Siipipuut ovat tavallisesti korkeita ja pystyrunkoisia puita. Ne voivat olla ainavihantia tai kausivihantia. Rungon tyvellä on usein suuria lankkujuuria. Halkeileva korkkihuokosellinen kaarna vaihtelee väriltään harmahtavanruskeasta oranssiin. Pihka on valkoista, tuoksuvaa ja öljyistä. Sydänpuun väri vaihtelee ruskeasta punaruskean ja kellertävän kautta vihreään; manto eroaa selvästi väriltään sydänpuusta.
Siipipuiden vuorottaisten lehtien nahkeapintaiset lehtilavat ovat yksinkertaisia. Sulkasuonisten lehtien sivusuonet ovat suoria. Suuret korvakkeet ympäröivät kärkisilmua ja jättävät pudottuaan rengasmaisen lehtiarven.
Siipipuiden tuskin lainkaan haaroittuvissa terttumaisissa kukinnoissa on tavallisesti 3–9 kukkaa yhdessä. Suurehkot, makeantuoksuiset, kaksineuvoiset kukat ovat säteittäisiä ja viisiteräisiä. Viisi verholehteä ovat tyveltään kasvaneet yhteen maljamaiseksi muodostelmaksi. Viisi valkoista terälehteä ovat karvaisia ja niissä on usein punainen keskiraita. Keltaiset ponnet ovat pitkähköjä. Kehänpäällinen sikiäin on karvainen ja munanmuotoinen. Emin jouhimainen vartalo päättyy levenevään luottiin.
Siipipuiden yksisiemenisissä, pähkinämäisissä hedelmissä on viisi siipeä, joista kaksi on lyhyempiä ja kolme pidempiä. Kaksi suurempaa muodostavat yhdessä pystyn siiven. Yhden alkion sisältävät siemenet ovat kasvaneet yhteen. Jokaisessa alkiossa on kaksi suurta ja paksua sirkkalehteä sekä huomaamaton alkeisjuuri.
Suvun kuvasi ensimmäisenä saksalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Karl Friedrich von Gärtner vuonna 1805 julkaisussa De Fructibus et Seminibus Plantarum ..... Suvun tyyppilaji on Arthur Allman Bullockin vuonna 1960 sukuun sijoittama Dipterocarpus costatus. Tieteellinen nimi Dipterocarpus on suoraan käännettynä "kaksisiipinen hedelmä". Tieteellisen nimen synonyymeja ovat Duvaliella ja Mocanera.
Dipterocarpus gracilisBlume: Esiintyy Bangladeshissä, Malesiassa, Indonesiassa, Myanmarissa, Thaimaassa, Filippiineillä, Andamaaneilla ja Nikobaareilla.
Dipterocarpus grandiflorus(Blanco) Blanco: Esiintyy Indonesiassa, Malesiassa, Filippiineillä, Andamaaneilla ja Nikobaareilla, Myanmarissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Puuainesta myydään kauppanimellä Keruing.
Dipterocarpus hasseltiiBlume: Esiintyy Indonesiassa, Malesiassa, Filippiineillä, Thaimaassa ja Vietnamissa.
Dipterocarpus retususBlume: Kasvaa luonnonvaraisena Intiassa, Indonesiassa, Laosissa, Malesiassa, Myanmarissa, Thaimaassa ja Vietnamissa sekä Kiinan Tiibetin ja Yunnanin maakunnissa.
Dipterocarpus tuberculatusRoxb.: Esiintyy luonnonvaraisena Bangladeshissä, Kambodžassa, Intiassa, Laosissa, Myanmarissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Puusta saadaan nestemäistä Gurjunbalsam-nimellä tunnettua pihkaa, joka on punaruskeaa tai fluoresoivan vihertävää.
Dipterocarpus turbinatusC.F.Gaertn.: Puuainesta myydään myös kauppanimellä Keruing. Esiintyy luonnonvaraisena Intiassa, Bangladeshissä, Thaimaassa, Kambodžassa, Myanmarissa, Laosissa, Vietnamissa, Andamaaneilla ja Nikobaareilla sekä Kiinan Yunnanin ja Tiibetin maakunnissa.
Eräät siipipuulajit ovat tärkeitä käyttöpuita, ja puuaineksella on lukuisia eri kauppanimiä eri kielissä. Yksikään laji ei ole CITES-säännösten suojaama, ja eräät lajit tuottavat Gurjunbalsam-nimistä kopaivapalsamia.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: de:Zweiflügelfruchtbäume