Tridacna maxima

Tridacna maxima
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Simpukat Bivalvia
Alaluokka: Heterodonta
Lahko: Veneroida
Yläheimo: Tridacnaoidea
Heimo: Sydänsimpukat Cardiidae
Alaheimo: Jättiläissimpukat Tridacninae
Suku: Tridacna
Laji: maxima
Kaksiosainen nimi

Tridacna maxima
Roding, 1798[2]

Katso myös

  Tridacna maxima Commonsissa

Tridacna maxima on jättiläissimpukkalaji. Se elää luonnossa trooppisella Indopasifisella merialueella, ja sitä pidetään myös riutta-akvaarioissa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tridacna maxima kasvaa halkaisijaltaan korkeintaan 35–40 cm pitkäksi. Sen vaippa on yleensä kirjava, väreinä sinistä, ruskeaa, vihreää, harmaata, violettia ja keltaista. Punaiseltamereltä on löydetty kokonaan sinisiä yksilöitä.[3]

Muiden jättiläissimpukoiden tavoin sillä on voimakkaasti poimullinen kaksiosainen kuori. Kuoren muoto on tällä lajilla tyypillisesti pitkulainen, kolme kertaa niin pitkä kuin leveä. Sen välistä työntyy esille hyllyvä lihasmassa eli vaippa, jonka keskellä törröttää putkimainen suuosa. Kun simpukka haluaa sulkea kuorensa, se ruiskuttaa vettä ulos tämän suuaukon kautta. Tridacna maximan erottaa muista lajeista siitä, että sen vaippa roikkuu osittain kuoren ulkopuolella simpukan ollessa avoimena.[4] Kuoren saranapuolella on aukko, josta työntyy ulos lihaksikas jalka, jonka avulla simpukka tarrautuu alla olevaan merenpohjaan. Jos simpukkaa siirretään, se tarttuu uuteen paikkaan noin vuorokaudessa.[3]

Jättiläissimpukoiden elimistössä elää symbioottisia zooksantellileviä.[5]tarvitaan parempi lähde Simpukan vaipan pinnassa näkyvät tummemmat läikät ovat läpinäkyviä kohtia, jotka toimivat linsseinä ja ohjaavat valoa syvemmälle vaippaan levien käyttöön.[6]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tridacna maxima on laajimmalle levinnyt jättiläissimpukkalaji, sitä tavataan Punaiseltamereltä ja Itä-Afrikasta aina Tyynenmeren itäosaan Polynesiaan ja Pitcairnin saarelle asti.[3] Se elää matalassa vedessä, missä se saa runsaasti valoa.[7]

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tridacna maxima -simpukat elävät luonnossa useiden yksilöiden yhdyskuntina.[8]

Jättiläissimpukat ovat hermafrodiitteja: ne syntyvät koiraina, mutta osa toimii myöhemmin naaraana. Kun kutuaika tulee, ne laskevat veteen signaalikemikaaleja, minkä jälkeen osa simpukoista laskee mätimunia, osa siittiöitä.[4] Lisääntymisen laukaisee oikea kuunvaihe, vuorokaudenaika ja muiden simpukoiden laskemat kemikaalit.lähde?

Hedelmöittyneestä munasta kuoriutuu 12 tunnissa toukka, joka uiskentelee vapaasti meressä. Toukka syö hienojakoista ravintoa suodattamalla merivettä. Kahden muodonmuutoksen jälkeen kolmannessa toukkavaiheessa muodostuu jalka, jonka avulla simpukka asettuu paikalleen. 8-10 päivän kuluttua toukka muuttuu nuoreksi simpukaksi ja hankkii symbioottisia leviä. Levien yhteyttämistuotteet eivät kuitenkaan riitä simpukan pääasialliseksi ravinnonlähteeksi ennen kuin se on varsin iso, yleensä halkaisijaltaan noin kymmensenttinen.[9] 2-3 vuoden kuluessa simpukasta kehittyy aikuinen koiras, ja siitä tulee sukukypsä noin 15 cm kokoisena.[10]

Vesiolot ja ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren osan simpukan tarvitsemasta ravinnosta tuottavat symbioottiset levät. Se hankkii ravintoa myös suodattamalla vettä suuaukkonsa avulla. Jos tätä simpukkalajia pidetään akvaariossa, jossa ei ole muita ruokittavia eläimiä (esimerkiksi kaloja tai koralleja), sille olisi tarjottava päivittäin hienojakoista ruokaa.[8] Riittävän pölymäisen ruoan hankkiminen voi olla vaikeaa, sillä Tridacna maxima syö luonnossa nanoplanktonia eli planktoneliöistä pienimpiä.[11]

Tridacna maxima on herkkä vedenlaadulle.[12] Veden lämpötilan tulisi olla 22–25 °C, ominaispainon 1,023-1,025 ja happamuuden 8,1–8,4. Sopiva kalsiumin määrä on 400–480 mg/l ja karbonaattikovuus 7–12 dH. Myös strontiumin ja jodin saannista on huolehdittava.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Calfo A. & Fenner, R.: Reef Invertebrates. USA: Reading Trees, 2003. ISBN 09672630-3-4 (englanniksi)
  • Shimek, R. L.: Marine Inverterbrates. Neptune City, NJ, USA: TFH Publications, 2004. ISBN 1-890087-66-1 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Neo, M.L. & Li, R.: Tridacna maxima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ ZipcodeZoo Luettu 11.1.2009 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Lukan, E. M.: Tridacna maxima Fish 'N' Chips A Monthly Marine Newsletter. 2000. Exotic tropicals. Arkistoitu 4.12.2004. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b Seaman, R.: Giant Clams of the Great Barrier Reef The Flying Kiwi. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Ria Tan: Giant clams 12/2008. Wild Singapore. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Family: Tridacnidae (Tridacnas, Giant Clams) (Arkistoitu – Internet Archive) Archerd Shell Collection, Washington State University Tri-Cities Natural History Museum (englanniksi)
  7. ↑ Carin Jantzen ym.: Photosynthetic performance of giant clams, Tridacna maxima and T. squamosa, Red Sea (Abstrakti) Marine Biology Volume 155, Number 2, 211–221, DOI: 10.1007/s00227-008-1019-7. Viitattu 14.9.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b c Drs Foster & Smith: Maxima Clam Pet Education. (englanniksi)
  9. ↑ Shimek, s. 284
  10. ↑ Small Giant Clam[vanhentunut linkki] ARKive (englanniksi)
  11. ↑ Calfo & Fenner, s. 240
  12. ↑ Merivesiakvaarion perustamismanuaali
Taksonitunnisteet