The Faerie Queene on Edmund Spenserin 1500-luvun lopussa kirjoittama allegorinen runoelma, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä englannin kielellä kirjoitetuista runoelmista. Alun perin sen piti olla 12 kirjasta koostuva uskonnollis-moraalipoliittinen allegoria, joka kertoi määrättyjä moraalisia hyveitä edustavien ritarien seikkailuista. Esimerkiksi ensimmäisen kirjan oli määrä kertoa punaisen ristin ritarin eli pyhyyden legendasta. Ritarit palvelevat Faerie Queenea, joka edustaa kunniaa ja kuningatar Elisabeth I:tä. Runoelman ensimmäinen osa eli kirjat I–III julkaistiin vuonna 1590, toinen osa eli kirjat IV–VI vuonna 1596. Ensimmäinen yhteispainos julkaistiin vuonna 1609.[1]
Runoelman muoto perustuu italialaisille ritariromaaneille, esimerkkeinä teoksen jako kirjoihin ja lauluihin sekä toisiinsa lomittuvat ja kietoutuvat rinnakkaiset kertomukset. Runoelma on kirjoitettu säkein, joka tuli sittemmin tunnetuksi Spencerin säkeistönä (Spenserian stanza). Siinä kahdeksan ensimmäistä säettä ovat pentametreja ja viimeinen heksametri tai aleksandriini. Riimikaava on ababbcbcc. Spencerin säkeistö on muunnelma italialaisesta ottava rima -säkeistöstä.[2][1]