Tupashaprakkaat

Tupashaprakkaat
Mattatupashaprakas (Homophron spadiceum)
Mattatupashaprakas (Homophron spadiceum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Psathyrellaceae
Suku: Tupashaprakkaat
Homophron
(Britzelm.) Örstadius & E. Larss.[1]
Lajeja

Tupashaprakkaat (Homophron) on Psathyrellaceae-heimoon kuuluva sienisuku. Se sisältää aiemmin haprakkaisiin (Psathyrella) luettuja lajeja, jotka kasvavat usein tuppaina puulla.

Kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupashaprakkaat ovat vaihtelevan kokoisia sieniä, joilla on ruskea, kosteusmuuntuva lakki. Itiöemillä ei koskaan ole suojusta eikä siten myöskään suojusjäänteitä. Samoin kuin haprakkaat (Psathyrella) ja toisin kuin monet lähisukuiset mustesienet, tupashaprakkaat eivät vanhetessaan ”sula” mustaksi nesteeksi.[2]

Mattatupashaprakkaan itiöitä

Tupashaprakkaiden itiöpöly ei ole mustaa; se on vaaleampaa kuin monilla muilla Psathyrellaceae-heimon sienillä.[3] Itiöt ovat ellipsoideja, kooltaan pieniä tai keskikokoisia. Ituhuokonen puuttuu tai on huomaamaton. Itiökannat ovat 4-itiöiset. Kystidit ovat usein paksuseinäiset.[2][4]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupashaprakkaiden suvulla on maailmanlaajuinen levinneisyys.[5] Ne kasvavat usein tuppaina kannoilla, elävien puiden rungoilla ja maassa puiden ympärillä.[6] Niitä tavataan sekä lehti- että havupuulla.[2] Suomessa tupashaprakkaita on kaksi lajia, viirutupashaprakas (Homophron cernuum) ja mattatupashaprakas (Homophron spadiceum), jotka kasvavat lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa.[7][8]

Taksonomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homophron oli alun perin alasuku, jonka Max Britzelmayr kuvasi Agaricus-sukuun vuonna 1883. Britzelmayr luokitteli alasukuun kymmenen lajia. Vuonna 1951 Rolf Singer luokitteli Homophron-alasuvun haprakkaisiin (Psathyrella). Singer määritti tyyppilajiksi mattatupashaprakkaan. Myöhemmin fylogeneettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että mattatupashaprakas on läheisempää sukua varjo- ja hämymustesienille kuin varsinaisille haprakkaille. Vuonna 2015 Homophron erotettiin omaksi tupashaprakkaiden suvukseen, joka sisälsi tuolloin kolme lajia.[2]

Kladogrammi useimmista Psathyrellaceae-heimon suvuista:[9]

 Psathyrellaceae 

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 1.12.2022.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Homophron (Britzelm.) Örstadius & E. Larss. Index Fungorum. Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Örstadius, Leif & Ryberg, Martin & Larsson, Ellen: Molecular phylogenetics and taxonomy in Psathyrellaceae (Agaricales) with focus on psathyrelloid species: introduction of three new genera and 18 new species. Mycological Progress, 11.4.2015, 14. vsk, nro 5, s. 25. doi:10.1007/s11557-015-1047-x ISSN 1861-8952 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Miller, Danny: Psathyrella s.l. of the PNW Danny’s DNA Discoveries. Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Wächter, Dieter & Melzer, Andreas: Proposal for a subdivision of the family Psathyrellaceae based on a taxon-rich phylogenetic analysis with iterative multigene guide tree. Mycological Progress, 9.11.2020, 19. vsk, nro 11, s. 1151–1265. doi:10.1007/s11557-020-01606-3 ISSN 1861-8952 (englanniksi)
  5. ↑ He, Mao-Qiang et al.: Notes, outline and divergence times of Basidiomycota. Fungal Diversity, 27.11.2019, 99. vsk, nro 1, s. 105–367. doi:10.1007/s13225-019-00435-4 ISSN 1878-9129 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Vašutová, Martina: Taxonomic studies on Psathyrella sect. Spadiceae. Czech Mycology, 2008, 60. vsk, nro 2, s. 137–171. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Kytövuori et al. 2005, s. 389
  8. ↑ Kytövuori et al. 2005, s. 393
  9. ↑ Wang, Sheng-Nan & Fan, Yu-Guang & Yan, Jun-Qing: Iugisporipsathyra reticulopilea gen. et sp. nov. (Agaricales, Psathyrellaceae) from tropical China produces unique ridge-ornamented spores with an obvious suprahilar plage. MycoKeys, 22.6.2022, 90. vsk, s. 147–162. Pensoft Publishers. doi:10.3897/mycokeys.90.85690 ISSN 1314-4049 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2022. (englanniksi)