Silttimeriahven | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
Tribus: | Epinephelini |
Suku: | Epinephelus |
Laji: | corallicola |
Kaksiosainen nimi | |
Epinephelus corallicola |
|
Synonyymit[3] | |
|
|
Katso myös | |
Silttimeriahven[4] (Epinephelus corallicola) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva, läntisellä Tyynellämerellä elävä kalalaji.[2]
Silttimeriahven saavuttaa tavallisesti noin 50 senttimetrin pituuden (TL).[5] Sen ruumis on väritykseltään ruskeanharmaa tai vihreänharmaa. Evissä, ruumiissa ja päässä on kauttaaltaan pieniä mustia täpliä. Selkäevän takaosan kannassa on lisäksi kolme tummaa läikkää, joista etummainen on suurin. Silttimeriahvenella on kylkiviivallaan 53–63 suomua. Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 15–17 nivelruotoa. Peräevässään silttimeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan nivelruotoa. Rintaevissään sillä on 17–20 ruotoa.[6][5]
Silttimeriahventa tavataan Tyynellämerellä Malaijien saaristossa, Australiassa maan etelärannikkoa lukuun ottamatta, Salomonsaarilla, Siaminlahdessa, Hongkongissa, Taiwanissa, Palaulla sekä Mariaaneilla.[3] Se on laajalle levinnyt eikä sen populaatioilla ole suuria häviämisuhkia, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen elinvoimaiseksi lajiksi. Silttimeriahvenen elinympäristöjä ovat pääasiassa silttipohjaiset matalan veden riutat korkeintaan 30 metrin syvyisessä vedessä. Laji elää yksin tai pienissä ryhmissä.[2][1]