”Tomorrow Never Knows” The Beatles | ||
---|---|---|
Kappaleen partituurin kansikuva | ||
Kappaleen tiedot | ||
Albumilta | Revolver | |
Julkaistu | 5. elokuuta 1966 | |
Tuottaja(t) | George Martin | |
Tyylilaji | psykedeelinen rock | |
Kesto | 02.57 | |
Levy-yhtiö | Parlophone Capitol | |
Revolverin muut kappaleet | ||
”Got to Get You into My Life” 13. |
”Good Morning Good Morning” 14. |
Tomorrow Never Knows on englantilaisen rockyhtyeen The Beatlesin vuoden 1966 albumin Revolver viimeinen kappale. John Lennon oli tehnyt kappaleen saman vuoden tammikuussa ja se äänitettiin albumin raidoista ensimmäisenä. Kappale edustaa tyylillisesti psykedeelista rockia. Abbey Roadin studioiden uusimman tekniikan avulla luodut erilaiset ääniefektit ovat kappaleelle tunnusomaisia.[1] Monet ovat pitäneetkin sitä Beatlesin psykedeelisimpänä lauluna.
Lennon kirjoitti ”Tomorrow Never Knowsin” LSD:n inspiroimana. Hän omi kappaleen alkutekstit suoraan Timothy Learyn kirjasta Psychedelic Experience, johon ne puolestaan oli lainattu ikivanhasta tiibetiläisestä kuolleiden kirjasta.[2] Lennon kertoi tuottaja George Martinille haluavansa kappaleen kuulostavan siltä kuin idän pyhä mies pitäisi messua tuhannen munkin säestämänä.[3] Lennonin ääni kuulosti samanaikaisesti kaukaiselta ja etäiseltä. Kompressorit, limitterit, oskillaattorit, viivelaitteet ja varispeed-nauhurit mullistivat aiemmat tavat käsitellä musiikkia.[1] Tätä tekniikkaa hyödyntämällä synnytettiin kappaleelle kokonaan uudenlaisia äänikuvia.[4] Eräs hyvä esimerkki tällaisesta on Paul McCartneyn nauru, joka soitettiin takaperin ja vääristeltiin kuulostamaan merilokkien kutsuhuudoilta.[5]