Seppo Liitsola | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. helmikuuta 1933 Tampere, Suomi |
Kuollut | 18. heinäkuuta 2012 (79 vuotta) Espoo, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | voimistelunopettaja |
Seppo Olavi Liitsola (alkujaan Lindell[1], 7. helmikuuta 1933 Tampere – 18. heinäkuuta 2012 Espoo[2][3]) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja. Liitsola johti maajoukkuetta MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. SM-sarjassa hän valmensi Upon Palloa ja HIFK:ta. Pelaajana Liitsola voitti TBK:n ja Tapparan riveissä kuusi Suomen-mestaruutta aikana 1951-1964. Maajoukkueessa hän pelasi 14 ottelua ja myös kerran MM-kilpailuissa. Liitsola on jääkiekkoleijona. Hänelle myönnettiin vuonna 2005 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Liitsola pelasi hyökkääjänä menestyksekkään uran TBK:ssa ja Tapparassa. Hän voitti 12 perättäistä SM-mitalia, joka on Suomen ennätys. Kultaisia näistä mitaleista oli kuusi. Pisteitä Liitsola teki pelaamassaan 169 ottelussa 136 (76+60). A-maajoukkueessa Liitsola pelasi 14 ottelua ja yhdet MM-kilpailut vuonna 1955[4].
Tappara on aateloinut Liitsolan seuran Hall of Fame -kunniagalleriaan numerolla 9.[5]
Vuonna 1964 päättyneen pelaajauransa jälkeen Liitsola aloitti valmentamisen. Hänen ensimmäinen joukkueensa oli lyhytikäinen lahtelaisseura Upon Pallo, jonka hän nosti aina SM-sarjaan asti. Maajoukkueessa Liitsola aloitti ennenaikaisesti 1969, kun Joe Wirkkunen jättäytyi tehtävästä solidaarisuudesta kotimaataan Kanadaan kohtaan. Kanada oli riitaantunut Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kanssa ja jättäytyi MM-kisoista moneksi vuodeksi. Liitsola johti maajoukkuetta viisi kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa.
Liitsola tunnettiin loistavana taktikkona, mutta myös vaativana ja värikkäänä valmentajana. Maajoukkueen jälkeen hän luotsasi vielä HIFK:ta vuosina 1972–1975 yhteen mestaruuteen ja kahteen hopeaan. Saksassa ETV-70 Münchenin peräsimessä Liitsola toimi yhden kauden 1980–1981.
Liitsola toimi Suomen jääkiekkoliitossa valmennuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä ja liittohallituksessa.[4]
Kausi | Sarja | Seura | O | M | S | P | R |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1951–1952 | SM-sarja | TBK | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 |
1952–1953 | SM-sarja | TBK | 12 | 5 | 4 | 9 | 10 |
1953–1954 | SM-sarja | TBK | 10 | 5 | 5 | 10 | 4 |
1954-1955 | SM-sarja | TBK | 10 | 13 | 7 | 20 | 6 |
1955–1956 | SM-sarja | Tappara | 9 | 3 | 1 | 4 | 2 |
1956-1957 | SM-sarja | Tappara | 10 | 4 | 2 | 6 | 8 |
1957-1958 | SM-sarja | Tappara | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 |
1958–1959 | SM-sarja | Tappara | 18 | 6 | 7 | 13 | 8 |
1959–1960 | SM-sarja | Tappara | 18 | 9 | 11 | 20 | 10 |
1960-1961 | SM-sarja | Tappara | 18 | 12 | 10 | 22 | 14 |
1961-1962 | SM-sarja | Tappara | 18 | 5 | 3 | 8 | 6 |
1962-1963 | SM-sarja | Tappara | 17 | 6 | 5 | 11 | 6 |
1963-1964 | SM-sarja | Tappara | 18 | 7 | 4 | 11 | 22 |
YHT. | 169 | 76 | 60 | 136 | 98 |
Liitsola edusti Suomen nuorten maajoukkuetta 1950-luvulla.[7][8][9]
Liitsola saavutti jalkapallossa Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden Ilves-Kissoissa vuonna 1951. Jääpalloa hän pelasi seuran mestaruus-sarjajoukkueessa kautena 1951/1952.[3]
Ammatiltaan Liitsola oli voimistelunopettaja.[4]
Edeltäjä: Esko Rekomaa |
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 1955 |
Seuraaja: Teppo Rastio |
Edeltäjä: Gustav Bubník Kalevi Numminen |
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja 1969–1972 1974–1976 |
Seuraaja: Len Lunde Lasse Heikkilä |