Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus tarkoittaa nais- ja miesparien oikeutta adoptioon. Samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus adoptioon lukuisissa maailman valtiossa sekä kaikissa Yhdysvaltain, Kanadan ja Australian osavaltioissa. Suomessa samaa sukupuolta olevien parien adoptio tuli mahdolliseksi 8. huhtikuuta 2016 eduskunnan hyväksymän hallituksen esityksen HE 65/2015 vp. pohjalta.
Nais- ja miesparien adoptiosta puhuttaessa erotetaan yleensä toisistaan sisäinen ja ulkoinen adoptio. Monet samaa sukupuolta olevat vanhemmat hankkivat lapsia tai heillä voi olla niitä aikaisemmasta suhteesta eri sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Sisäinen adoptio tarkoittaa sitä, että perheen sosiaalinen (ei-biologinen) vanhempi adoptoi kumppaninsa biologisen lapsen. Ulkoinen adoptio tarkoittaa adoptointia perheen ulkopuolelta, eli esimerkiksi kansainvälistä adoptiota.
Adoptointioikeuden vastustajien pääargumentti on että lapsen kehitykselle olisi haitallista, jos perheessä ei ole sekä äitiä että isää. On esitetty, että homoseksuaalisessa perheessä eläminen haittaa lapsen sukupuoliroolin ja seksuaalisuuden kehitystä.[1] Toiset epäilevät samaan sukupuoleen suuntautuneen ihmisen sopivuutta vanhemmaksi. Homoseksuaalisuus poistui sairausluokituksesta vasta viime vuosikymmeninä (Suomessa 1981), ja homoseksuaalien uskotaan olevan kiinnostuneempia rakkaussuhteestaan kuin lapsestaanlähde?. Tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin varsin yhtenäisiä ja osoittavat tällaiset oletukset vääriksi.[2][3]
Samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuden ja huoltajuuden kannattajien mukaan lasta rakastavat, samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat kasvattaa lapsen aivan yhtä hyvin kuin heterovanhemmatkin. Heidän mukaansa tilastot eivät osoita sateenkaariperheissä kasvaneiden lasten olevan alttiimpia sosiaalisille ongelmille. Joidenkin tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on hieman muista lapsista eriäviä käsityksiä sukupuolirooleista, mutta heistä ei tule myöhemmin homoseksuaaleja suuremmalla todennäköisyydellä kuin eriparisten sukupuolten vanhempien lapsista.[2]
Tutkimuksia homo- ja lesboperheissä elävistä lapsista on tehty erityisesti Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 laatimassa mietinnössä Lapset ja rekisteröity parisuhde näitä tutkimustuloksia on kartoittanut lastenpsykiatri Tytti Solantaus. Lesboäitien perheistä tutkimustuloksia on paljon enemmän kuin homoisien perheistä. Tutkimusten mukaan homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten vanhempien välillä ei ole eroa siinä, miten kiinnostunut vanhempi on lapsestaan tai kuinka paljon aikaa lapsen kanssa vietetään. Lesboparin muodostamassa perheessä lastenhoito saattaa jakautua keskimäärin tasaisemmin molemmille vanhemmille.[4] Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvaminen ei tutkimusten mukaan näytä aiheuttavan minkäänlaista poikkeavuutta lasten sukupuoli-identiteettiin eli siihen, kokevatko he itsensä tytöiksi vai pojiksi. Myöskään lasten sosiaalisen sukupuolen kehityksessä (tyttömäisessä tai poikamaisessa käyttäytymisessä) tai seksuaalisessa suuntautumisessa ei ole havaittu systemaattisia eroja homo- ja heteroperheiden välillä.[5]
Adoptiolasten hyvinvointiin keskittyneiden tutkimusten mukaan vauvoina adoptoitujen ja tutkimushetkellä alle 3-vuotiaiden lasten hyvinvoinnissa ei ole eroa samaa sukupuolta olevien vanhempien ja eri sukupuolta olevien vanhempien hoidossa kasvaneiden adoptiolasten välillä.[6][7] Samoja johtopäätöksiä siitä, että vanhempien seksuaalisella suuntautumisella ei ole lapsen hyvinvoinnin kannalta merkitystä on tehty myös tutkimuksissa, jotka ovat keskittyneet alle 18-vuotiaisiin adoptiolapsiin.[8][9][10]
