Mitalit | |||
---|---|---|---|
Eriksen vuonna 1960. | |||
Maa: Norja | |||
Miesten alppihiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Oslo 1952 | suurpujottelu | |
Hopeaa | Oslo 1952 | pujottelu | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Åre 1954 | pujottelu | |
Kultaa | Åre 1954 | suurpujottelu | |
Kultaa | Åre 1954 | alppiyhdistetty | |
Pronssia | Aspen 1950 | pujottelu |
Stein Eriksen (11. joulukuuta 1927 Oslo – 27. joulukuuta 2015 Park City, Utah, Yhdysvallat) oli norjalainen alppihiihdon olympiavoittaja. Hänen isänsä Marius Eriksen voitti olympiapronssia voimistelussa Tukholmassa 1912.[1]
Ensimmäisissä arvokisoissaan Sankt Moritzin talviolympialaisissa 1948 Eriksen sijoittui pujottelussa 29:nneksi, syöksylaskussa 31:nneksi ja alppiyhdistetyssä 32:nneksi.[1] Aspenin MM-kilpailuissa 1950 hän jo saavutti pujottelussa pronssia. Oslon talviolympialaisissa 1952 hän voitti kultaa suurpujottelussa, saavutti hopeaa pujottelussa ja sijoittui kuudenneksi syöksylaskussa. Åren MM-kilpailuissa 1954 hän voitti kultaa pujottelussa, suurpujottelussa ja alppiyhdistetyssä sekä keskeytti syöksylaskussa.[2]
Eriksen oli ensimmäisiä tehokkaalla kesäharjoittelulla kuntoaan luoneita alppihiihtäjiä.[2] Hänestä on sanottu, että hän oli hiihdon ensimmäinen "supertähti". Hän oli komea, tyylikäs ja karismaattinenlähde?. Kuuluisuudestaan huolimatta Eriksen säilytti maanläheisyyteensä. Hän on esimerkiksi sanonut, että "Ole kova, ole itsevarma. Mutta et ikinä ole kokonainen ja iloinen henkilö, jos et ole vaatimaton".
Eriksen auttoi alppihiihtoa kehittymään etenkin Yhdysvalloissa, jonne hän muutti olympiamenestyksen jälkeen. Hän toimi Amerikassa hiihdonopettajana monissa hiihtokeskuksissa.
Vuonna 1997 Norjan kuningas myönsi Eriksenille Royal Norwegian Order of Meritin, korkeimman mahdollisen tunnustuksen, jonka Norjan valtio voi myöntää maan ulkopuolella asuvalle henkilölle.
Eriksen kuoli Yhdysvalloissa 88-vuotiaana 27. joulukuuta 2015.[3]
1952: Stein Eriksen | 1956: Toni Sailer | 1960: Roger Staub | 1964: François Bonlieu | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Gustav Thöni | 1976: Heini Hemmi | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Max Julen | 1988: Alberto Tomba | 1992: Alberto Tomba | 1994: Markus Wasmeier | 1998: Hermann Maier | 2002: Stephan Eberharter | 2006: Benjamin Raich | 2010: Carlo Janka | 2014: Ted Ligety | 2018: Marcel Hirscher | 2022: Marco Odermatt |
|