Studio Julmahuvi

Studio Julmahuvi
Tyyli Sketsiviihde
Kestoaika noin 25 min / jakso
Pääosissa Petteri Summanen
Jukka Rasila
Tommi Korpela
Janne Reinikainen
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV1
Esitetty 30. lokakuuta 1998 – 18. joulukuuta 1998 [1]
Tuotantokausia 1
Jaksoja 8
Tuotanto
Tuottaja(t) Janne Kuusi
Kari Paljakka
Ohjaaja(t) Jani Volanen
Leikkaaja(t) Marko Ahokas
Lavastaja(t) Malla Miettinen
Kuvaaja(t) Petri Hyryläinen
Palkinnot
Voitetut Venla-palkinto (1998) [2]
Aiheesta muualla
IMDb

Studio Julmahuvi on vuonna 1998 valmistunut Yleisradion tuottama sketsisarja, jossa käsikirjoittajina ja näyttelijöinä toimivat Tommi Korpela, Janne Reinikainen, Jukka Rasila ja Petteri Summanen. Sarjan ohjasi Jani Volanen, ja hän oli myös sen pääkäsikirjoittaja. Sarja oli suuri menestys ja sai Venla-palkinnon vuonna 1998.

Studio Julmahuvin kantava teema on olla oma ”täyden palvelun” televisiokanavansa. Jokaiseen puolen tunnin jaksoon on tiivistetty yhden illan ohjelmapaketti: uutiset ja sää, ajankohtaiskeskustelu, komediasarja, lastenohjelma, saksalainen poliisisarja ja dokumenttielokuva, höystettynä mainoksilla ja ohjelmapuffeilla. Sarjan huumori perustui pitkälti vakiohahmoihin ja toistuviin sketseihin.

Studio Julmahuvi julkaistiin DVD:llä vuonna 2005.[3] Ohjaaja Jani Volanen on kertonut sarjan synnystä ja sketsien taustoista Jukka Annalan tv-tietokirjassa Toopelivisio.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julmahuvi-ryhmän jäsenet tutustuivat toisiinsa Teatterikorkeakoulussa, ja he alkoivat tehdä vapaa-ajalla projekteja yhdessä, kuten mm. kesäteatteria. Ryhmä teki televisiokomediaa sekä ennen Julmahuvia että sen jälkeen:

To(i)ni ja Heikki Haaman -show ja Joyboys Story tehtiin MTV3:lle. Edellinen oli mustaa ja absurdia huumoria viljellyt sketsisarja, jonka esikuvia olivat mm. Velipuolikuu, Mutapainin ystävät, Tabu ja Monty Python. Jälkimmäinen taas oli vuoden 1997 Montreux’n kultainen ruusu -kilpailuun tehty erikoisohjelma, joka voittikin kilpailun kolmannen palkinnon eli pronssisen ruusun.[4]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joyboys Storyn menestyksen jälkeen Julmahuvi-ryhmä päätti tarjota eri televisioyhtiöille omaa komediasarjaa. MTV3:n silloinen kanavajohto halusi sarjan päätähdeksi tunnetumpaa näyttelijää ja nähdä käsikirjoitukset etukäteen, minkä takia ryhmä päätti tarjota sarjaa Yleisradiolle.[5] Myyntipuheessaan ryhmä sanoi, kuinka heitä kiinnosti huolellinen tekeminen "nopeasti kasaan lätkimisen" sijaan. He halusivat enemmän kuvauspäiviä, "rutkasti aikaa editoitiin" ja panostusta maskeeraukseen, lavastukseen, puvustukseen ja grafiikkaan. He sanoivat tavoitteekseen televisioviihteen uudistamisen, jolla haluttiin "haastaa muutkin viihteentekijät siirtymään 2000-luvulle". Ryhmä päätyi töihin Ylelle vuoden ajaksi ja sai suomalaisittain tavanomaista suuremman budjetin, 375 000 markkaa (62 500 euroa) jaksolta.[4] Tommi Korpela tuli ryhmään mukaan neljäntenä näyttelijänä, kun Jani Volanen halusi keskittyä ohjaukseen.[4]

Studio Julmahuvia käsikirjoitettiin kolme kuukautta. Sketsejä suunniteltiin siten, että jokainen näyttelijä toi aamuisin mukanaan joko lauseen, aforismin, vitsin tai valmiin sketsin. Ideat jaettiin pinoihin niiden huvittavuuden ja puutteiden mukaan. Ajatus kuvitteellisesta TV-kanavasta syntyi kun ideoita kehiteltiin ja yhdisteltiin ja kun näistä haluttiin muodostaa kokonaisuus.[4] Ajatuksena oli, ettei katsoja tiennyt katsovansa komediasarjaa jos hänellä oli äänet poissa televisiosta.[5]

Julmahuvin jatkoksi syntyi erikoisjakso Jerico 2000 (1999), joka parodioi A-studion ja Ajankohtaisen kakkosen kaltaisia Yleisradion ajankohtaismakasiineja. Jericossa kierrätettiin Studio Julmahuvin ”illan dokumentteja”, kuten Viimeiset vaeltajat ja Paradise Coctail – totuus kulissien takana, ja siinä nähtiin myös uusia sketsejä, kuten reportaasi ”munkkien vapautusrintamasta”, joka päästää munkkeja pakoon luostareista. Ohjelma osallistui Montreux’n kilpailuun, muttei päässyt palkintosijoille.

