarobotin (Peters), jonka ensisijainen tehtävä on auttaa allasjuhlissa. Tehtaassa korjausta odottaessaan kaksi robottia rakastuvat ja päättävät karata. Suunnitelmansa toteuttaakseen he varastavat tehtaan pakettiauton. He alkavat etsiä paikkaa, jossa voisivat asua. He rakentavat pienen Phil-robotin, jota kohtelevat kuin lastaan ja saavat seurakseen myös mekaanisen standup-koomikon Catskillin. Crimebuster-robotti lähetetään karkulaisten perään, mutta romuliikkeen ihmisten avulla tarina päättyy onnellisesti.
Andy Kaufman | … | Val |
Bernadette Peters | … | Aqua |
Randy Quaid | … | Charlie |
Jack Carter (ääni) | … | Catskill |
Jerry Garcia (ääni) | … | Phil |
Ron Gans (ääni) | … | Crimebuster |
Kenneth McMillan | … | Max |
Melanie Mayron | … | Susan |
Christopher Guest | … | Calvin |
Kuvaaminen aloitettiin kesäkuussa 1980, mutta yhdysvaltalaisten näyttelijöiden ammattiliiton Screen Actors Guildin lakon vuoksi kuvaukset keskeytettiin heinäkuussa. Lakko päättyi saman vuoden lokakuun alussa, ja kuvauksia päästiin jatkamaan.
Vincent Canby kirjoitti elokuvasta, että se oli "sietämätön" ja "kauhean hienosteleva tarina".[3] Koska elokuva ei myynyt hyvin, filmiyhtiöt hylkäsivät Andy Kaufmanin elokuvasuunnitelman The Tony Clifton Story omasta alter-egostaan Tony Cliftonista.
Kaufman tunsi, että elokuva oli niin huono, että hän pyysi henkilökohtaisesti anteeksi The David Letterman Showssa ja lupasi vitsaillen korvata rahat jokaiselle, joka oli maksanut sen näkemisestä (joita ei siis olisi ollut kovin monta). David Lettermanin vastaus tähän oli, että jos Kaufman kerran tahtoi korvata, hänen "kannatti varautua kahdenkymmenen dollarin laskuun".
Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen sanoo elokuvan idean sopivan hyvin koko perheen katsottavaksi ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4]
Elokuvan maskeeraaja Stan Winston sai parhaan maskeerauksen Oscar-ehdokkuuden.