Rusoharmoyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
Suku: | Harmoyökköset Xestia |
Laji: | brunneopicta |
Kaksiosainen nimi | |
Xestia brunneopicta |
Rusoharmoyökkönen (Xestia brunneopicta) on maayökkösiin kuuluva, erittäin huonosti tunnettu yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1] ja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla[2] 1. lokakuuta 2009 lähtien[3].
Rusoharmoyökkönen on keskikokoinen yökköslaji, jonka siipiväli on noin 40 mm. Siivet ovat väritykseltään rusehtavan harmaat ja etusiiven keskellä on punaruskeaa väriä. Rengastäplä on muuta siipeä vaaleamman ruskea. Etusiivissä on mustaa kuviointia, joka muodostaa yhdestä kahteen epäselvää, siivensuuntaista juovaa. Siiven kärkiosassa aaltoviiru on tumma ja siiven kärkiosassa on mustia, kiilamaisia täpliä. Takasiivet ovat vaaleat, harmaanruskeat ja niiden väri tummenee ulkoreunaa kohti.[4]
Rusoharmoyökkönen tunnettiin alun perin vain Keski-Siperiasta, Jenisei-joen alueelta, kunnes yksi yksilö löytyi Suomesta vuonna 1983[5]. Sittemmin lajista on tehty lisää havaintoja, mutta kaikki havainnot ovat pieneltä alueelta Kuusamosta.[4] ja ne on tehty aina parittomina vuosina[5]. Yleisesti ottaen rusoharmoyökkösen levinneisyys tunnetaan huonosti. Laji saattaa olla yleinen Pohjois-Venäjällä, mutta muualta Euroopasta sitä ei, Suomessa tehtyjä havaintoja lukuun ottamatta, tunneta. Myös todellinen levinneisyysalue Suomessa on tuntematon.
Suomessa rusoharmoyökköstä on tavattu heinäkuussa.[6][4]
Elinympäristöä ovat mahdollisesti vanhat, mäntyvaltaiset metsät. Yksilöitä on kuitenkin tavattu myös rämeiltä ja rinnekuusikoista. Lajin uhanalaisuus tunnetaan puutteellisesti.[7]
Toukan ravintokasvia ei tunneta.
Artikkeli perustuu pääosin Valtion ympäristöhallinnon raporttiin, sivut 118–119.