Isän merkityksen on ajateltu olevan suuri erityisesti pojan kehitykselle, ja lesboparin poikien asemasta onkin käyty paljon keskustelua. Tämänhetkiset tutkimustulokset eivät viittaa siihen, että pojan kehitys häiriintyisi isän puuttumisen vuoksi. Äidin puuttumisesta on vain vähän tutkimustuloksia, mutta yksinhuoltajaisien perheissä lasten kehitys näyttää olevan normaalia.[11] Huolta on kannettu myös siitä, aiheuttaako toisenlainen perhetausta homo- tai lesboparin lapselle sosiaalisia ongelmia, kuten kiusaamista tai huonoa itsetuntoa. Tähänastisissa tutkimuksissa tällaista ei ole havaittu, vaan lasten sosiaaliset taidot ja minäkäsitys ovat samanlaisia kuin muillakin lapsilla.[12]
Järjestöjen kannat neuvonnan käytännön toteutukseen ja adoption marssijärjestykseen
Suomessa lastensuojeluun ja adoptioon erikoistuneet järjestöt kannattavat samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta. Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ei ole lapsen edun mukaista, että lapsen adoptoi parisuhteen yksi osapuoli perheeseen, jossa on tosiasiallisesti kaksi vanhempaa. Liiton mukaan lasten edun kannalta on parempi, että molemmat samaa sukupuolta olevat vanhemmat pääsevät adoptioneuvontaan samanaikaisesti.[13] Myös Pelastakaa Lapset ry:n mukaan on lasten edun arvioinnin kannalta parempi, että adoptioneuvontaan osallistuvat molemmat tosiasialliset vanhemmat.[14] Myöskään Adoptioperheet ry:n mukaan kaksivaiheinen adoptioprosessi, jossa toinen vanhempi adoptoi lapsen ensin, ei edistä lapsen etua.[15] Myös Lapsiasiavaltuutettu on todennut että lasten oikeuksien näkökulmasta ei ole esteitä sille, että samaa sukupuolta olevat parit hakevat adoptiota yhdessä.[16]
Yksilöidyt juridiset kiistanaiheet liittyen adoptioon
Osa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden vastustajista hyväksyy huoltajuuden, muttei adoptiota. He perustelevat kantaansa sillä että monissa maissa adoptiolla on vahvat oikeusvaikutukset: adoptio katkaisee niissä juridisen suhteen aikaisempaan vanhempaan nykylainsäädännön mukaan ja voi olla purkamaton. Yksi heidän toiveistaan on ettei adoptiota koskaan tehtäisi etävanhemman tai varttuneen lapsen tahdon vastaisesti.kenen mukaan? Lisäksi monia adoptio-oikeuden vastustajia huolestuttaa, että adoption sallivan lain säätäminen johtaisi myöhemmin esimerkiksi naisparien vanhemmuusolettamaan, jossa vanhemmuus automaattisesti annettaisiin äidin samaa sukupuolta olevalle puolisolle, vaikka biologinen isä olisi tiedossa ja isyyden selvittämisen ja tunnustamisen edellytykset olemassa. Naisparien vanhemmuusolettamaa on hallitus esittänyt Ruotsissa.[17]
Seuraavat maat sallivat portaattoman lapsen adoption, jossa parisuhteessa oleva parisuhde voi adoptoida parisuhteensa luonnollisen ja adoptoidun lapsen:
Suomen lainsäädännössä ulkoinen adoptio sallitaan vain aviopareille ja yksin eläville. Samaa sukupuolta olevalla parilla on mahdollisuus avioliittoon. Avioliitossa samaa sukupuolta olevilla pareilla on vuodesta 2016 ollut oikeus adoptoida niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Ennen vuotta 2016 samaa sukupuolta olevalle parille oli mahdollista adoptoida sisäisesti. Tätä ennen sateenkaariperheiden vanhemmilla oli oikeus ainoastaan sisyhteishuoltajuuteen, joka eroaa juridisesti vanhemmuudesta muun muassa elatusvelvollisuuden ja perimisoikeuden osalta[76].
