USS Saratoga (CV-3)

Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston Lexington-luokan lentotukialuksesta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Saratoga (CV-3)
USS Saratoga noin vuonna 1942
USS Saratoga noin vuonna 1942
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey
Kölinlasku 25. syyskuuta 1920
Laskettu vesille 7. huhtikuuta 1925
Palveluskäyttöön 16. marraskuuta 1927
Poistui palveluskäytöstä 15. elokuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 36 000 t (standardi)
38 746 t (kuormattu)
Pituus 259 m (vesiraja)
268 m (kokonaispituus)
Leveys 32,14 m (vesiraja)
lentokansi 32,31 m
Syväys 7,39 m
Koneteho 180 000 shp
Nopeus 33,25 solmua
Miehistöä 2 122
Aseistus
Aseistus 8 × 8" (200 mm)/L55-tykkiä
12 × 5" (130 mm) tykkiä
91 × lentokonetta

USS Saratoga (runkonumero CV-3) oli Yhdysvaltain laivaston Lexington-luokan lentotukialus, joka tilattiin alun perin taisteluristeilijänä. Alus muutettiin ennen valmistumistaan lentotukialukseksi ja se palveli toisessa maailmansodassa. Tämän jälkeen sitä käytettiin testikappaleena operaatio Crossroadsin ydinkokeissa, joista jälkimmäisessä se upposi.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lexington-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin New York Shipbuilding Companyltä Camdenista New Jerseystä, missä köli laskettiin 25. syyskuuta 1920 taisteluristeilijänä runkonumerolla CC-3. Washingtonin laivastosopimuksen seurauksena 1. heinäkuuta 1922 tehdyn tilausmuutoksen jälkeen alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1925 kumminaan laivastoministeri Curtis D. Wilburin puoliso ja otettiin palvelukseen 16. marraskuuta 1927 ensimmäisenä komentajanaan Harry E. Yarnell.[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philadelphiasta Saratoga lähti 6. tammikuuta 1928 testeihin ja alukselle laskeutui 11. tammikuuta ensimmäinen lentokone. Kokeiden päätyttyä alus lähti 27. tammikuuta purjehtimaan Panaman kanavan kautta Tyynelle valtamerelle. Matkan aikana alus kuljetti 14.-16. helmikuuta merijalkaväen sotilaita Corintoon Nicaraguaan. Alus liittyi 21. helmikuuta taistelulaivastoon San Pedrossa Kaliforniassa. Vuoden lopun alus osallistui laivaston mukana erilaisiin harjoituksiin.[1]

Alus lähti 15. tammikuuta 1929 laivaston mukana sotaharjoitukseen (Fleet Problem IX). Harjoituksen aikana alus teki rohkean iskun Panaman kanavaa vastaan, minkä suojana olivat tiedustelulaivue sekä sen sisaralus USS Lexington. Operaatio osoittautui tuloksekkaaksi, vaikka Saratoga tuomittiin kolmasti upotetuksi hyökkäyksen aikana.[2] Lexington tuhosi seuraavana vuonna Fleet Problem X -harjoituksessa Karibianmerellä yllätysiskulla Saratogan ja USS Langleyn muodostaman lentotukialusosaston, mikä osoitti lentotukialusten kyvyn muuttaa voimatasapainoa merellä[3]. Sotaharjoituksen päätteeksi toukokuussa Yhdysvaltain presidentti tarkasti laivaston Norfolkissa pidetyssä katselmuksessa. Alus palasi 21. kesäkuuta San Pedroon.[1]

Saratoga osallistui harjoituksiin San Diegon ja San Pedron alueilla sekä laivaston vuosittaisiin Fleet Problems -harjoituksiin. Se oli myös säännöllisesti huollettavana Bremertonissa. Vuoden 1932 ja 1933 Fleet Problem -harjoitukset pidettiin Havaijilla 31. tammikuuta - 19. maaliskuuta saman aikaisesti kuin Japani aloitti hyökkäyksensä Mantsuriaan, mikä aloitti Tyynenmeren sotaan johtaneet tapahtumat. Jälkimmäisestä harjoituksesta palatessaan lentotukialus teki yllätysiskun Long Beachiin.[1]

Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia Fleet Problem XIX -harjoituksessa.

