Uuno Klami

Uuno Klami
Uuno Klami nuorena.
Uuno Klami nuorena.
Henkilötiedot
Koko nimi Uuno Kalervo Klami
Syntynyt20. syyskuuta 1900
Virolahti
Kuollut29. toukokuuta 1961 (60 vuotta)
Virolahti
Ammatti säveltäjä
Puoliso Toini Eeva Nykänen
Muusikko
Tyylilajit sinfoniaView and modify data on Wikidata
Merkittävät teokset -
Soittimet pianoView and modify data on Wikidata

Uuno Kalervo Klami (20. syyskuuta 1900 Virolahti – 29. toukokuuta 1961 Virolahti) oli suomalainen säveltäjä ja akateemikko. Klamin tunnetuimmat sävellykset ovat orkesteriteoksia ja hänen on sanottu olleen suomalaisista säveltäjistä taitavin orkesterin käyttäjänä.[1] ”Kansalliseksi modernistiksi” luonnehdittu Klami otti vaikutteita varsinkin Maurice Ravelin ja Igor Stravinskyn musiikista.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Klami kuului virolahtelaiseen Klamin sukuun.[2] Hänen vanhempansa olivat Virolahden Klamilan kylässä kauppa-apulaisena työskennellyt entinen merimies Anton Klami ja talollisen tytär Amalia Korpela. Suvussa oli ollut kansanpelimanneja. Isä kuoli Uunon ollessa nelivuotias ja hän jäi täysin orvoksi äidin kuollessa keuhkotautiin vuonna 1916. Klami pääsi aloittamaan kansakoulun vasta 11-vuotiaana, mutta osoitti jo nuorena musiikillista lahjakkuutta.[1]

Klami opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1915–1917, 1920–1921 sekä 1922–1924, ja hankki lisätuloja kahvila- ja elokuvapianistina. Vuonna 1918 hän osallistui suojeluskuntalaisena Suomen sisällissotaan ja sen jälkeen vapaahtoisena Viron vapaussotaan sekä Aunuksen retkeen 1919. Sotimisen jälkeen Klami palasi musiikkiopistoon, jossa hänen pääaineenaan oli syksystä 1921 alkaen sävellys. Sitä opetti arvostettu säveltäjä Erkki Melartin. Helsingin opiskeluvuosina syntyivät ensimmäiset sävellykset. Klami opiskeli Pariisissa 1924–1925 ja Wienissä 1928–1929. Pariisin vuoden aikana hän oman kertomansa mukaan tutustui Maurice Raveliin, josta tuli sitten hänen tärkein musiikillinen innoittajansa. Pariisin aika oli Klamin säveltäjänuran kannalta ratkaiseva ja ranskalaiset vaikutteet tulivat keskeisiksi hänen musiikissaan.[1]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klami alkoi saada suosiota säveltäjänä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Runsaasti huomiota herätti hänen ensimmäinen sävellyskonserttinsa vuonna 1928. Vuodesta 1929 alkaen hän työsti Kalevala-aiheista musiikkiteosta, josta myöhemmin kehkeytyi kuulu Kalevala-sarja. Klami työskenteli 1929–1932 Sivistysjärjestöjen kansankonservatorion opettajana sekä vuosikymmeniä lehtien musiikkiarvostelijana, pisimpään (1932–1959) Helsingin Sanomissa. Klami oli Suomen Säveltäjät Ry:n johtokunnan jäsen 1945–1947 ja 1958–1961.[1]

Talvisodan aikana Klami palveli lääkintätehtävissä ja avusti Finlandia Uutistoimistoa. Jatkosodassa hän palveli postimiehenä Karjalankannaksella helmikuuhun 1942 saakka. Sota-aikana hänen musiikkinsa sai enemmän kansallis-konservatiivisia sävyjä. 1949–1950 hän teki vielä uuden opintomatkan Pariisiin. Klami nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi Yrjö Kilpisen seuraajana vuonna 1959.[1] Hän kuitenkin kuoli 1961 sydänkohtaukseen venematkalla Klamilasta Kujaholmiin.

Hyvin tärkeä innoituksen lähde hänelle oli meri. Meren äärellä hän vietti useimmat kesänsä, ja Suomenlahdelle, Virolahden Kujaholmin saarelle, hän myös rakennutti itselleen vuonna 1945 kesäasunnon, jonka on suunnitellut Lars Sonck. Kymmenen vuotta myöhemmin rakennetun venevajan, joka toimi kesäisin myös Klamin työhuoneena, sai suunniteltavakseen puolestaan Aulis Blomstedt. Virolahden Klamilassa voi käydä katsomassa myös Uuno Klamin lapsuudenkotia ja Klamilan kirkon pihalla hänen patsastaan.

