Teatterilaiva | |
---|---|
Show Boat | |
Ohjaaja | George Sidney |
Käsikirjoittaja | John Lee Mahin |
Perustuu |
Edna Ferberin romaaniin Show Boat Jerome Kernin ja Oscar Hammerstein II:n musikaaliin Show Boat |
Tuottaja | Arthur Freed |
Säveltäjä | Jerome Kern |
Kuvaaja | Charles Rosher |
Leikkaaja | John Dunning |
Tuotantosuunnittelija | Cedric Gibbons |
Pukusuunnittelija | Walter Plunkett |
Pääosat |
Kathryn Grayson Ava Gardner Howard Keel |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
Levittäjä |
Metro-Goldwyn-Mayer Netflix |
Ensi-ilta |
17. heinäkuuta 1951 Los Angeles, Kalifornia 28. maaliskuuta 1952 |
Kesto | 108 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 2 389 000 USD |
Tuotto | 7 621 000 USD |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Teatterilaiva (engl. Show Boat) on vuonna 1951 ensi-iltansa saanut George Sidneyn ohjaama ja Arthur Freedin tuottama yhdysvaltalainen elokuvamusikaali, johon sekoittuu romantiikan ja draaman aineksia.
Teatterilaiva perustuu Oscar Hammerstein II:n ja Jerome Kernin samannimiseen Show Boat -musikaaliin, jota esitettiin Broadwaylla alun perin vuodet 1927–1929. Elokuva perustuu myös Edna Ferberin romaaniin Show Boat (1926), johon Broadway-musikaalikin pohjautuu. Romaanin ja musikaalin pohjalta John Lee Mahin laati elokuvan käsikirjoituksen. Metro-Goldwyn-Mayer oli elokuvan tuotantoyhtiönä.[1][2]
Teatterilaivan pääosissa ovat Kathryn Grayson, Ava Gardner ja Howard Keel. Romaani ja Broadway-musikaali on ennen vuotta 1951 filmatisoitu kahdesti vuosina 1929 ja 1936. Toisin kuin vuoden 1936 versiossa, vuoden 1951 versiossa ei ole yhtään alkuperäisen Broadway-musikaalin näyttelijää. Vuoden 1951 Teatterilaiva on taloudellisesti menestynein kaikista kolmesta musikaalin elokuvasovituksesta, ja Teatterilaivasta tuli MGM:n vuoden 1951 suosituimpia elokuvamusikaaleja. Kokonaisuudessaan elokuva oli ilmestymisvuotensa kolmanneksi yleisöllisesti menestynein elokuva. Teatterilaiva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta vuonna 1952.[1][2]
Teatterilaiva sijoittuu 1800-luvun lopun Mississippiin ja siellä joki- ja teatterilaiva Cotton Blossomiin. Cotton Blossom esittää etelän hienointa musikaaliviihdettä, jonka suurimmat tähdet ovat Julie LaVerne (Ava Gardner) ja hänen aviopuolisonsa Steve Baker (Robert Sterling). Julie ja Steve joutuvat lähtemään jokilaivalta, koska heidän avioliittonsa on laiton Julien puoliverisyyden takia. Heidän paikkansa ottavat jokilaivan omistajan ja kapteenin Andy Hawksin (Joe E. Brown) Magnolia-tytär (Kathryn Grayson) ja uhkapelaaja Gaylord Ravenal (Howard Keel). Magnolia ja Gaylord rakastuvat, avioituvat, jättävät teatterilaivan ja muuttavat Chicagoon, missä he elävät Ravenalin uhkapelien voitoilla. Gaylordin onni kääntyy uhkapeluussa, ja hän menettää rahansa. Kun Magnolia ja Gaylord ovat varattomia, syyllisyyden valtaama Gaylord jättää Magnolian tietämättä kuitenkaan, että Magnolia on raskaana. Magnolia on jätetty oman onnensa nojaan, hän on rahaton ja raskaana, mutta hän päättää aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.