Vuoden 1934 harjoitukset Karibialla ja Atlantilla johtivat pitkään purjehdukseen 9. huhtikuuta - 9. marraskuuta ja seuraavana vuonna lähes vastaaviin harjoituksiin Tyynenmeren laivaston mukana. Alus osallistui 27. huhtikuuta 6. kesäkuuta 1936 Fleet Problem -harjoitukseen Panaman alueella ja seuraavana vuonna 16. huhtikuuta – 28. toukokuuta 1937 Havaijilla. San Diegosta Saratoga lähti 15. maaliskuuta 1938 Havaijille Fleet Problem XIX -harjoitukseen. Harjoituksen toisessa vaiheessa aluksen lentokoneet iskivät Pearl Harboriin 100 merimailia Oahulta, mikä vastasi japanilaisten hyökkäystä vain muutamaa vuotta myöhemmin[3]. Paluumatkalla kotisatamaansa alus iski sisaraluksensa kanssa Mare Islandille ja Alamedaan.[1]

Vuoden 1939 harjoituksen aikana alus oli huollettavana Bremertonissa, mutta se osallistui 2. huhtikuuta - 21. kesäkuuta 1940 pidettyyn Fleet Problem XXI -harjoitukseen. Alus kuljetti 14.-29. lokakuuta 1940 joukkoja San Pedrosta Havaijille. Se siirrettiin 6. tammikuuta 1941 Bremertonin laivastontelakalle modernisoitavaksi, jolloin sen lentokantta laajennettiin sekä ilmatorjuntaa vahvennettiin. Aluksen palattua palvelukseen 28. huhtikuuta se osallistui toukokuussa maihinnousuharjoitukseen ja teki kesäkuusta lokakuuhun kaksi matkaa Havaijille.[1]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisten hyökättyä 7. joulukuuta 1941 Pearl Harboriin Saratoga saapui San Diegoon palatessaan huollosta Bremertonin telakalta. Alus lähti merelle jo seuraavana päivänä kuormattuna merijalkaväen lentokoneilla, jotka sen piti toimittaa Wakelle. Alus ympärille oli muodostettu 3. lentotukialusosasto, jonka mukana se saapui 15. joulukuuta Pearl Harboriin. Alus pysähtyi ainoastaan tankkauksen ja täydennyksen ajaksi, jonka jälkeen alukselta siirrettiin osa materiaalista vesilentokoneiden emälaivalle USS Tangierille. Matkantekoa hidasti mukana ollut tankkeri sekä päätös tankata hävittäjät 21. joulukuuta. Seuraavana päivänä osasto sai määräyksen keskeyttää operaatio ja palata Havaijille, koska japanilaiset olivat aloittaneet maihinnousun Wakelle.[1][4]

Saratogaan osui 11. tammikuuta 1942 keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneen I-16 laukaisema torpedo. Kuusi miehistön jäsentä sai surmansa ja kolme osastoa täyttyi vedellä, mutta alus pääsi Oahulle omin voimin. Aluksen kahdeksantuumaiset tykit poistettiin ja ne asennettiin saaren rannikkolinnakkeiksi, minkä jälkeen alus lähti Bremertoniin korjattavaksi.[5] Aluksen ilmatorjunta-aseiden määrää lisättiin korjausten aikana. Alus lähti 22. toukokuuta telakalta San Diegoon, jonne se saapui 25. toukokuuta. San Diegossa aluksen lentomiehistöt saivat täydennyskoulutusta, kun saatiin tieto japanilaisten hyökkäyksestä Midwaylle. Saattueen, varastojen ja lentokoneiden puutteen vuoksi alus pääsi lähtemään vasta 1. kesäkuuta Pearl Harboriin, jonne se saapui 6. kesäkuuta Midwayn taistelun päätyttyä[6].[1]

Alus lähti seuraavana päivänä tankkauksen jälkeen Pearl Harborista ja se siirsi 11. kesäkuuta 34 kuljettamaansa lentokonetta USS Hornetille ja USS Enterpriselle, joiden lentolaivueet olivat pahasti kuluneet käydyissä taisteluissa. Lentotukialukset suuntasivat pohjoiseen torjuakseen Aleutteihin kohdistuvan uhan, mutta operaatio keskeytettiin. Saratoga palasi 13. kesäkuuta Pearl Harboriin.[1][7]

USS Saratoga elokuussa 1942 ennen Guadalcanalia.

