Teemestarin kirja

Teemestarin kirja
Kirjailija Emmi Itäranta
Kansitaiteilija Ville Tiihonen
Kieli suomi
Genre tieteiskirjallisuus
Kustantaja Teos
Julkaistu 2012
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 265
ISBN 978-951-851443-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani. Se sijoittuu suuren mullistuksen jälkeiseen dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa maailman makean veden varannot ovat ehtyneet.

Romaanin käsikirjoitus voitti Teos-kustantamon fantasia- ja scifikirjoituskilpailun vuonna 2011.[1] Marraskuussa 2012 Itäranta sai teoksestaan myös Kalevi Jäntin palkinnon.[2]

HarperCollins julkaisi romaanin englanniksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa keväällä 2014.[3] Kirjasta otettiin Yhdysvalloissa peräti 50 000 kappaleen ensipainos. Kirjasta on myös tehty Veden vartija -elokuva, jonka rooleissa on muun muassa näyttelijät Lauri Tilkanen ja Mimosa Willamo. Elokuva sai ensi-iltansa syksyllä 2022.[4] Kirjasta on myös sovitettu näytelmä. [5]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja sijoittuu dystooppiseen maailmaan, Uuden Qianin Skandinavian Unionissa Pohjois-Suomessa olevaan paikkaan, jossa kasvaa teepensaita. Kirjassa seurataan Teemestarien sukuun kuuluvaa 17-vuotiasta Noria Kaitiota perheineen, jonka isä Mikoa Kaitio toimii teemestarina, henkilönä, jonka tehtävänä on huolehtia makean veden lähteestä joka on tarkoin varjeltu salaisuus sen jälkeen, kun armeija on pidättänyt kaikilta oikeuden vapaaseen veden käyttöön ja sääntelee tarkoin sen käyttöä vesikiintiöillä. Vakavin rikos onkin vesirikos, johon syyllistyneet voidaan asettaa arestiin ja teloittaa. Lisäksi talon portille maalataan sininen ympyrä merkiksi ja varoitukseksi kaikille muille. Suurin ongelma onkin puhtaan juomaveden puute. Merivedestä tislataan suolatonta ja kutakuinkin juotavaa ja sitä jaetaan ihmisille pieninä annoksina. Poikkeuksena on kuitenkin Teemestari ja hänen perheensä, jonne armeijan uusi upseeri, Komentaja Taro, saapuu Majuri Bolinin, Mikoan vanhan ystävän, kanssa perinteiselle teemestarin vastaanotolle juomaan teetä, minkä vuoksi armeijan huomio kiinnittyy Norian perheeseen ja kotitaloon.

Samaan aikaan Noria ja hänen paras ystävänsä, Sanja, löytävät muovihaudasta kummallisen laatikon. Valitettavasti sitä kokeillessa mitään ei tapahdu, koska tytöiltä puuttuu jotakin oleellista. Tärkeämmäksi löydöksi osoittautuu laatikko, jonka sisällä on kiiltäviä, hieman naarmuuntuneita levyjä, joissa on kummallinen kirjainyhdistelmä. Sanja ymmärtää, että laatikolla ja aiemmin muovihaudasta löydetyillä ”TDK”:lla on jotakin yhteistä. Laatikosta löytyy videokasetteja, jotka ajoittuvat Hämärän vuosisadalle, entismaailman ja nykyismaailman väliin sijoittuvalle aikajaksolle. Videokasetteihin on tallennettu Janssonin retkikunnan dokumentti, jossa etsitään juomakelpoista vettä sisältäviä vesilähteitä. Samaan aikaan diktatuurin sotilaat epäilevät, että Kaition teetä ei tehdä merivedestä puhdistettuun säännösteltyyn veteen. Taloon tehdään ratsia, jossa puutarha kaivetaan ylösalaisin ja teemestarin aitio myllätään. Alueelle johtaakin salainen vesiputki tuntureilta, joilta virtaa puhdasta vettä salaisesta lähteestä. Sotilaat eivät kuitenkaan löydä kuin vanhan kuivuneen vesiuoman kaivon pohjalta.

