Tieteiskirjallisuuden kulta-aika tarkoittaa aikajaksoa 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun, jolloin tieteiskirjallisuus eli nousuaikaa.[1] Tuona aikana tieteiskirjallisuus nousi pulp-lehdistä merkittäväksi kirjallisuuden lajiksi.[1]
Historioitsija Adam Robertsin mukaan kulta-aikana arvostettua oli tietynlainen kirjoittaminen: kova tieteiskirjallisuus, lineaarinen narratiivi, sankarit ratkaisemassa ongelmia tai torjumassa uhkia avaruusoopperassa.[2]
John W. Campbellin sanotaan vaikuttaneen aikakauden kehittymiseen ollessaan Astounding Science Fiction -lehden toimittajana.[3] Aikaisemmat alipalkatut pulp-kirjoittajat olivat painottaneet seikkailua tieteen tuntemuksen kustannuksella.[3] Campbell itse oli opiskellut MIT:ssä ja muutti koko tilanteen.[3] Toisessa maailmansodassa käytettiin vahvasti teknologiaa, joka vaikutti käsitykseen tieteisfiktiosta ja aiemmin pilkatut käsitteet kuten raketit ja atomipommi osoittautuivat mahdollisiksi.[4]
Ensimmäinen Worldcon järjestettiin vuonna 1939. Hugo-palkinto perustettiin ja parhaan romaanin Hugo-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1953.
Kulta-ajan tieteiskirjallisuutta seurasi uuden aallon tieteiskirjallisuus 1960- ja 1970-luvuilla.
Jakson alkupuolella (1938-1946):
Myöhemmällä jaksolla (1947-1959):