Merijalkaväen ja maavoimien lentokoneita Midwayn varuskunnan täydennykseksi alus kuljetti 22.-29. kesäkuuta. Alus siirtyi 7. heinäkuuta lounaiselle Tyynellemerelle ja se suojasi 28.–30. heinäkuuta Fidžin maihinnousua luotaessa sillanpäätä Guadalcanalin maihinnousulle. Kontra-amiraali Fletcherin lippulaivana alus aloitti Guadalcanalin hyökkäyksen varhain aamulla 7. elokuuta kääntyessään tuuleen lentokoneiden laukaisua varten. Alus suojasi maihinnousua, mutta japanilaisten lentokoneiden pelon vuoksi se määrättiin pois alueelta iltapäivällä 8. elokuuta. Alus oli liian kaukana suojatakseen liittoutuneiden risteilijäosastoa, joka joutui ylivoimaisen vihollisen yllättämäksi Savonsaaren taistelussa.[1][8]

Enterprise ja Saratoga (taka-alalla) Guadalcanalilla 1942. Lentokone on SBD Dauntless.

Aluksen lentokoneiden oli tarkoitus hyökätä 23. elokuuta 1942 Guadalcanalille täydennysjoukkoja toimittavaa japanilaissaattuetta vastaan, mutta ne eivät löytäneet kohdettaan. Koneiden palattua saatiin tieto keisarillisen Japanin laivaston lentotukialusosastosta, jota vastaan aloitettiin lentotukialus Ryūjōn upottanut hyökkäys. Seuraavassa hyökkäyksessä Saratogan koneet vaurioittivat vesilentokoneiden emälaiva Chitosea. Pilviverhot estivät samanaikaisesti japanilaisten lentäjien havainnoinnin, ja Saratoga pääsi pakoon, mutta Enterprise vaurioitui. Taistelu kulutti kuitenkin japanilaisten voimavaroja niin, että Japanin johto määräsi lentotukialusosaston vetäytymään.[1][9]

Saratoga vastaanotti 24. elokuuta 1942 palaavat koneensa ja seuraavan päivän se oli tankattavana, minkä jälkeen se palasi partiointialueelleen Salomonsaarten itäpuolelle. Viikkoa myöhemmin alukseen osui keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneen I-26 laukaisema torpedo, vaikka saattaneelta hävittäjältä olikin annettu varoitus hieman aiemmin. Räjähdys ei surmannut ketään ja ainoastaan yksi osasto täyttyi vedellä, mutta sähköjärjestelmä kärsi pahoja vaurioita. Aluksen turbosähköinen koneisto lakkasi toimimasta ja alus pysähtyi. Risteilijä USS Minneapolis otti lentotukialuksen hinaukseen ja aluksen lentokoneet siirtyivät maakentälle. Iltaan mennessä aluksen koneisto saatiin jälleen toimimaan ja se kykeni omin avuin kulkemaan 10 solmun nopeudella. Tongatabulla 6. – 12. syyskuuta tehtyjen korjausten jälkeen alus saapui 21. syyskuuta Pearl Harboriin korjattavaksi.[1][10]