Vaikka mitään ei löydykään, epäily jää kytemään, minkä vuoksi Norian äiti päättää ottaa vastaan hänelle tarjotun työn Xinjingissä sijaitsevalta yliopistolta. Noria, hänen isänsä ja äitinsä lähtevät Kuolojärvelle saattamaan Norian äitiä rautatieasemalle. Norian äiti Lian lähteekin junalla Xingjingiin päin, minkä jälkeen Norian isä, Mikoa Kaitio päättää Norian olevan nyt kypsä ottamaan vastaan teemestarin työn. Hän opettaa Noriaa hallitsemaan lähdettä, veden korkeutta ja sen käyttöä. Teemestarien talossa järjestetäänkin virkaanastujaisseremonia, johon kutsutaan myös Mestari Niiramo Kuusamosta. Noria vihitään täysivaltaiseksi teemestariksi, mutta hänen isänsä kuitenkin kuolee pian tämän jälkeen. Noria ei todellisuudessa ole vielä valmis teemestariksi ja erehtyy pitämään vettä omanaan ja häpeää tätä etuoikeutena pitämäänsä asiaa. Noria paljastaakin salaisen lähteen sijainnin ystävälleen Sanjalle tämän pikkusiskon, Minjan sairastuttua vakavasti. Minja parantuu juodessaan puhtaaseen juomaveteen sekoitettua lääkettä. Sittemmin Sanjalle rakennetaan oma, laiton vesiputki.

Myöhemmin yksi kylän asukkaista seuraa Noriaa ja Sanjaa tunturille, jolla lähde sijaitsee. Lähteen paljastuttua yhdelle kylän asukkaista Noria vähitellen, kiristyksestä johtuen, ryhtyy jakamaan vettä kaikille kylässä sitä tarvitseville. Niinpä tunturilähde, joka aiemmin oli vaarassa tulvia yli, on lopulta vaarassa ehtyä kokonaan. Samalla Noria on vakuuttunut, että juomakelpoista vettä täytyy olla muuallakin ja suunnittelee lähtöä Menetetyille maille etsimään vettä. Hän saa selville Teemestarien kirjoista, että aikaisemmin Janssonin retkikunta, joka oli salaa etsinyt vettä, oli löytänyt juomakelpoista vettä, mutta ryhmän johtaja menetti henkensä ja loput jäsenet joutuivat pakenemaan ja piiloutumaan, kunnes tulivat Teemestarien talolle, jolloin aikaisempi teemestari oli piilottanut vieraat majalleen ja sitten tunturille lähteen luokse. Näin merkintä juomakelpoisesta vedestä Menetetyiltä mailta oli kirinyt teemestarien tietoon. Noria pyytää majuri Bolinia auttamaan häntä löytämään helivaunut, jotta hän ja matkalle mukaan haluava Sanja voisivat matkustaa Rovaniemelle ja sen halki etsimään uusia lähteitä. Majuri Bolin onnistuukin hankkimaan vaunut Norialle, mutta lähtöä edeltävänä yönä Sanjan kotitaloon tehdään ratsia. Pian sen jälkeen Teemestarienkin talo merkitään sinisellä ympyrällä, joka on merkki vesirikoksesta ja Noria asetetaan kotiarestiin. Tällöin komentaja Taro vierailee Norian luona ja paljastaa hänen isänsä olleen teemestari, mutta paljasti lopulta isänsä lähteen armeijalle ja kiinnostui itse sotilasurasta. Sitten hän väittää Sanjan ilmiantaneen Norian sotilaille suojellakseen perhettään. Hän myös toteaa Xinjingissä syttyneen kapinan ja pelkää Norian äidin kuolleen siellä. Sen jälkeen Taro ehdottaa hänen ja Sanjan ryhtyvän vakoojiksi armeijalle. Vastineeksi he saisivat käyttää lähteen vettä hieman vapaammin kuin muut kyläläiset. Noria uskoo Taron valehtelevan ja kieltäytyy tarjouksesta, jolloin Taro poistuu, ilmeisen tietoisena siitä, että Noria teloitetaan pian rikkomuksiensa vuoksi.

Näin Noria lopulta epäonnistuu tehtävässään säilyttää Teemestarien salaisuus. Kirja kuitenkin päättyy keskusteluun, jossa Sanja saapuu Xinjingiin yliopistolle Lian Kaition työhuoneeseen ja kertoo hänelle nähneensä sotilaita talonsa liepeillä ja piiloutuneensa Kuolleeseen metsään viikkokausiksi. Sitten hiipiessään kyläänsä salaa hän sai tietää armeijan vieneen perheensä ja merkinneen Teemestarien talon sinisellä ympyrällä vesirikoksesta ja paenneen sitten mantereen halki Xinjingiin. Lopuksi hän antaa Lialle hopeiset kiekot (kasetit), joista kävi ilmi Janssonin retkikunnan tulokset.

