Asad ad-Din Shirkuh bin Shadhi (arab. أسد الدين شيركوه بن شاذي, k. 1169) oli merkittävä sotilasjohtaja ja lyhyen aikaa Egyptin visiiri.
Shirkuh syntyi kurdi Shadhi ibn Marwanille, jonka perheeseen kuului myös vanhempi poika Najm ad-Din Ayyub. Baghdadin kuvernööriksi noussut perheystävä Bihruz nosti Ayyubin merkittävään asemaan Tikritin komentajaksi. Ayyub kuitenkin toimi tehtävissään Bihruzin etujen vastaisesti, muun muassa auttaen tämän vastustajaa Imad ad-Din Zengia pakenemaan jahtaajiaan, ja lopulta joutui luopumaan tehtävistään Shirkuhin tapettua miehen riidassa vuonna 1138. Menetettyään asemansa kaupungissa, Shirkuh ja Ayuub joutuivat pakenemaan yötä vasten, ja legendan mukaan Ayuubin kolmas poika Saladin syntyi tuona yönä.
Veljekset matkustivat Mosuliin ja liittyivät Zengin armeijaan. Imad ad-Din Zengin kuoltua tämän valtakunta jakautui Zengin kahdelle pojalle, ja Shirkuh päätyi palvelemaan näistä Nur ad-Dinia. Hän menestyi hovissa ja nousi lopulta Nur ad-Dinin oikeaksi kädeksi. Ayyub puolestaan toimi Zengin nimissä seitsemän vuotta Baalbekin komentajana, mutta Damaskoksen vallattua kaupungin siirtyi Damaskoksen palvelukseen. Vuonna 1154 Nur ad-Din suuntasi katseensa Damaskoksen, ja sai tämän haltuunsa verettömästi, kun kaupunki antautui Shirkuhin ja Ayyubin neuvotteluiden tuloksena. Ayyub palkittiin osuudestaan antautumisessa, ja hänet nimitettiin Damaskoksen kuvernööriksi.
Vuonna 1163 Egyptin syrjäytetty visiiri Shawar anoi Nur ad-Dinilta apua valtansa palauttamiseksi, ja lupasi maksaa jälkikäteen koko sotaretken sekä tarjosi kolmannesta Egyptin vuosittaisista tuotoista. Shavar lähetettiin johtamaan sotaretkeä, ja seuraavana keväänä Shavarin joukot kukistivat vallan kaapanneen Dirgamin Bilbeisissa. Shawar ei kuitenkaan suostunut maksamaan lupaamaansa palkkiota, ja kutsui Jerusalemin kuningas Amalric I:n avukseen. Almaricin joukot pakottivat Shirkurin perääntymään Bilbeisiin, jota he piirittivät seuraavan kolmen kuukauden ajan. Tilanne laukesi kun Nur ad-Din vuorostaan hyökkäsi Antiokiaa vastaan ja kristityt joutuivat perääntymään Egyptistä.
Shirkuh lähetettiin jälleen Egyptiin vuonna 1167. Hän marssi ongelmitta Kairon lähelle, mutta kohtasi siellä Amalricin armeijan, ja perääntyi kohti etelää kristityt perässään. 18. maaliskuuta 1167 joukot kohtasivat taistelussa, joka päättyi Shirkuhin voittoon ja Amalricin pakoon. Shirkuh ei kuitenkaan uskonut pärjäävänsä Kairolle välittömästi, ja johti joukkonsa Aleksandriaan, jota hallinnut Naim ad-Din oli luvannut Shirkuhille varoja ja muonaa. Tarkastettuaan kaupungin puolustuksen, Shirkuh jätti sen joukoissaan toimineen Saladinin komentoon ja lähti itse tuhannen sotilaan voimin ryöstelemään sekä hakemaan tukea etelän beduiineilta. Shirkuhin ollessa poissa Amalric ja Shawar piirittivät Aleksandrian. Saladin onnistui pidättelemään vastustajiaan Shirkuhin palaamiseen asti, ja neuvotteli hyvät ehdot antautumiselle. Shirkuh ja Saladin palasivat epäonnistuneen sotaretken päätteeksi Damaskokseen, mukanaan vetäytymisestä maksetut 50 000 dinaaria.
Vuonna 1168 Amalric kääntyi entistä liittolaistaan vastaan, ja aloitti hyökkäyksen Shawaria vastaan. Tappion edessä Shawar joutui nöyrtymään, ja pyysi apua Nur ad-Dinilta. 17. jouluuta 1168 Shirkuh johti joukkonsa kolmannen kerran Egyptiin. Amalricin joukot perääntyivät Shirkuhin joukoista kuultuaan, ja Shirkuh saapui tammikuussa 1169 voittajana Kairoon. Hän mestautti Shawarin, ja teki itsestään uuden visiirin. Nur ad-Din ei ollut mielissään Shirkuhin nimityksestä, sillä pelkäsi tämän alkavan kapinoida häntä vastaan, ja takavarikoi Shirkuhin läänin Syyriassa. Shirkuh menehtyi vain kaksi kuukautta myöhemmin, ja seuraavaksi visiiriksi nousi hänen veljenpoikansa Saladin.