STS-135 | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Lennon tilastotiedot | |||||||
Avaruussukkula | Atlantis | ||||||
Miehistön määrä | 4 | ||||||
Lähtöalusta | LC-39A | ||||||
Laukaisu | 8. heinäkuuta 2011[1] | ||||||
Paluu Maahan | 21. heinäkuuta 2011 9:57 UTC (12.57 Suomen aikaa)[2] | ||||||
Lennon kesto | 12 päivää 18 tuntia 28 minuuttia 50 sekuntia | ||||||
Kiertoratojen määrä | 200 | ||||||
Kiertoradan korkeus | 360 km | ||||||
Kiertoradan inklinaatio | 51,6° | ||||||
Matkan pituus | 8 505 161 km | ||||||
Telakoitumisaika | 10. heinäkuuta 2011 kello 18.07 | ||||||
Telakoituminen | Kansainvälinen avaruusasema | ||||||
Miehistön kuva | |||||||
Vasemmalta: Walheim, Hurley. Ferguson ja Magnus. |
|||||||
Navigaatio | |||||||
|
STS-135 (ISS:n tarviketäydennyslento ULF7) oli Nasan viimeinen sukkulalento. Avaruussukkula Atlantis laukaistiin onnistuneesti matkaan Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta 8. heinäkuuta 2011 kello 18.29 Suomen aikaa.[3][4][1] Atlantis laskeutui Kennedyn avaruuskeskukseen 21. heinäkuuta 2011 kello 12.57 Suomen aikaa, ensimmäisen kuukävelyn vuosipäivänä.[2][5] Atlantiksen laskeutuminen päätti 30-vuotisen avaruussukkulaohjelman. Atlantis-lennon toteutuminen oli pitkään epävarma - Yhdysvaltain kongressi hyväksyi fiskaalivuoden 2011 (alkoi lokakuussa 2010) budjetin huhtikuussa 2011 ja lento sai rahoituksen.
Atlantis-sukkula lensi lähes 13-päiväisen lennon.[6] Kyseessä oli kansainvälisen avaruusaseman (ISS) huoltolento.
Atlantis telakoitui ISS-avaruusasemaan 10. heinäkuuta kello 18.07 Suomen aikaa.[7][8][9][10] Telakoitumisen jälkeen sukkulan nelihenkinen miehistö tapasi avaruusaseman kuusihenkisen Retkikunta 28:n miehistön. Atlantis irtautui avaruusasemasta 19. heinäkuuta 2011 06:28 UTC.
Avaruussukkulaohjelman päätyttyä Atlantiksen lentoon kansainvälisen avaruusaseman tarviketäydennys toimii edelleen usean maan yhteistyön varassa. Avaruusaseman huollosta vastaavat jatkossa venäläinen huoltoalus Progress, Euroopan avaruusjärjestön huoltoalus Automated Transfer Vehicle, Japanin avaruusjärjestön huoltoalus H-II Transfer Vehicle ja yhdysvaltalainen kaupallinen huoltoalus SpaceX Dragon. Miehistön kuljetuksesta huolehtii venäläinen Sojuz-avaruusalus. Yhdysvaltalaiset astronautit tulevat jatkossakin vierailemaan avaruusasemalla mikäli he maksavat Venäjälle Sojuz-lennoilla mukanaolosta noin 60 miljoonaa dollaria lennolta.[11]
Atlantis kuljetti kansainväliselle avaruusasemalle Italian avaruusjärjestön toteuttaman rahtikontin Multi-Purpose Logistics Module Raffaellon ja kuljetusalusta Lightweight Multi-Purpose Carrierin (LMC).[12]
Atlantis kuljetti paljon tarvikkeita avaruusasemalle. Raffaello sisälsi yli 3,5 tonnia ruokaa, muita tarvikkeita ja varaosia. Ruokaa oli mukana yli tonni, mikä riittää asemalla vuodeksi.[7] Paluumatkalla sukkula toi myös maahan koevälineistöä ja sukkulan varaosia joita ei enää tarvita avaruusasemalla. LCM:llä palasi maahan vian selvittämiseksi myös aseman jäähdytysjärjestelmän viallinen ammoniakkipumppumoduuli (ETCS PM), joka vaihdettiin elokuussa 2010 toimivaan moduuliin.
