Tivolin kaunotar | |
---|---|
Coney Island | |
![]() Alkuperäinen elokuvajuliste |
|
Ohjaaja | Walter Lang |
Käsikirjoittaja | George Seaton |
Tuottaja | William Perlberg |
Säveltäjä |
Alkuperäinen musiikki: Alfred Newman Ei-alkuperäinen musiikki: Otto Harbach |
Kuvaaja | Ernest Palmer |
Leikkaaja | Robert L. Simpson |
Tuotantosuunnittelija | Richard Day |
Pukusuunnittelija | Helen Rose |
Pääosat |
Betty Grable George Montgomery Cesar Romero |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
![]() |
Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
Levittäjä | 20th Century Studios |
Ensi-ilta |
![]() San Francisco, Kalifornia 16. kesäkuuta 1943 New York City, New York 18. kesäkuuta 1943 ![]() |
Kesto | 96 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | $ 1 620 000 (arvioitu)[1] |
Tuotto | $ 3 500 000 (USA)[1] |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Tivolin kaunotar (engl. Coney Island) on vuonna 1943 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen musikaalikomedia, jonka ohjasi Walter Lang. Technicolor-elokuvan pääosia esittävät Betty Grable, George Montgomery ja Cesar Romero.
Tivolin kaunotar -elokuvan on käsikirjoittanut George Seaton ja tuottanut William Perlberg. Koreografina toimi Hermes Pan.[2] Tivolin kaunotar sai ensimmäisen ensi-iltansa kotimaassaan 11. kesäkuuta vuonna 1943 San Franciscossa, Kaliforniassa ja Cincinnatissa, Ohiossa.[3][4] New Yorkin ensi-ilta oli 16. kesäkuuta[4] ja maanlaajuinen ensi-ilta 18. kesäkuuta.[4] Suomessa elokuva sai ensi-iltansa kuusi vuotta myöhemmin 13. toukokuuta vuonna 1949.[4] Musikaalikomedia on 20th Century Fox tuottama.[5] Elokuva on merkittävä musiikkinumerostaan "Miss Lulu in Louisville", jossa Betty Grable esiintyy blackfacena.
Tivolin kaunotar sijoittuu vuoteen 1905 New Yorkin Coney Islandiin, missä räikeä ja huomiota herättävä laulaja-tanssija Kate Farley (Grable) työskentelee yökerhossa. Huijari nimeltään Eddie Johnson (Montgomery) puhuu itsensä yökerhon toimitusjohtajan paikalle. Samaisessa yökerhossa esiintyy Farley, jonka vetovoima saa Johnsonin kiinnostumaan. Kate on jo kuitenkin Johnsonin kilpailijan Joe Roccon (Romero) rakastettu. Eddie yrittää "pehmentää" Katen räikeää imagoa, josta heille syntyy riita. Imagon pehmennys oli kaikesta huolimatta menestys, jonka jälkeen Kate ja Eddie rakastuvat. Katea rakastava Joe yrittää kaikkensa sabotoidakseen heidän avioliittosuunnitelmansa...
Betty Grable | … | Kate "Katie" Farley |
George Montgomery | … | Eddie Johnson |
Cesar Romero | … | Joe Rocco |
Charles Winninger | … | Finnigan |
Phil Silvers | … | Frankie |
Matt Briggs | … | William "Willie" Hammerstein |
Paul Hurst | … | Louie |
Leo Diamond | … | cameorooli |
Hermes Pan | … | Kate Farleyn tanssipartneri |
Vuonna 1944 Tivolin kaunotar sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista (Alfred Newman).[6][3]
Tivolin kaunotar on Grablen elokuvauran yksi suurimmista kassamagneeteista; Tivolin kaunotar olikin ilmestyessään vuonna 1943 yksi suurimmista arvostelu- ja kassamenestyksistä. Elokuva tuotti pelkästään Yhdysvalloissa 3,5 miljoonaa dollaria.[1] Tivolin kaunotar tuotti yhteensä yli 5 miljoonaa dollaria lippuluukuilla, joka vastaa 180 miljoonaa dollaria nykyään.
Vuosi | Palkinto | Kategoria | Kenelle |
1944 | Oscar-palkinto | Paras musiikki | Alfred Newman |
Betty Grable näytteli pääosaa myös Tivolin kaunottaren seitsemän vuotta myöhemmin valmistuneessa uudelleenfilmatisoinnissa nimeltään Chicagon Venus (1950).[5][7][3]
Lux Radio Theater lähetti 60 minuutin elokuvan radiosovituksen 30. syyskuuta vuonna 1946, jossa Betty Grable uusi elokuvaroolinsa.[7][3]