Perheen sisäinen adoptio tarkoittaa sitä, että avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö adoptoi kumppaninsa juridisen lapsen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa naispari hankkii yhteisen lapsen keinohedelmöityksellä, on syntyneellä lapsella ilman sisäistä adoptiota oikeudellisesti vain yksi vanhempi, vaikka hän käytännössä elää kahden vanhemman kanssa. Sisäinen adoptio on mahdollinen myös tilanteessa, jossa lapsi elää biologisen vanhempansa ja tämän uuden puolison muodostamassa uusperheessä ja näkee vain harvoin toista biologista vanhempaansa, joka olisi valmis vanhemmuudesta luopumiseen.[76][vanhentunut linkki]
Seta on pitänyt lapsen etua perusteluna samaa sukupuolta olevien parien sisäisen adoption sallimiselle. Ilman sisäistä adoptiota tilanne on lapsen kannalta epävarma ja turvaton, etenkin jos hänen ainoa juridinen vanhempansa kuolee. Perhe on tällöin myös taloudellisesti huonommassa asemassa, koska se jää ilman kuolleen vanhemman kumppanille maksettavaa perhe-eläkettä. Jos taas ei-juridinen vanhempi menehtyy, lapsella ei ole samanlaisia perintäoikeuksia kuin juridisen vanhemman kuollessa.[77]
Sisäisessä adoptiossa ongelman voi aiheuttaa esimerkiksi jos lapsen oikeus toiseen biologiseen vanhempaan on juridisesti katkaistu häntä kuulematta. Tämä saattaa myöhemmin aiheuttaa ristiriitoja lapsen ja adoptiovanhemman välillä. Toinen ongelma koskee rekisteröidyn parisuhteen purkamista, koska tällöin ei välttämättä ole lapsen eikä rekisteröidyssä parisuhteessa olleen biologisen vanhemman edun mukaista, että adoptiovanhempi säilyttäisi oikeuden lapseen tai olisi sukulaisuussiteen puuttumisesta huolimatta mahdollisen huoltajuuskiistan osapuoli. Parisuhteen purkautumisen jälkeen sosiaalinen vanhempi saattaa menettää kiinnostuksensa lapseen.[78] Jos biologinen vanhempi kuolee, ei ole selvää, vastaako lapsen parasta se, että biologisen vanhemman rekisteröity puoliso olisi etusijalla pohdittaessa lapsen sijoittamista ja huoltajuuskysymystä. Selvitettäessä lapsen lähipiiriä laajemmin kysymykseen voisi tulla myös sijoittaminen isovanhemmille, muille edesmenneen biologisen vanhemman sukulaisille tai mahdollisesti elossa olevalle toiselle biologiselle vanhemmalle. Tällaisesta lähiomaisten selvittämisestä käydään keskustelua lasten sijoituskysymysten yhteydessä.[79]
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2003 mietinnön Lapset ja rekisteröity parisuhde, jossa selvitetään rekisteröidyssä parisuhteessa elävien homo- ja lesboparien lasten aseman ongelmia. Erityisesti huomion kohteena oli kysymys perheen sisäisen adoption sallimisesta, jota työryhmä suosittelikin lasten aseman parantamiseksi. Toimikunta katsoi, että sisäinen adoptio ratkaisisi useimmat ongelmat, joita rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien lasten asemaan nykyään liittyy. Samoin mietinnössä suositellaan mahdollisuutta yhteisen ottolapsen ottamiseen silloin, kun lapsi kuuluu rekisteröidyssä parisuhteessa elävän parin lähipiiriin ja hänen perhetilanteensa on mietittävä uudelleen esimerkiksi vanhempien kuoleman vuoksi.[80]
Sosiaali- ja terveysministeriön mietintöön Lapset ja rekisteröity parisuhde on ottanut kantaa muun muassa Kirkkohallitus. Kirkkohallitus kaipaa asiasta tarkempaa selvitystä ennen adoption mahdollistamista. Se katsoo, että suhde molempia sukupuolia edustaviin vanhempiin on luonnolisestikin tarpeellinen lapsen psykoseksuaalisen kehityksen kannalta.[81]
Sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä pohditaan myös kansainvälisen adoption sallimista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille. Työryhmän mukaan adoptio voi olla lapselle niin rasittava prosessi, ettei sitä kannata vaikeuttaa sijoittamalla lapsi homo- tai lesboperheeseen. Toisaalta mietinnössä huomautetaan, että vanhempien kuuluminen johonkin muuhun vähemmistöön voi olla lapselle aivan yhtälainen rasite. Myös luovuttajamaan suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin vanhempiin voi aiheuttaa ongelmia.[82]
19. huhtikuuta 2007 nimitetyn Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että "nais- ja miesparien oikeus perheen sisäiseen adoptioon tehdään mahdolliseksi ottaen huomioon biologisen vanhemman oikeudet".[83]
↑Tytti Solantaus: Lapset homo- ja lesboperheissä (Synti vai siunaus: homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Toim. Martti Nissinen ja Liisa Tuovinen. Helsinki 2003. ISBN 951-625-963-4.)
↑Farr, R., Forsell, S., & Patterson, C.: Parenting and Child Development in Adoptive Families: Does Parental Sexual Orientation Matter? Applied Developmental Science, 2010, s. 164-178. (englanniksi)
↑Goldberg, A. E. & Smith, J. Z.: Predictors of psychological adjustment in early placed adopted children with lesbian, gay, and heterosexual parents. Journal of Family Psychology, 2013, s. 431-442. (englanniksi)
↑Averett, P., Nalavany, B., & Ryan, S.: An evaluation of lesbian/gay and heterosexual adoption. Adoption Quarterly, 2009, s. 129-151. (englanniksi)
↑Lavner, J. A., Waterman, J.,& Peplau, L. A.: Can gay and lesbian parents promote healthy development in high-risk children adopted from foster care? American Journal of Orthopsychiatry, 2012, s. 465–472. (englanniksi)
↑Golombok, S., Mellish, L., Jennings, S., Casey, P., Tasker, F. & Lamb, M.: Adoptive gay father families: Parent-child relationships and children’s psychological adjustment. Child Development, 2014, s. 456–468. (englanniksi)
↑Austrian Constitutional Court Lifts Ban on Adoptions by Same-Sex Couples. Määritä julkaisu!14 .1. 2015. Sputnik News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8 .10. 2017.
↑David Morton Rayside. Queer inclusions, continental divisions: public recognition of sexual diversity in Canada and the United States. University of Toronto Press, 2008. p. 388 (p. 20). ISBN 0-8020-8629-2.
↑Joe Morgan: Finland president signs gay marriage law – couples will have to wait to get married until 2017. Gay Star News, 20 .2. 2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8 .10. 2017. Arkistoitu 23.6.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑François Hollande signs same-sex marriage into law – FRANCE. Määritä julkaisu!18 .5.2013. France 24. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8 .10. 2017.
↑David Morton Rayside. Queer inclusions, continental divisions: public recognition of sexual diversity in Canada and the United States. University of Toronto Press, 2008. p. 388 (p. 21). ISBN 0-8020-8629-2.
↑Lakialoite LA 13/2005 vp, laki lastensuojelulain muuttamisesta. Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 5 päivänä elokuuta 1983 annettuun lastensuojelulakiin (683/1983) uusi 16 a § seuraavasti: 16 a § Sukulaissijoituksen ensisijaisuudesta. Lapsen sijaishuoltoa järjestettäessä on aina ensin selvitettävä sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen, ottaa lapsi luokseen asumaan taikka perhehoitoon.