Alus lähti 10. marraskuuta Pearl Harborista Fidžin kautta Nouméahun, jonne se saapui 5. joulukuuta 1942. Se oli Nouméan vesillä seuraavat kaksitoista kuukautta suojaten Yhdysvaltain joukkoja itäisillä Salomonsaarilla. Sen tukena oli 17. toukokuuta - 31. heinäkuuta 1943 HMS Victorious ja 20. lokakuuta alkaen USS Princeton. Merijalkaväen noustessa maihin Bougainvilleen lentotukialusten koneet iskivät läheisen Bukan lentokentille. Saatuaan tiedon Japanin laivaston keskityksestä Rabauliin Saratogan koneet iskivät satamaan vaurioittaen siellä olleita aluksia ja siten poistaen Bougainvilleen kohdistuneen uhan. Alus toisti iskunsa Rabauliin 11. marraskuuta 1943.[1][11]

Lentotukialukset Saratoga ja Princeton muodostivat osaston Gilbertin hyökkäystä varten ja 19. marraskuuta 1943 Naurulle tehtyyn iskuun. Osasto kohtasi 23. marraskuuta Makinille ja Tarawalle joukkoja kuljettaneen saattueen, jonka ne suojasivat määränpäähänsä. Saattueesta vapauduttuaan osasto valvoi Tarawan ilmatilaa. Yhdysvaltoihin huollettavaksi alus lähti 30. marraskuuta oltuaan vuoden merellä. Alus huollettiin 9. joulukuuta 1943 - 3. tammikuuta 1944 San Franciscossa, jonka päätteeksi aluksen ilmatorjunta-aseistukseen kuului kaikkiaan 60 kappaletta 40 millimetrin ja 36 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkejä.[1][12]

Alus saapui 7. tammikuuta 1944 Pearl Harboriin ja lyhyen koulutuksen päätteeksi se lähti 19. tammikuuta Langleyn ja Princetonin kanssa (Task Group 58.4) tukemaan etenemistä Marshalleille. Lentokoneet pommittivat 29.-31. tammikuuta 1944 Wotjea ja Taroa, Engebiä 3.-6. helmikuuta ja Eniwetokin pääsaarta 10.-12. helmikuuta. Koneet iskivät viimeisen kerran 16. helmikuuta 1944 vain vuorokautta ennen maihinnousun aloittamista, minkä jälkeen ne suojasivat maihinnousua sekä antoivat lähitukea maihinnousseelle jalkaväelle aina 28. helmikuuta 1944 saakka.[1][13]

Operaatiosta vapauduttuaan Saratoga jätti Tyynenmeren pääsotanäyttämön lähes vuodeksi, kun se siirrettiin tukemaan Britannian kuninkaallista laivastoa. Alus lähti 4. maaliskuuta 1944 Majurosta suojanaan kolme hävittäjää ja se purjehti Espiritu Santon, Tasmanian Hobartin ja Australian Fremantlen kautta liittyäkseen Britannian itäiseen laivastoon Intian valtamerellä. Se kohtasi 27. maaliskuuta 1944 merellä brittien laivaston, johon kuuluivat HMS Illustrious, neljä taistelulaivaa suojueineen. Yhdistynyt laivasto saapui Trincomaleehen Ceylonilla 31. maaliskuut 1944a. Seuraavien päivien aikana lentotukialukset kouluttautuivat yhteistoimintaan Intian valtamerellä.[1]

Britannian itäinen laivasto ja Saratoga lähtivät 16. huhtikuuta 1944 Trincomaleesta ja lentotukialusten koneet iskivät 19. huhtikuuta 1944 Sabangiin. Isku yllätti japanilaiset ja iskussa aiheutettiin vaurioita satamalle ja öljynjalostamolle. Onnistuneen iskun seurauksena USS Saratogan paluumatka viivästyi, kun päätettiin tehdä toinen isku. Osasto lähti 6. toukokuuta 1944 Trincomaleesta iskien 17. toukokuuta 1944 Surabajaan samanlaisin tuloksin. Saratoga lähti paluumatkalle seuraavana päivänä ja se saapui 10. kesäkuuta 1944 Bremertoniin modernisoitavaksi.[1]

