Tuottavuusparadoksi on ilmiö, johon talouden nobelisti Robert Solow kiinnitti huomiota sarkastisella kommentillaan ”näemme tietokoneiden aikakauden kaikkialla, mutta emme tuottavuustilastoissa” ('You can see the computer age everywhere but in the productivity statistics').[1][2] Ilmiö on tulkittu paradoksiksi, näennäisesti järjenvastaiseksi, sen perusteella, että huima tietotekniikan kehitys ja panostus eivät ole tulostuneet positiivisina tuottavuuslukuina. Ilmiötä sinänsä ei ole kiistetty, mutta sen tulkinnassa on kaksi koulukuntaa.
Paradoksi-koulukunta tulkitsee ilmiön paradoksiksi ja esittää syitä näkemäänsä paradoksiin. Tunnetuin tutkimus[3]lähde tarkemmin? jakaa tuottavuusparadoksin syyt neljään ryhmään: työtulosten ja panostusten väärin mittaaminen, opettelemisesta ja sopeutumisesta johtuvat viiveet, saatujen tuottojen uudelleen jakaminen ja haaskaaminen sekä epäonnistunut IT-johtaminen[4].
Toinen koulukunta toteaa saman ilmiön olemassaolon, mutta ei pidä sitä paradoksaalisena vaan luonnollisena markkinatalouden ilmiönä. Markkinataloudessa tuotteisiin luotu arvo jaetaan aina tuottajien ja kuluttajien kesken markkinahinnan avulla. Nopeasti kehittyvän teknologian aloilla syntyy nopeasti ja paljon uutta arvoa, josta koulukunnan mukaan suurimman osan ottaa vapaassa kilpailussa kuluttaja. Tästä seuraa, että tuottajien tuottavuuskehitys voi keskimäärin olla hyvinkin maltillinen huolimatta alan nopeasta teknisestä kehityksestä.[5]lähde tarkemmin?