Syylälinnunherne
| Syylälinnunherne | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Nätkelmät Lathyrus |
| Laji: | linifolius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Syylälinnunherne (Lathyrus linifolius, syn. L. montanus) on Euroopassa kasvava, keväällä kukkiva lehtojen nätkelmälaji. Suomessa lajia tavataan lähinnä maan eteläosissa.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen syylälinnunherne kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Jokseenkin kalju varsi on pysty ja siipipalteinen. Lehdet ovat 2–4-parisia ja kärhettömiä. Lehdykät ovat soikeita tai suikeita ja tylppiä. Korvakkeet ovat isoja. Kukinto on 2–6-kukkainen terttu. Kukat ovat kukinnan alussa sinipunaisia, mutta muuttuvat lopulta sinisiksi. Teriö on kooltaan 10–16 mm pitkä. Syylälinnunherne kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät 2,5–4,5 cm pitkässä kaljussa, punaruskeassa palossa. Laji on lievästi myrkyllinen.[2]
Suomessa lajista tunnetaan kaksi muunnosta: var. linifolius ja var. montanus. Muunnokset eroavat toisistaan lehdyköiden muodossa ja koossa. Ensin mainitun lehdykät ovat suikeita ja 2–4 mm leveitä, jälkimmäisen soikeita ja 5–15 mm leveitä.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syylälinnunherne on eurooppalainen laji, jota tavataan Pohjois-Espanjasta Serbiaan, Unkariin ja Puolaan saakka. Pohjoisessa lajia kasvaa Baltiassa sekä Keski-Norjassa, -Ruotsissa ja -Suomessa saakka. Laji on tavallinen myös Britteinsaarilla.[3] Suomessa syylälinnunhernettä tavataan pääasiassa Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Hämeessä. Tulokkaana lajia on tavattu myös muualta Suomea, muun muassa Vaasan seudulta ja Itä-Suomesta. Pohjoisin havainto on Kuusamosta. Yleisin laji on maan lounaisosissa.[2][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syylälinnunherne viihtyy lehdoissa, kuivissa, ruohoisissa metsissä sekä pensaikoissa.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syylälinnunherneen tärkkelyspitoisia juurimukuloita on käytetty ainakin Ruotsissa hätäravintona.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus linifolius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 280.
- ↑ a b Den virtuella floran: Gökärt (ruotsiksi) Viitattu 24.2.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Syylälinnunherneen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2011.