Serge Moscovici (oik. Srul Herş Moscovici) (14. kesäkuuta 1925 Brăila, Romania – 15. marraskuuta 2014 Pariisi, Ranska) oli romanialaissyntyinen, Ranskassa elänyt sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteilijä.
Moscovicin väitöskirja (La psychanalyse, son image, son public) hyväksyttiin Sorbonnen yliopistossa vuonna 1961 ja vuonna 1964 hänet valittiin École pratique des hautes étudesin sosiaalitieteiden osaston johtajaksi (1975 lähtien École des Hautes Études en Sciences Sociales (ÉHÉSS)).
Moscovicin tutkimuksissa painottuu sosiaalipsykologian yhteiskunnallisuus, jota on pidetty eurooppalaisen sosiaalipsykologian määrittävänä piirteenä erotuksena Yhdysvalloissa tehdylle tutkimukselle. Moscovici oli 1960-luvulta alkaen keskeinen tutkija ns. eurooppalaisen sosiaalipsykologian syntymisessä. Toisaalta hän itse työskenteli useaan otteeseen Yhdysvalloissa. Moscovicia pidetään erityisesti vähemmistöjen vaikutusta ja sosiaalisia representaatioita koskevan tutkimuksen uranuurtajana. Hän kehitti myös joukkopsykologiaa ja ryhmäpolarisaatiota koskevaa tutkimusta.[2]
Moscovici oli kiinnostunut siitä, mikä saa aikaan muutoksen sosiaalisessa järjestelmässä. Vastoin aiempaa käsitystä hän osoitti, että määrätietoinen ja johdonmukaisesti mielipiteitään esittävä vähemmistö pystyi vaikuttamaan ryhmän päätöksentekoon ja toimintaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että enemmistön ja vähemmistön vaikutus on laadullisesti erilaista.[3]
Väitöskirjassaan La psychanalyse, son image, son public (1961) Moscovici loi pohjan niin sanotulle sosiaalisten representaatioiden lähestymistavalle. Väitöskirjan innoittajana toimi halu tutkia sosiaalisen tiedon muotoja modernissa yhteiskunnassa. Sosiaalisten representaatioiden käsitteelliset juuret ovat sosiologi Émile Durkheimin kollektiivisten representaatioiden käsitteessä. Durkheimin tutkimissa perinteisissä yhteiskunnissa yhteisön jäsenet jakoivat kollektiivisina representaatioina myyttien, legendojen ja uskonnon kaltaisia käsityksiä. Moscovici keskittyi mielikuviin ja arkikäsityksiin, joita muodostetaan ja ylläpidetään alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Hän määrittelee sosiaaliset representaatiot jaetuiksi arkiteorioiksi, jotka ovat arvojen, ideoiden ja käytäntöjen muodostamia. Sosiaalisten representaatioiden funktio on luoda sosiaalinen järjestys, joka mahdollistaa orientoitumisen maailmassa. Lisäksi ne mahdollistavat yhteisön jäsenten keskinäisen kommunikaation luomalla yhteisen koodiston, joka luokittelee ja nimeää sosiaalisen todellisuuden elementit. Sosiaalisten representaatioiden tutkimus on saanut suosiota Euroopan lisäksi erityisesti Etelä-Amerikassa.[4]
Ranskalainen poliitikko ja entinen europarlamentin jäsen Pierre Moscovici on Serge Moscovicin poika.
Pirttilä-Backman, Anna-Maija & Helkama Klaus (2001). Serge Moscovici: Sosiaaliset representaatiot. Teoksessa Vilma Hänninen, Jukka Partanen & Oili-Helena Ylijoki (toim.) Sosiaalispsykologian suunnannäyttäjiä (ss. 253-274). Vastapaino: Tampere.