Telakalta vapauduttuaan alus saapui 24. syyskuuta 1944 Pearl Harboriin, jossa se määrättiin jälleen erityistehtävään kouluttamaan yöhävittäjiä. Alus määrättiin palaamaan operaatioihin ja se lähti 29. tammikuuta 1945 Pearl Harborista muodostaakseen Iwo Jiman operaatioihin yölentorykmentin Enterprisen kanssa.[1]

Alus saapui 7. helmikuuta 1945 Ulithiin, josta se kolme päivää myöhemmin lähti Enteprisen sekä neljän muun lentotukialusryhmän kanssa. Merijalkaväen noustua maihin Tinianilla 12. helmikuuta 1945 lentotukialusten lentokoneet iskivät 16.-17. helmikuuta 1945 Japanin kotisaarille ennen Iwo Jiman maihinnousua. Saratoga suojasi maihinnousualuetta muiden lentotukialusten iskiessä uudelleen Japaniin. Laivasto-osasto oli tankattavana 18.-19. helmikuuta 1945. Saratoga suojanaan kolme hävittäjää erkani lentotukialusosastosta liittyäkseen maihinnousulaivastoon. Sen lentokoneet partioivat öisin Iwo Jiman ja läheisen Chi-chi Jiman ilmatilassa. Siirtyessään uudelle toiminta-alueelleen alus joutui kuuden japanilaisen lentokoneen yllättämäksi ja siihen osui viisi pommia muutamassa minuutissa. Lentokannen etuosa romuttui, kylkeen tuli kaksi reikää ja aluksen lentokonesuojassa syttyi tulipalo. Aluksella sai surmansa tai katosi 123 miehistönjäsentä. Se joutui uuden hyökkäyksen maaliksi, jolloin siihen osui vielä yksi pommi. Iltaan mennessä tulipalo oli saatu hallintaan ja alus kykeni vastaanottamaan lentokoneita. Alus määrättiin Eniwetokille ja sieltä edelleen Yhdysvaltain länsirannikolle korjattavaksi. Se saapui 16. maaliskuuta 1945 Bremertoniin.[1]

Saratoga palasi palvelukseen 22. toukokuuta 1945, minkä jälkeen se aloitti jälleen 3. kesäkuuta Pearl Harborissa lentäjien kouluttamisen. Koulutus keskeytettiin 6. syyskuuta Japanin antauduttua, ja se lähti 9. syyskuuta 1945 Havaijilta kuljettaen 3 712 veteraania Yhdysvaltoihin osana joukkojenkotiuttamisoperaatio Magic Carpetia. Operaatiosta vapauduttuaan se oli kuljettanut kaikkiaan 29 204 sotilasta kotiin, mikä oli enemmän kuin mikään muu alus.[1]

Uusien Essex-luokan lentotukialusten tultua palvelukseen Saratoga siirrettiin reserviin. Se sijoitettiin Bikinin atollille operaatio Crossroadsiin testattaessa ydinaseen vaikutusta sotalaivoihin. Alus selvisi vähäisin vaurioin ensimmäisestä leimahduksesta ja paineaallosta 1. heinäkuuta 1946, mutta 25. heinäkuuta toisessa vedenalaisessa kokeessa se upposi. Ydinsäteily esti pelastusyritykset. Alus poistettiin luetteloista 15. kesäkuuta 1946.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. London: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Books Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Dictionary of American Naval Fighting Ships - USS Saratoga
  2. ↑ Polmar 2006, s. 53-56
  3. ↑ a b Polmar 2006, s. 56
  4. ↑ Polmar 2006, s. 180-182
  5. ↑ Polmar 2006, s. 196
  6. ↑ Polmar 2006, s. 227
  7. ↑ Polmar 2006, s. 249
  8. ↑ Polmar 2006, s. 281-284
  9. ↑ Polmar 2006, s. 284-290
  10. ↑ Polmar 2006, s. 290
  11. ↑ Polmar 2006, s. 308-309, 360-361
  12. ↑ Polmar 2006, s. 360-365
  13. ↑ Polmar 2006, s. 368-369

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lexington-luokan lentotukialukset

USS Lexington – USS Saratoga

Edeltäjä: USS Langley – Seuraaja: USS Ranger