Atlantis kuljetti avaruusasemalle myös kiertoradalla olevien satelliittien polttoaineainetäydennystä testaavan laitteiston (RRM), mitä myöhemmin testattiin aseman Dextre-robottia maasta käsin etäkäyttäen. [13][14]
Ensimmäisestä avaruussukkulalennosta STS-1 (1981) lähtien jokainen sukkulamiehistö on kuljettanut myös lahjaesineitä avaruuteen. Esineet ovat avaruusohjelmaan osallistuvien ehdottamia. Ns. Official Flight Kit (OFK) sisältää yleensä lukuisia Yhdysvaltain lippuja, olka- ja rintamerkkejä ja muita pieniä lahjaesineitä, jotka lennon jälkeen luovutetaan avaruusohjelmaan osallistujille tai käytetään avaruusohjelman esittelytarkoituksiin. Kukin astronautti saa ottaa myös muutaman pienen henkilökohtaisen esineen avaruuteen, jotka he voivat luovuttaa (ei myydä) lennon jälkeen esim. perheenjäsenilleen.[15][16]
Nasa julkisti lennon STS-335/135 miehistön 14. syyskuuta 2010.[17]
Asema | Astronautti | Kansallisuus | Ikä |
---|---|---|---|
Komentaja | Christopher Ferguson 3. avaruuslento |
Yhdysvallat | 49 (s. 1. syyskuuta 1961) |
Pilotti | Douglas Hurley 2. avaruuslento |
Yhdysvallat | 44 (s. 21. lokakuuta 1966) |
Tehtäväspesialisti 1 | Sandra Magnus 3. avaruuslento |
Yhdysvallat | 46 (s. 30. lokakuuta 1964) |
Tehtäväspesialisti 2, lentoinsinööri | Rex Walheim 3. avaruuslento |
Yhdysvallat | 48 (s. 10. lokakuuta 1962) |
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin vain nelihenkinen sukkulamiehistö lensi ISS-avaruusasemalle. Tätä ennen nelihenkinen sukkulamiehistö oli sukkulalennolla STS-6 4. huhtikuuta 1983 (ei suuntautunut ISS-avaruusasemalle sillä avaruusasemaa ei vielä tuolloin ollut). Ihan ensimmäiset sukkulalennot olivat kahden hengen miehistön koelentoja. Yleensä sukkulalennoilla on ollut kuuden tai seitsemän henkilön miehistö, mutta miehistö oli nyt nelihenkinen senkin vuoksi, että mahdollista pelastuslentoa varten ei ole enää toista avaruussukkulaa käytettävissä, koska muut sukkulat oli jo poistettu käytöstä. Mikäli Atlantis-sukkula olisi vaurioitunut vakavasti kiertoradalla niin miehistö olisi siirtynyt ISS-avaruusasemalle ja olisi palannut yksi kerrallaan seuraavan vuoden aikana maahan venäläisillä Sojuz-avaruuskapseleilla.[18][19] Pienempi miehistö mahdollisti myös mahdollisimman suuren avaruusasemalle kuljetettavan hyötykuorman.[20]
Sukkulan miehistö ei suorittanut lennolla avaruuskävelyitä. Avaruusaseman miehistö (avaruuskävelijöinä Michael Fossum ja Ronald Garan) suoritti kuitenkin yhden avaruuskävelyn sukkulan ollessa telakoituneena avaruusasemaan, millä siirrettiin avaruusaseman aikaisemmin rikkoutunut ammoniakkipumppumoduuli sukkulan rahtiruumaan maahan kuljetettavaksi rikkoutumisen syyn selvittämiseksi[21]. Kuusi ja puoli tuntia kestänyt avaruuskävely oli kansainvälisen avaruusaseman 160. avaruuskävely.[22]
12. heinäkuuta 2011 suunniteltu 6,5 tunnin avaruuskävely oli kuitenkin vaarassa, sillä Nasa ilmoitti avaruusromun kappaleen lähestyvän tuona aikana uhkaavasti asemaa. Avaruusromun palanen oli peräisin neuvostoliittolaisesta Kosmos-sarjan vuoden 1970 COSMOS-375 -tiedustelusatelliitista.[23][24] Myöhemmin Nasa ilmoitti kuitenkin avaruusromun ohittavan aseman turvalliselta etäisyydeltä, sillä sukkulan telakoituminen asemaan oli muuttanut aseman kiertorataa niin, ettei satelliitin kappale ollut enää vaarassa törmätä avaruusasemaan eikä aseman rataa tarvinnut muuttaa.[25] Avaruuskävely suoritettiin onnistuneesti. Avaruusromu on kuitenkin yhä lisääntyvä avaruusmatkailun ongelma.[26] Se on haitannut avaruussukkuloita ja avaruusasemaa aikaisemminkin.[27]
Edeltäjä: STS-134 |
Nasan avaruussukkulalennot | Seuraaja: Ei seuraavaa lentoa |