Uuno Klamin muistomerkki Virolahden Klamilan kirkon pihalla.

Uuno Klami -seura perustettiin vuonna 1987.[2]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klami avioitui Toini Nykäsen (1908–1976) kanssa Kymin kirkossa 24. heinäkuuta 1932. Siinä missä Uuno oli syrjäänvetäytyvä, ujo ja erittäin hiljainen, oli kauppakoulun käynyt Toini vilkas, eloisa ja seurallinen. Klamit muuttivat asumaan Helsingin taiteilijakoti Lallukkaan kesällä 1933 ensimmäisten asukkaiden joukossa.


Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuno Klami pianon ääressä.

Läpimurrostaan alkaen Klamin musiikissa kiinnitettiin huomiota kansainvälisiin vaikutteisiin ja irtautumiseen romanttisesta tyylisuunnasta. Häntä luonnehdittiin "eurooppalaiseksi säveltäjäksi", mutta samalla myös "kansalliseksi modernistiksi". Hänen tyyliään orkesterisäveltäjänä on kutsuttu ranskalais-venäläiseksi. Ensikonsertissa 1928 herättivät huomiota primitivistisiä piirteitä ja lainauksia kansanmusiikista sisältänyt Karjalainen rapsodia sekä jazz-vaikutteinen pianokonsertto Yö Montmartrella. Varsinkin tulenkantajien piirissä ihastuttiin Klamin moderniin tulkintaan suomalaisuudesta ja tämän varhaisessa musiikissa ilmenneeseen eksotismiin. Sävellyksessään Tšeremissiläinen fantasia Klami yhdisti eksotismin ja heimoaatteen.[1]

Klami sai vaikutteita ranskalaisten säveltäjien, kuten Maurice Ravelin, musiikista sekä Igor Stravinskyn venäläisen kauden teoksista. Klamin Pariisissa valmistunut 1. pianokonsertto Une nuit à Montmartre (1925) toi jo pelkästään mondeenilla lisänimellään kokonaan uuden säväyksen 1920-luvun suomalaiseen musiikkielämään. Kolmiosaisen teoksen Boston-valssia jäljittelevässä keskimmäisessä osassa soi saksofoni, mitä Suomessa siihen aikaan pidettiin lähes ennenkuulumattomana. Klamin musiikille onkin ominaista Ravel-tyylinen hienostuneisuus ja säkenöivä orkestraatio, joka tulee esille varsinkin Sinfonie enfantinessä. Hienostuneisuuden vastapainoksi hänen musiikistaan löytyy myös runsaasti maanläheistä huumoria. Siitä hyvänä osoituksena on vuonna 1932 valmistunut Kuvia maalaiselämästä.

Monet Klamin teokset liittyvät aihepiiriltään Kalevalaan. Klami kävi rohkeasti kiinni Sibeliuksen siihen asti dominoimaan aihepiiriin, ja hänen onnistui tuoda suomalaiseen Kalevala-aiheiseen musiikkiin uusi, raikas ja modernimpi ote, joka rytmikkyydessään, värikkyydessään ja dissonoivuudessaankin poikkesi merkittävästi ajan kansallisromanttisesta valtavirrasta. Klamin tunnetuin Kalevala-aiheinen teos on viisiosainen sinfoniaorkesterille sävelletty Kalevala-sarja, jota hän luonnosteli jo 1930-luvulla, mutta jonka lopullinen versio valmistui vasta 1943. Teoksen osat ovat Maan luominen, Kevään oras, Terhenniemi, Lemminkäisen kehtolaulu ja Sammon taonta. Orkesterille sävelletty Lemminkäisen seikkailut saaressa (1934) oli alun perin tarkoitettu Kalevala-sarjaan nimellä Lemminkäinen, mutta laajuutensa takia se olisi turhaan paisuttanut teoksen kokonaisarkkitehtuuria ja Klami päätti irrottaa sen itsenäiseksi orkesteriteokseksi. Klamin kolmas Kalevalan maailmaan kuuluva teos on baritonisolistille, mieskuorolle ja orkesterille sävelletty Vipusessa käynti (1938), joka palkittiin mieskuoro Laulu-Miesten sävellyskilpailussa. Myös keskeneräiseksi jääneen baletin Pyörteitä oli määrä sivuta aiheessaan Kalevalaa. Klami sävelsi balettia viimeisinä elinvuosinaan, muttei saanut sitä koskaan valmiiksi.