Kathryn Grayson | … | Magnolia Hawks |
Ava Gardner | … | Julie LaVerne |
Howard Keel | … | Gaylord Ravenal |
Joe E. Brown | … | kapteeni Andy Hawks |
Marge Champion | … | Ellie Mae Shipley |
Gower Champion | … | Frank Shultz |
Robert Sterling | … | Steve Baker |
Agnes Moorehead | … | Parthy Hawks |
Leif Erickson | … | Pete |
William Warfield | … | Joe |
Alkuperäinen Edna Ferberin romaani Show Boat julkaistiin vuonna 1926.[1] Romaanin pohjalta Oscar Hammerstein II ja Jerome Kern sanoittivat ja sävelsivät samannimisen Show Boat -musikaalin, joka sai ensi-iltansa Broadwayn Ziegfeld Theatressa 27. joulukuuta vuonna 1927.[1][3] Musikaalia esitettiin 572 esitystä, ja sen viimeinen esitys oli 4. toukokuuta vuonna 1929.[3] Musikaalin tuotti Florenz Ziegfeld.[3] Romaanin että musikaalin pohjalta John Lee Mahin laati vuoden 1951 elokuvasovituksen käsikirjoituksen.[1]
Teatterilaivan suunnittelu alkoi jo kesäkuun alussa vuonna 1942.[1] Joulukuussa 1943 Kathryn Grayson ilmoitettiin ”todennäköisesti” näyttelevän Magnolia Hawksin roolin.[1] Toukokuussa 1944 tuottaja Arthur Freed valitsi Judy Garlandin Julie LaVernen rooliin.[1] Joulukuussa 1945 ilmoitettiin tuotannon alkavan kesällä 1946, jolloin uutena tulokkaana oli Walter Huston kapteeni Andy Hawksin roolissa.[1] Kuitenkin tuotanto siirtyi, ja joulukuussa 1949 ilmoitettiin Parthy Hawksin roolissa olleen Ethel Barrymoren vetäytyneen projektista.[1] Tällöin Mildred Natwickia harkittiin Parthyn rooliin, mutta rooli meni lopulta Agnes Mooreheadille.[1] Kun Huston kuoli vuonna 1950, Eddie Foyta harkittiin Hustonin tilalle ennen kuin Joe E. Brown palkattiin rooliin.[1] Tuotantoyhtiö MGM muutti edelleen aikatauluja ja teki muutoksia muun muassa käsikirjoitukseen.[1] Helmikuussa 1950 ilmoitettiin Garlandille ja MGM:lle tulleen sopimusongelmia, mikä johti edelleen tuotannon siirtymisen myöhempään ajankohtaan.[1] Tuotanto olisi tässä vaiheessa pitänyt alkaa elokuussa 1950, mutta Garland irtisanoi sopimuksensa MGM:n kanssa syyskuussa 1950.[1] Tämän jälkeen Lena Horne ja Dinah Shore olivat seuraavia vaihtoehtoja Julie LaVernen rooliin ennen kuin se lopulta meni Ava Gardnerille.[1]
Teatterilaivan kuvaukset alkoivat 17. marraskuuta vuonna 1950.[1] Teatterilaivan budjettina oli 2 389 000 dollaria,[4] ja se kuvattiin Technicolor-elokuvausmenetelmällä Mississippin Natchezissa ja tuotantoyhtiö MGM:n studioilla Kalifornian Culver Cityssä.[1] Elokuvan kuvaukset päättyivät tammikuun alussa vuonna 1951.[1]
Teatterilaiva sai Yhdysvaltain ensi-iltansa 17. heinäkuuta vuonna 1951 Los Angelesin Hollywoodissa.[1] New Yorkin ensi-ilta oli 19. heinäkuuta 1951.[1] Maanlaajuiseen teatterilevitykseen Teatterilaiva pääsi kotimaassaan 24. syyskuuta 1951. Suomessa elokuva sai ensi-illan Rea-elokuvateatterissa 28. maaliskuuta vuonna 1952.[5] Elokuvan levityksestä vastasi sen tuotantoyhtiönäkin toiminut Metro-Goldwyn-Mayer.[1]
Ilmestyessään Teatterilaiva oli niin taloudellisesti, yleisöllisesti kuin kriittinenkin menestys. Elokuva tuotti alkuperäisen teatteriesityskautensa aikana 5 293 000 dollaria Yhdysvaltain ja Kanadan alueilla.[4] Ulkomailla elokuva tuotti 2 328 000 dollaria.[4] Yhteensä elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 7 621 000 dollaria, ja lopulta Teatterilaiva toi MGM:lle voittoa 2 337 000 dollarin verran.[4] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista 89 prosenttia on myönteistä perustuen yhdeksään arvosteluun.[6]
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet | ||||
---|---|---|---|---|
Vuosi | Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
1951 | Photoplay-palkinto: Kultamitali | Voitto | ||
Utah Film Critics Association -palkinto | Paras naissivuosa | Ava Gardner | Ehdokkuus | |
1952 | Oscar-palkinto | Paras kuvaus (värielokuva) | Charles Rosher | Ehdokkuus |
Paras musiikki | Adolph Deutsch Conrad Salinger |
Ehdokkuus | ||
Directors Guild of America -palkinto | Paras ohjaus | George Sidney | Ehdokkuus | |
Writers Guild of America -palkinto | Paras käsikirjoitus | John Lee Mahin | Ehdokkuus |
Lux Radio Theater lähetti 60-minuuttisen radiosovituksen elokuvasta 11. helmikuuta vuonna 1952, jolloin Ava Gardner, Kathryn Grayson, Howard Keel, Marge Champion, Gower Champion ja William Warfield uusivat elokuvaroolinsa.
Teatterilaiva on julkaistu DVD:nä monesti. Warner Home Video omistaa kaikkien Teatterilaivojen oikeudet, ja WB on julkaissut vuoden 1951 elokuvaversion kuudesti DVD:nä vuosien 2000–2013 aikana.[2] MGM on julkaissut elokuvan kerran DVD:nä vuonna 2007.[2]