Sanjō (三条市) |
|
---|---|
Sanjōn keskustaa |
|
lippu |
symboli |
Sanjōn sijainti Niigatan prefektuurissa |
|
Sanjō |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Japani |
Alue | Chūbu, Hokuriku tai Kōshin’etsu |
Prefektuuri | Niigatan prefektuuri |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 431,97[1] km² |
Väkiluku (06/2020) | 96 274[2] |
– Väestötiheys | 222,9 as./km² |
Symbolit | |
– Puu | Perhoneidonmänty[3] |
– Kukka | Lilium rubellum[3] |
– Lintu | Shibajidori-kana[3] |
Sanjō (jap. 三条市, Sanjō-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saarella Chūbun tai Hokurikun alueella Niigatan prefektuurissa. Se sijaitsee sisämaassa prefektuurin keskiosassa Shinano- ja Igarashijokien yhtymäkohdassa. Kaupungin alue ulottuu Niigatan tasangolta Echigovuorille ja rajautuu kaakossa Fukushiman prefektuuriin.[1][4] Sanjōssa on 96 274 asukasta (kesäkuussa 2020)[2] ja sen pinta-ala on 431,97 neliökilometriä.[1]
Sanjō kehittyi Muromachi-kaudelta lähtien linnanaluskaupunkina Uesugi-klaanin vasallien, Sanjō-Nagao-klaanin hallinnassa. 1600-luvun alussa valtaan nousseen Tokugawa-sotilashallinnon daimio siirtyi kuitenkin läheiseen Nagaokaan, minkä myötä Sanjōn linna hylättiin. Edo-kaudella Sanjōsta tuli yksi maan tärkeimmistä metalliesineiden ja työkalujen valmistus- ja markkinapaikoista Mikin ja Sakain kaupunkien ohella. Pienimittakaavainen metalliteollisuus on myöhemminkin säilynyt merkittävänä elinkeinona. Kaupunkioikeudet osana Japanin nykyistä kunnallishallintoa Sanjō sai vuonna 1934. Kaupunki laajeni huomattavasti vuonna 2005, kun siihen liitettiin Sakaen maaseutukaupunki ja Shitadan kyläkunta. Kaupunkiin kuuluvilla maaseutualueilla tuotetaan esimerkiksi riisiä ja vihanneksia.[1][4]
Sanjōn rakennettuun kulttuuriperintöön kuuluu Honjō-jin buddhalainen temppeli, Hokke-koulukunnan päätemppeli, joka tunnetaan Oni-odori-tanssistaan. Eräs vuosittainen tapahtuma on Sanjōn leijafestivaali leijataisteluineen. Osa kaupungin alueesta kuuluu Echigo-sanzanin–Tadamin puolikansallispuistoon. Sanjōta palvelevat suurnopeusjunayhteys Jōetsu Shinkansen sekä JR Higashi-Nihonin Shin’etsu-päälinja ja Yahiko-linja.[1][4]