Ruth Bernhard

Ruth Bernhard
Henkilötiedot
Syntynyt14. lokakuuta 1905
Berliini, Saksa
Kuollut18. joulukuuta 2006 (101 vuotta)
San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti valokuvaaja, opettaja
Taiteilija
Ala valokuvataide

Ruth Bernhard (14. lokakuuta 1905 Berliini, Saksa[1] – 18. joulukuuta 2006 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat[2]) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti alastontutkielmistaan. Hän pyrki alastonvalokuvissaan voimakkaalla valon ja varjon käytöllä luomaan selkeitä muotoja.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruth Bernhard syntyi Berliinissä 1905. Hänen isänsä oli tunnettu graafinen suunnittelija Lucian Bernhard. Ruth kävi Berliinissä kahden vuoden ajan taideakatemiaa, mutta muutti vuonna 1927 New Yorkiin.[3]

Bernhard teki vuonna 1929 lyhen aikaa töitä The Delineator -lehden valokuvausosaston johtajan Ralph Steinerin pimiöavustajana mutta sai potkut oltuaan ujostelemattoman epäkiinnostunut tehtävästä. Bernhard osti viimeisen palkkansa avulla oman kameran ja kuvausvarusteita. Hän alkoi toimia freelancer-valokuvaajana.[3]

Bernhardin valokuva ”Lifesavers” herätti Voguen taiteellisen johtajan Mehemed Fehmy Aghan mielenkiinnon, ja tämä auttoi vuonna 1931 Bernhardin valokuvan Advertising Artiin. Bernhard sai tämän jälkeen toimeksiantoja mainostoimistoilta ja teollisuusmuotoilun parista.[4]

Bernhard tapasi 1935 Edward Westonin ja muutti tämän innoittamana Kaliforniaan. Hän oli vakuuttunut Westonin töistä ja valokuvauksen taiteellisista mahdollisuuksista. Hän alkoi valokuvata asetelmia ja alastonkuvia.[3] Bernhardin ajan kuviin kuuluu myös muun muassa ”Doll's Head”, joka on surrealistisen valokuvataiteen malliesimerkkejä.[4]

Bernhard muutti vuonna 1939 takaisin New Yorkiin, mutta palasi kahdeksan vuoden päästä Kaliforniaan, missä hän kohosi valokuvauksen West Coast -liikkeen johtaviin taiteilijoiden joukkoon.[4] Hän kuului muun muassa Westonin, Ansel Adamsin, Minor Whiten, Imogen Cunninghamin, Wynn Bullockin ja Dorothea Langen kanssa f/64-ryhmään.[5]

Bernhard aloitti 1967 pitkän uran opettajana, ja hän opetti muun muassa Utahin osavaltionyliopistossa, Kalifornian yliopiston jatkokoulutuksessa, Berkeleyn yliopistossa ja San Franciscon yliopistossa.[4][3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernhard kertoi Margaretta Mitchellin kirjoittamassa elämäkerrassa avoimesti yksityiselämästään. Hänellä oli elämänsä aikana useita suhteita sekä naisiin että miehiin. Hän aloitti 1940-luvun alussa kymmenisen vuotta kestäneen suhteen taiteilija ja muotoilija Eveline Phimisterin kanssa. Kymmenen vuotta itseään nuoremman ilmavoimien everstin Price Ricen kanssa Bernhard oli yhdessä vuodesta 1967 Ricen kuolemaan 1999.[6]

Bernhard kuoli joulukuussa 2006 luonnollisiin syihin kotonaan San Franscisossa.[6]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernhard tunnetaan parhaiten draamaattisesti valaistuista alastontutkielmistaan. Hän kertoi itse, että hänen tavoitteenaan oli valoilla ja varjoilla yksinkertaistaa esitystä ja painottaa muotojen selkeyttä.[6] Bernhard loi valokuvissaan abstrakteja muotoja ja veistoksillisia kokonaisuuksia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on Two Forms (1962), jossa kaksi alastonta naista on painautunut toisiaan vastaan.[5]

Bernhard otti lähes kaikki kuvansa studiossa, ja hän oli hyvin tarkka sommittelusta. Hän saattoi yhtä valokuvaa varten tehdä usean päivän ajan sopivaa sommittelua.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ruth Bernhard Women In Photography International. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Sabin Russell: Ruth Bernhard -- photographer of nudes and still lifes SFGate. 19.12.2006. Hearst Communications, Inc. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Ruth Bernhard International Photography Hall of Fame and Museum. Arkistoitu 23.12.2019. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Ruth Bernhard International Center of Photography. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Ruth Bernhard Artnet Worldwide Corporation. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Philip Gefter: Ruth Bernhard NYTimes.com. 21.12.2006. The New York Times Company. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)