Keskeiset henkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Noria Kaitio, 17-vuotias aloitteleva nuori teemestari. Kirjan edetessä hänestä tulee täysivaltainen teemestari.
  • Mikoa Kaitio, Norian isä ja Teemestari. Kuolee kirjan edetessä, jolloin Noriasta tulee teemestari.
  • Lian Kaitio, Norian äiti ja tutkija.
  • Sanja Valama, Norian paras ystävä.
  • Minja Valama, Sanjan nuorempi sisar.
  • Kira ja Jan Valama, Sanjan ja Minjan vanhemmat
  • Majuri Bolin, entinen armeijan upseeri, joka oli Mestari Kaition lapsuudenystävä.
  • Komentaja Taro, sotilasvallan edustaja, jonka tehtävänä on etsiä vesirikolliset. Myös hänen isänsä oli teemestari.

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien kirja-arvostelussa kirjaa kuvataan tunteikkaaksi, paikoin jopa turhankin lyyriseksi, mikä tosin resonoi hienosti romaanin haikean tunnelman kanssa.[6] Kuvalehti Library Journalin arviossa kirjan kieltä kuvataan ”upeaksi ja herkäksi” sekä kehutaan Itärannan kirjan miljöötä ja vähäeleisyyttä.[7] The Guardian -lehden toimittaja Adam Roberts kuvailee teosta ”runolliseksi ja melankoliseksi debyytiksi”. Samalla hän harmittelee sitä, että hyvin harvat muun kuin englanninkieliset tieteiskirjat rikkovat kielimuurin ja päätyvät Britannian kirjakauppoihin.[8] Myös Washington Post[9] ja suomalaisista medioista muun muassa Turun Sanomat[10] ja Aamulehti[11] ovat antaneet kirjalle myönteisiä arvioita.

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Emmi Itäranta voitti scifi- ja fantasiakirjoituskilpailun HS.fi. 19.7.2011. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 29.11.2012.
  2. ↑ Kaksi lyyrikkoa ja tieteiskirjailija saivat Kalevi Jäntin palkinnot HS.fi. 28.11.2012. Viitattu 29.11.2012.
  3. ↑ Aromaa, Jonni: Amerikkalainen jättikustantaja nappasi suomalaisen esikoiskirjailijan Yle Uutiset. 29.11.2012. Viitattu 29.11.2012.
  4. ↑ Korona pilasi kotimaisen scifi-elokuvan ensi-illan - Veden vartija julkaistaan vasta syksyllä Muropaketti.com. 26.1.2022. Viitattu 16.7.2022.
  5. ↑ Saarinen, Jussi: Teatteriarvio: Vesi on elämän ehto, mutta me emme välitä siitä Aamulehti. 8.2.2016. Jussi Saarinen. Viitattu 28.2.2021.
  6. ↑ Jerrman Toni: Kun vesi ehtyy, kuulumme kuolemalle Helsingin Sanomat. 30.1.2012. Viitattu 28.2.2021.
  7. ↑ Eric Norton: Library Journalin nettiversio Library Journal. Viitattu 28.2.2021.
  8. ↑ Mari Korppinen: The Guardian poimi Emmi Itärannan esikoisen vuoden parhaiden tieteiskirjojen joukkoon hs.fi.
  9. ↑ Nancy Hightower: Washington post washingtonpost.com. 17.6.2014.
  10. ↑ Kurikka, Kaisa: Teemestari veden vartijana Turun Sanomat. 26.1.2012. Viitattu 16.8.2023.
  11. ↑ Sevänen, Sanna: Aamulehti, 4.2.2012. Sanoma.
  12. ↑ Nuori Aleksis 2013 -palkinto Emmi Itärannan romaanille Teemestarin kirja 26.10.2013. Teos. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 6.11.2015.
  13. ↑ Samuli Tiikkaja: Emmi Itäranta ehdolla Arthur C. Clarke -palkinnolle Hs.fi. Arkistoitu 17.4.2015. Viitattu 9.4.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]