Tristan Murail

Tristan Murail (s. 1947[1]) on ranskalainen säveltäjä. Muun muassa hänen musiikkiaan kuvaamaan otettiin käsite spektrimusiikki (spektraalinen musiikki).[2]

Murail opiskeli sävellystä Olivier Messiaenin johdolla Pariisin konservatoriossa vuosina 1967–1972. Hän oli jo aiemmin valmistunut oppiarvoilla arabian kielessä ja taloustieteessä. Hän sai Prix de Romen ja vietti kaksi vuotta Italiassa, jossa tapasi Giacinto Scelsin. Murail oli mukana perustamassa Ensemble l'Itinérairea, ja hänen pitkäaikainen yhteytensä IRCAM:iin alkoi vuonna 1980. Nykyisin hän on Columbian yliopiston sävellyksen professori.[1]

Murail'n teosten joukossa ovat Mémoire/Erosion (1976), Ethers (1978), Gondwana (1980), Désintégrations (1983), Time and Again (1985), Serendib (1992), L’esprit des dunes (1994) ja Partage des eaux (1995). Varhaisessa tuotannossaan Murailia innoittivat muiden muassa taajuusmodulaatiot ja nauhasilmukat. Hänen teoksissaan on hyödynnetty esimerkiksi soittimilla tuotettuja epätavallisia ääniä ja elektroniikkaa. Myöhemmissä teoksissaan 1990-luvulta alkaen hän on käyttänyt keskenään niinkin erilaisia äänen lähteitä kuin mongolialaista kurkkulaulua, tiibetiläisiä perinnesoittimia ja veden virtaamista kiviä vasten.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.