Shigenori Tōgō (jap. 東郷 茂徳, Tōgō Shigenori; 10. joulukuuta 1882 Kagoshima – 23. heinäkuuta 1950 Tokio)[1][2] oli japanilainen diplomaatti, joka toimi Japanin ulkoministerinä toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942 ja 1945. Sodan jälkeen hänet tuomittiin Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä rikoksista rauhaa vastaan ja hän kuoli vankeudessa.
Tōgō oli lähtöisin varakkaasta perheestä.[3] Hän valmistui Tokion yliopistosta ja loi uransa Japanin ulkoministeriön palveluksessa. Tōgō palveli Japanin lähetystöissä Kiinassa, Yhdysvalloissa ja eri Euroopan maissa, ja toimi ulkoministeriön Euroopan ja Amerikan asiain osaston päällikkönä.[1] Hän oli Japanin suurlähettiläänä Saksassa vuosina 1937–1938 ja Neuvostoliitossa vuodesta 1938.[2] Tōgōn puoliso oli saksalainen nainen, jonka hän nai vuonna 1920 työskennellessään Japanin Berliinin-suurlähetystössä.[3][3]
Tōgō nimitettiin Hideki Tōjōn hallituksen ulkoministeriksi lokakuussa 1941.[1][3] Tōgō yritti saada aikaan läpimurron Japanin ja Yhdysvaltain välisissä neuvotteluissa,[1] mutta Japanin hallitus päättikin aloittaa sodan Yhdysvaltoja vastaan. Tōgō erosi ulkoministerin tehtävästä 1. syyskuuta 1942, koska hän ei hyväksynyt Tōjōn aggressiivista sotapolitiikkaa ja erillisen Suur-Aasian ministeriön perustamista hallinnoimaan valloitettuja alueita. Tōgō kutsuttiin vielä sodan lopulla vuonna 1945 ulko- ja Suur-Aasian-ministeriksi Kantarō Suzukin hallitukseen.[1][3] Tōgō oli yksi kolmesta ministeristä, jotka kannattivat antautumista ensimmäisessä Hiroshiman atomipommin jälkeen pidetyssä ylimmän sotaneuvoston kokouksessa 9. elokuuta 1945.[3]
Tōgō oli yksi syytetyistä vuosien 1946–1948 Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet tuomittiin rikoksista rauhaa vastaan 20 vuoden vankeuteen. Hän kuoli vankilassa vuonna 1950.[1][3]
Kuolemaan tuomitut | |
---|---|
Elinkautiseen vankeuteen tuomitut | |
Määräaikaiseen vankeuteen tuomitut |
|
Muut |