Soul-siskot
| Soul-siskot | |
|---|---|
| Joyful Noise | |
 |
|
| Ohjaaja | Todd Graff |
| Käsikirjoittaja | Todd Graff |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Mervyn Warren |
| Kuvaaja | David Boyd |
| Leikkaaja | Kathryn Himoff |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Alcon Entertainment |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Ensi-ilta | 13. tammikuuta 2012 |
| Kesto | 118 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 25 000 000 $ |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Soul-siskot (Joyful Noise) on yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 2012. Tyylilajiltaan se on musiikillinen draamakomedia. Pääosia näyttelevät Queen Latifah ja Dolly Parton, tärkeimpiä sivuosia puolestaan näyttelevät Keke Palmer ja Jeremy Jordan. Elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Todd Graff ja Dabney Coleman. Musiikin sävelsi Mervyn Warren.
Soul-siskojen ytimessä on kaksi voimakastahtoista naista, Vi Rose ja G. G., jotka joutuvat tekemään jokseenkin vastentahtoisesti yhteistyötä gospel-kuoron pelastamiseksi.[1]
Dolly Parton tekee Soul-siskoissa ensimmäisen pääroolinsa sitten vuoden 1992.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soul-siskot on aikalaiskuvaus, joka sijoittuu Pacashau'n kaupunkiin Georgiaan. Nelikymppinen Vi Rose Hill on teini-ikäisten Olivian ja Walterin äiti, joka saa johdettavakseen gospel-kuoron, Pacashau Sacred Divinity Choir, jonka aiempi johtaja on kuollut yllättäen. Vi Rosen puoliso Marcus työskentelee asevoimissa kaukana perheestään. Edesmenneen kuoronjohtajan leski, G. G. Sparrow, on kirkon tärkeä rahoittaja ja mukana kuoron toiminnassa. G. G.:n luona asuu hänen myöhäisteini-ikäinen lapsenlapsensa Randy. Kuoro tähtää Joyful Noise -kilpailuun, jossa se on aiempina vuosina menestynyt heikosti. Pacashau tarvitsee kuoron nostattavaa henkeä enemmän kuin koskaan kaupungin matalavireisen tilan takia.
Vi Rosen ja G. G.:n välit ovat huonot. Heidän konfliktinsa eskaloituu riitaan baarissa, jossa Vi Rose työskentelee. Vi Rose läimäisee G. G.:tä ja saa potkut. Draaman huippukohdan jälkeen alkaa konfliktin sovittelu.
Sivujuonena on Olivian ja Randyn romanssi, jossa kilpakosijana on Manny. Vi Rose ei hyväksy Randya, varsinkaan sen jälkeen kun tämä vie Olivian tapaamaan Marcusta ilmoittamatta matkasta kenellekään. Randyn asemaa ei myöskään paranna Randyn ja Mannyn tappelu kaupungin laitamilla, johon myös Walter osallistuu. Walterilla on Aspergerin oireyhtymä, joka estää häntä hyödyntämästä musiikillista lahjakkuuttaan. Randyn avulla Walter pääsee vähitellen eroon estoistaan.
Eripurasta huolimatta kuoro saadaan pidettyä kasassa ja se matkustaa Joyful Noise -kilpailuun Los Angelesiin. Esitys alkaa surkeasti, mutta kun kuoro ottaa käyttöön uuden, modernin sovituksen kesken esityksen, yleisö on yhtäkkiä haltioissaan. Vi Rose ja G. G. päätyvät sovintoon.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Queen Latifah | … | Vi Rose Hill |
| Dolly Parton | … | G. G. Sparrow |
| Keke Palmer | … | Olivia Hill |
| Jeremy Jordan | … | Randy Garrity |
| Dexter Darden | … | Walter Hill |
| Courtney B. Vance | … | pastori Dale |
| Kris Kristofferson | … | Bernard Sparrow |
| Jesse L. Martin | … | Marcus Hill |
| Angela Grovey | … | Earla Hughes |
| Andy Karl | … | Caleb |
| DeQuina Moore | … | Devonne |
| Paul Woolfolk | … | Manny |
| Francis Jue | … | Ang Hsu |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soul-siskot sai heikohkon kriitikkovastaanoton. Variety-lehden Peter Debruge: ” -- despite the sheer volume of music on offer, very little of it feels authentic — or especially inspiring”, ”vaikka musiikkia on yllin kyllin tarjolla, vain pieni osa siitä tuntuu aidolta — tai erityisen inspiroivalta”. Debruge nostaa esiin Partonin rooliin kirjoitetun sutkaisun, joka koskee G. G.:n korjailtua ulkonäköä: ”God didn’t make plastic surgeons so they could starve”, ”Luoja ei luonut plastiikkakirurgeja siksi, että nämä näkisivät nälkää”.[2]
Time-lehden Richard Corliss arvioi elokuvaa otsikolla ”Is it Awfully Nice or Just Plain Awful?”, ”Kamalan kivaa vai pelkästään kamalaa?”.[3]
Soul-siskot tuotti noin 31 160 000 dollaria, josta kotimarkkinoiden osuus oli 99,3 prosenttia. Muualla kuin Yhdysvalloissa elokuva tuotti 226 000 dollaria.[4]
Soundtrack
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soul-siskojen soundtrack Joyful Noise julkaistiin 10. tammikuuta 2012. Mukana on kolme Dolly Partonin alkuperäissävellystä ja yhdeksän muuta sävellystä. Albumilta lohkaistiin single-julkaisut ”He's Everything” ja ”From Here to the Moon and Back”.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Dolly Parton Returns to Film, Stars with Queen Latifah. Gossip.com. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Debruge, Peter: Joyful Noise Variety. 5.1.2012. Variety Media. Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Corliss, Richard : Joyful Noise: Is it Awfully Nice or Just Plain Awful? Time. 12.1.2012. TIME USA, LLC.. Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Joyful Noise BoxOfficeMojo.com. IMDb.com, Inc.. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)