Taisto Tähkämaa

Taisto Tähkämaa
Suomen puolustusministeri
Sorsan II hallitus 15.5.1977–25.5.1979
Edeltäjä	Seppo Westerlund
Seuraaja	Lasse Äikäs
Suomen maa- ja metsätalousministeri
Koiviston II hallitus 26.5.1979–18.2.1982 Sorsan III hallitus 19.2.1982–5.5.1983
Edeltäjä	Johannes Virolainen
Seuraaja	Toivo Yläjärvi
Kansanedustaja
23.3.1970–21.3.1991
Ryhmä/puolue	Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	11. joulukuuta 1924 (ikä 99) Parainen
Ammatti	maanviljelijä
Arvonimi	maanviljelysneuvos (1991)
Puoliso	Riitta-Leena Kokolahti (1961–)
Tiedot
Puolue	Suomen Keskusta
Koulutus	agrologi (1953)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Taisto Toivo Johannes Tähkämaa (vuoteen 1935 Blomqvist) (s. 11. joulukuuta 1924 Parainen) on suomalainen agrologi sekä maanviljelysneuvos. Hän toiminut kansanedustajana (1970–1991), puolustusministerinä (1977–1979) sekä maa- ja metsätalousministerinä (1979–1983).^[1] Keskustapuolueen varapuheenjohtajana hän toimi (1980–1984). Maa- ja metsätalousministerinä Tähkämaa myötävaikutti munantuotantoon ja maataloustulon ohjaamiseen viljanviljelylle.

Tähkämaa on lähtöisin maanviljelijäperheestä. Hän osallistui jatkosotaan jalkaväkirykmentti 35:n riveissä taistellen muun muassa Maaselän kannaksella ja myöhemmin Tali-Ihantalassa. Tähkämaa sai koulutuksen panssaritykinampujaksi ja yleni sodan aikana korpraaliksi.^[2] Hän kävi maamieskoulun 1946 sekä suoritti kansanopisto-opintoja Alkio-opistossa 1949 ja maatalouden jatko-opintoja Högre svenska lantbruksläroverket i Åbo -opistossa 1953. Sen jälkeen hän toimi maatalouskonsulenttina ja maanviljelijänä Piikkiön Harvaluodossa.^[1]

Neuvostoliiton puolustusministeri marsalkka Dmitri Ustinov teki virallisen vierailun Suomeen kesällä 1978 Tähkämaan toimiessa puolustusministerinä. Ustinov esitti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä sotaharjoituksia ensimmäiseksi juuri vierailua isännöineelle Tähkämaalle. Tähkämaa kuitenkin vastasi, ettei hänellä ollut valtuuksia tehdä päätöstä asiassa ja siirsi sen presidentti Urho Kekkosen ja puolustusvoimain komentajan kenraali Lauri Sutelan ratkaistavaksi. Nämä torjuivat Ustinovin ehdotuksen, jonka on vahvimmin epäilty olleen alun perin Neuvostoliiton silloisen Helsingin-suurlähettilään Vladimir Stepanovin idea.^[3][4]

Vuoden 2006 presidentinvaalin toisella kierroksella Tähkämaa ilmoitti keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaassa kannattavansa Tarja Halosta sotilaallista liittoutumattomuutta tarkoittavan puoluekokouspäätöksen perusteella. Suomen Keskustan johto kannatti pääasiassa Sauli Niinistöä.

Presidentti on myöntänyt Tähkämaalle Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin vuonna 1983^[5] ja Vapaudenristin ritarikunnan I luokan Vapaudenristin rintatähtineen vuonna 2006.^[6] Hän sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1991.

Tähkämaa on vanhin elossa oleva suomalainen, joka on toiminut kansanedustajana ja valtioneuvoston jäsenenä^lähde?.

Katso myös

• Musta tusina

Lähteet

1. Kuka kukin on 1982, s. 1043. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5
2. Kolme T-34-panssaria ajoi Ihantalassa kohti Taisto Tähkämaata – pst-mies teki ratkaisun, joka pelasti hänen henkensä Ilta-Sanomat. 25.6.2017. Viitattu 9.5.2021.
3. Jakobson, Max: Vallanvaihto, s. 201−207. Helsinki: Otava 1992.
4. Korhonen, Keijo: Sattumakorpraali, s. 115. Helsinki: Otava 1999.
5. Taisto Tähkämaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 1.8.2012.
6. Presidentiltä ylennyksiä ja kunniamerkkejä itsenäisyyspäivänä yle.fi. 6.12.2006. Yle Uutiset. Viitattu 1.8.2012.

Aiheesta muualla

• Suomen Keskusta: Taisto Tähkämaa

Keskustapuolueen ja Suomen Keskustan kansanedustajat