Substraatti (m.kreik. ὑποκείμενον, hypokeimenon, ”alla oleva”; lat. substratum[1] tai subiectum[2]) on metafysiikan termi, joka tarkoittaa muuttumatonta perustaa tai alustaa, ominaisuuksien kantajaa.
Substraatissa on kyse olion olemuksen ytimestä. Substraatin etsimisessä on kyse sen substanssin etsimisestä, joka pysyy silloinkin kun olio käy läpi erilaisia muutoksia.[3]
Termi hypokeimenon esiintyy kreikkalaisessa ajattelussa ensimmäisenä Anaksimandroksella, Anaksimeneellä ja Demokritoksella. Aristoteleelle ensimmäinen substanssi ja substraatti olivat sama asia. Hänelle hypokeimenon oli jotakin, jolle jotakin voidaan predikoida, mutta jota ei voida predikoida mistään muusta, eli joka ei voi itse olla predikaatti[4].
Myös stoalaisille, jotka katsoivat kaiken olevan aineellista, substanssi oli sama kuin hypokeimenon, ensimmäinen aines, josta kaikki on tehty. Substraatti on käsitteellisesti yhtenevä myös Baruch Spinozan substanssin sekä Immanuel Kant noumenonin käsitteiden kanssa. Empiristit ja fenomenalistit ovat kritisoineet ”alla olevan” (tai meille ilmenevän ”takana” olevan) substanssin ajatusta, ja katsoneet meille ilmenevän olevan ainoa todellisuus.