Tarja-Tuulikki Tarsala | |
---|---|
Tarja-Tuulikki Tarsala ja Ere Kokkonen elokuussa 1964. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Tarja-Tuulikki Tarsala-Salmi |
Syntynyt | 4. syyskuuta 1937 Helsinki |
Kuollut | 9. toukokuuta 2007 (69 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso |
Ere Kokkonen Sauli Salmi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Tarja-Tuulikki Tarsala-Salmi (4. syyskuuta 1937 Helsinki – 9. toukokuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.
Tarsala aloitti Yleisradion televisioteatterissa vuonna 1963 heti valmistuttuaan Suomen Teatterikoulusta. Viimeisenä vuotenaan televisioteatterissa valmistui Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, joka esitettiin televisiossa neliosaisena sarjana. Naispääroolia veritekoon ajautuvan pientilallisen emäntänä pidetään yhä yleisesti Tarsalan merkittävimpänä suorituksena.
Tarsalan elokuvaura jatkui 1960-luvulta aina 2000-luvulle. Hän näytteli muutamassa Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -elokuvassa. Tarsalan viimeisiin kuuluivat roolit elokuvissa Bad Luck Love (2000), josta hän voitti parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon, Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (2004), Suden vuosi (2007) ja Miehen työ (2007).
Teatterissa Tarsala esiintyi aktiivisesti 1980-luvulta lähtien, kun hän lopetti 1970-luvun lopulla teatterikoulun opettajana. Hän toimi tämän jälkeen freelancer-näyttelijänä ja -ohjaajana ja vieraili muun muassa Intimiteatterissa, Lilla Teaternissa ja Lahden kaupunginteatterissa.
Hän oli mukana Stidit-lauluyhtyeessä yhdessä Liisamaija Laaksosen ja Iris-Lilja Lassilan kanssa. Yhtyeen tunnetuin kappale on ”Pienenä tyttönä” vuodelta 1969.
Tarsalan ensimmäinen aviopuoliso oli ohjaaja Ere Kokkonen (1960–1970), ja vuodesta 1973 lähtien hän oli naimisissa toimittaja Sauli Salmen kanssa.[1]
Tarsala palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1998.[2]
Tarsala menehtyi 69-vuotiaana pitkään sairastettuaan.[3] Hänet on haudattu aviomiehensä Sauli Salmen viereen Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[4]
|
|