SNCASE SE.700

SNCASE SE.700
Tyyppi autogiro
Alkuperämaa  Ranska
Valmistaja SNCASE
Suunnittelija Pierre-Étienne Mercier
Ensilento 22. toukokuuta 1945
Valmistusmäärä 2
Kehitetty mallista SNCASE SE.100

SNCASE SE.700 oli ranskalaisen SNCASE:n toisen maailmansodan aikana suunnittelema ja rakentama autogiro, jota ehdittiin valmistaa vain kaksi kappaletta ennen projektin alasajoa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SNCASE perustettiin helmikuussa 1937 Ranskan valtion edellisvuonna tekemällä päätöksellä, jolla fuusioitiin ranskan kansallistetut ilmailuteollisuusyhtiöt joukoksi suurempia yhtiötä. Yksi SNCASE:en liitetyistä yhtiöistä oli Lioré et Olivier,[1] joka oli ennen fuusiota lisenssivalmistanut espanjalaista Cierva C.30 -autogiroa, mikä oli tehnyt yhtiöstä autogirojen edelläkävijän Ranskassa.

SNCASE käynnisti vuonna 1939 SE.100-hävittäjän pohjalta kehitetyn SE.500-matkaustajakoneen suunnitteluprojekti rinnalla autogiroprojektin, jonka pääsuunnittelijana toimi SE.500:n tapaan Pierre-Étienne Mercier. SE.700-mallitunnuksen saanut projekti oli suunnitteluratkaisuiltaan ajalleen varsin edistyksellinen: koneessa oli aerodynaamisesti muotoiltu runkorakenne ja suljettu ohjaamo. SE.500:n rinnalla kehitetty autogiro muistutti selvästi koneiden yhteistä kantatyyppiä, SE.100-hävittäjää. SE.700:n kolmipyörälaskutelineen taaempi pyöräpari kiinnittyi SE.100:n tapaan suoraan kaksoisperäsimen alaosaan.[2] Puurakenteinen autogiro oli varustettu Béarnin valmistamalla 220-hevosvoimaisella (164 kW) moottorilla, joka pyöritti rungon takaosaan asennettua kaksilapaista potkuria. Vapaasti pyörivä pääroottori oli kolmilapainen ja halkaisijaltaan 12,5-metrinen.[3]

Prototyypit ja peruutettu esituotantosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SE.700:n prototyyppi koottiin toisen maailmansodan aikana Marseillen lähellä sijaitsevassa Marignanessa. Sota viivästytti projektia[2] ja prototyypin ensilento tehtiin vasta sen päätyttyä. Ensilennon lensi Henri Stakenburg 25. toukokuuta 1945. Prototyypin alkuperäinen voimalaite vaihdettiin myöhemmin samantehoiseen kuusisylinteriseen Renault 6Q-01 -rivimoottoriin. SE.700 osoittautui varsin haastavaksi lentää ja vaurioitui laskussa kuudennella koelennollaan tammikuussa 1946.[4]

SNCASE päätti rakentaa toisen parannellun prototyypin vaurioituneen korjaamisen sijaan. Alkuun mallinimen SE.700A ja myöhemmin SE.701 saanut toinen prototyyppi varustettiin tehokkaammalla 330-hevosvoimaisella (246 kW) Béarn 6D-07 -moottorilla. Toisen prototyypin kaksoisperäsintä ja muita ohjainpintoja muutettiin paremman ohjattavuuden ja vakauden saavuttamiseksi. Autogirosta oli tarkoitus valmistaa myös neljä jatkokehitettyä SE.702-esituotantokonetta, jotka tunnettiin myös mallinimellä SE.700B. Autogiroprojekti ajettiin kuitenkin alas SNCASE:n siirrettyä voimavaransa modernimpina nähtyjen helikopterien kehitykseen yhtiön arvioitua autogirojen markkinat liian pieniksi ja käyttökohteet liian rajoittuneiksi.[4] SNCASE alkoi suunnitella sotasaaliina saadun saksalaisen Focke-Achgelis Fa 223 Drachen pohjalta omaa SE.3000-helikopteriaan.[5] SE.700:n toinen prototyyppi ei tehnyt koskaan ensilentoaan ja esituotantosarjan rakentaminen peruutettiin. Kumpikaan rakennetuista prototyypeistä ei säilynyt nykypäivään.[4]

Versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [4]

  • SNCASE SE.700 – ensimmäinen prototyyppi, tuhoutui laskussa tammikuussa 1946.
  • SNCASE SE.701 (SE.700A) – toinen paranneltu prototyyppi, varustettu tehokkaammalla 330-hevosvoimaisella Béarn 6D-07 -rivimoottorilla, ei lentänyt ennen projektin keskeyttämistä.
  • SNCASE SE.702 (SE.700B) – neljän koneen suunniteltu esituotantosarja, tuotanto peruutettiin.

Tekniset tiedot (SE.700)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&06.05500006,55 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.08000003,8 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01400.&&&&001 400 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&01535.&&&&001 535 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Renault 6Q-01 -kuusisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&0220.&&&&00220 kW (&&&&&&&&&&&&0164.&&&&00164 hv)
  • Roottori: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × halkaisija &&&&&&&&&&&&&012.050000012,50 m, pinta-ala &&&&&&&&&&&&0123.&&&&00123 m²

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0266.&&&&00266 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0159.&&&&00159 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0660.&&&&00660 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&04500.&&&&004 500 m

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Les réalisations de la SNCASE, s. 2
  2. ↑ a b Les réalisations de la SNCASE, s. 9
  3. ↑ L'histoire des hélicoptères en France depuis 1945, s. 37. Pariisi: La Documentation française – DILA, 2016. ISBN 978-21114-502-8-8 (ranskaksi)
  4. ↑ a b c d Sud-Est SE-700 aviationsmilitaires.net. Viitattu 18.4.2020. (ranskaksi)
  5. ↑ Witkowski, Ryszard: Rotorcraft of the Third Reich, s. 73. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2007. ISBN 978-83-89450-43-2