Studio Julmahuvin sketsejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Rasila esittää Touko-Poukoa sketsissä Muksuluuri
  • Muksuluuri – lastenohjelma jota juontaa maanis-depressiivinen satusetä Touko-Pouko (Jukka Rasila). Touko-Pouko saattaa riehua ympäri studiota intiaanina tai Tarzanina, ”askarrella-paskarrella” muovailuvahasta sielun tai valistaa lapsia ”ydinsodan-pydinsodan” vaaroista. Ohjelmassa Touko pääsi myös vastaamaan satunnaisiin puheluihin lapsilta sekä esittämään kappaleen Kreikan Meri. Muksuluurin puhelinnumero on ”tuttu-puttu” 0700-6528834, eli ”kuusi-puusi viisi-piisi kaksi-paksi kasi-pasi kasi-pasi kolme-dolme ja nelkku-kelkku”.[6]
  • Z-Salamapartio – parodia 1970-luvun jännityssarjoista, jonka pääosassa on kaksi pitkätukkaista yksityisetsivää Mats ja Rauski (Janne Reinikainen ja Tommi Korpela). Z-Salamapartion pohjalta toteutettiin myöhemmin Julmahuvi-ryhmän sarja Mennen Tullen.[7]
  • Die Kühe – Ratkaisijat (suom. Lehmät) – saksalainen poliisisarja, jossa kovaääniset ja varsin hidasälyiset etsivät Dieter ja Berner (Petteri Summanen ja Jukka Rasila) selvittävät kadonneen suomalaisen mäkihyppääjän (”A-P Nikkola”) arvoitusta. Sarjan viimeisessä jaksossa Ari-Pekka Nikkola esiintyy cameoroolissa.[8]
  • Pää kylmänä, Nanook! – Pingu-lastenohjelmaa ja amerikkalaisia perheaiheisia tilannekomedioita parodioiva, sanaton komediasarja neljän iglussa asuvan eskimon rattoisasta elämästä. Sketsin oli alkujaan tarkoitus olla pelkkä 20 sekunnin mainos kuvitteellisesta eskimo-tilannekomediasarjasta. Sitä varten saatiin kuitenkin teltankokoisen iglun sijaan iso ja kallis halkaisijaltaan 10-metrinen iglu, jossa oli mahdollisuus kuvata suuntiin ja kunnollinen valaistus. Tämän takia sketsi laajennettiin moniosaiseksi parodiaksi. [4]
  • Practical English, Abu – Aikuiskoulutuskeskuksen intialainen kieliohjelma, jossa opetellaan esimerkiksi uutta itämaista mattoa ostaessa tarvittavia englanninkielisiä fraaseja.[9]
  • Viimeiset vaeltajat – BBC-henkinen luonto-ohjelma kahdesta tutkijasta jotka jäljittivät Helsingin raitiovaunuja. Sketsin esikuvana oli dokumentti siperiantiikerien tutkijoista.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuoden lehdenjakaja (ensimmäisen jakson esityspäivämäärä kuvaustekstin lopussa) 10.8.2011. Yle Areena. Viitattu 14.5.2024.
  2. ↑ Venla-palkintojen voittajat Yle. Arkistoitu 22.08.2013. Viitattu 10.1.2010.
  3. ↑ Pop-uutiset 20.10. 20.10.2005. Yle. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  4. ↑ a b c d e f g Leinonen, Anne: Legendaarinen Studio Julmahuvi tehtiin 20 vuotta sitten — kuvaukset olivat raakaa työtä myös Touko-Poukolle: ”Niin puhki, etteivät silmät enää pysyneet kierossa” Iltalehti. 01.05.2018. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  5. ↑ a b Onninen, Oskari: Hauskuuden ammattilainen Ylioppilaslehti. 04.09.2015. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  6. ↑ Perälä, Reijo: Studio Julmahuvi: Muksuluurin Touko-Pouko askartelee vaikka sielun Yle Elävä Arkisto. 28.07.2021. Yle. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  7. ↑ Rytsä, Paavo: Studio Julmahuvi: Z-Salamapartio hippien jäljillä Yle Elävä Arkisto. 18.10.2018. Yle. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  8. ↑ Laine, Annu: Völler, Klinsmann zwei, Riedle…Petteri Summanen paljastaa sketsin Saksa-Turkki-ottelun taustat Ilta-Sanomat. 04.07.2014. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.
  9. ↑ Perälä, Reijo: Studio Julmahuvi: Practical English, Abu Yle Elävä Arkisto. 18.10.2018. Yle. Arkistoitu Viitattu 27.02.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]