Edellä mainittujen sävellysten lisäksi Klamin tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat oratorio Psalmus (1932–1936), viulukonsertto (1943/1954), 2 pianokonserttoa (1925 ja 1951), Kymenlaakson laulu (1934), orkesteriteoksista Suomenlinna-alkusoitto (1940), Karjalainen rapsodia (1927), Merikuvia (1930–1932, sen päätösosa 3 Bf myös itsenäinen konserttikappale 1928), Revontulet (1946), Kuningas Lear-alkusoitto (1944), Karjalainen tori (1947), Nummisuutarit-alkusoitto (1936), baritonille ja orkesterille Yrjö Jylhän tekstiin sävelletty Laulu Kuujärvestä (1956) ja keskeneräiseksi jäänyt (Kalevi Ahon täydentämä) baletti Pyörteitä (1957–1961).

Klami sävelsi musiikin lisäksi kolmeen elokuvaan: Ne 45000 (1933), Jumalan myrsky (1940) ja Yli rajan (1942).

Teosluettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Op. 1: Rondo f-molli pianolle (1917)
  • Op. 2: Sonaatti sooloviululle D-duuri (1916)
    • Allegro vivace
    • Andante
    • Allegro
  • Op. 3: Andantino D-duuri pianolle (1917)
  • Op. 4: Barcarole pianolle (1924)
  • Op. 5: Konsertto soolopianolle G-duuri (1916)
    • Allegro moderato, maestoso
    • Adagio sostenuto e espressivo quasi largo
    • Vivace
  • Op. 6: Sonaatti alttoviululle ja pianolle b-molli (1920)
    • Allegro moderato
    • Andantino
    • Moderato molto – Allegro affetta
  • Op. 7: Kaksi pianokappaletta (1916)
    • Fantasia
    • Metsänhaltija
  • Op. 8: Une nuit à Montmartre, konsertto nro 1 pianolle ja orkesterille (1925)
    • Grave
    • Rhythme las et nerveux d'une Valse Boston
    • Ronde
  • Op. 9: Pieniä muistoja pianolle (1920)
  • Op. 10: Preludi (Valse quasi caprice) pianolle (1921)
  • Op. 11: 3 Bf, konserttikappale orkesterille
  • Op. 12: Neljä suomalaista kansanlaulua pianolle ja jousiorkesterille (1930)
    • Lento
    • Lento, molto tranquillo
    • Non troppo adagio
    • Andante leggiore
  • Op. 13: Kvartetto pianolle ja jousille D-duuri (1922)
    • Tempo giusto
    • Molto andante
    • Prestissimo e molto energico
  • Op. 14: Opernredoute suurelle orkesterille (1929)
  • Op. 15: Karjalainen rapsodia orkesterille (1927)
  • Op. 16: Jouluilta lauluäänelle ja pianolle (1930, sanat Yrjö Jylhä)
  • Op. 17: Symphonie enfantine pienelle orkesterille (1928)
    • Poco agitato
    • Berceuse
    • Molto vivo
  • Op. 18: Kohtauksia nukketeatterista pienelle orkesterille (1931)
    • Ouverture
    • Kiinalainen kauppias
    • Baletti
    • Prinsessa Ruusunen
    • Urhoollinen kenraali
  • Op. 19: Tšeremissiläinen fantasia sellolle ja orkesterille
    • Lento, molto tranquillo - Poco più mosso
    • Presto con bravura
  • Op. 20: Rag-Time & Blues klarinetille, trumpetille, pianolle ja 2 viululle (1931)
    • Rag-Time
    • Blues
  • Op. 21: Hommage à Haendel pianolle ja jousiorkesterille (1931)
    • Adagio
    • Andante (Tempo di gavotte)
    • Recitativo: Largo
    • Allegro
  • Op. 22: Merikuvia orkesterille (1930–1932)
    • Sumuinen aamu
    • Kapteeni Scrapuchinat
    • Hyljätty kolmimastoinen
    • Vahtimiehen laulu
    • Balettikohtaus
    • 3 Bf
  • Op. 23: Kalevala-sarja orkesterille (1930–1933, uusittu 1943)
    • Maan synty
    • Kevään oras
    • Terhenniemi
    • Kehtolaulu Lemminkäiselle
    • Sammon taonta
  • Op. 24: Kuvia maalaiselämästä (Scenes de vie campagnarde: Fête populaire en plain air) orkesterille (1932)
    • Odotus (Dans l'attente)
    • VPK:n marssi (Marche de V.P.K.)
    • Odotus (Dans l'attente)
    • Puhe
    • Intermezzo
    • Iltatunnelma
  • Op. 25: Lemminkäisen seikkailut saaressa, sinfoninen runo orkesterille (1934)
  • Op. 26: Nummisuutarit, alkusoitto orkesterille (1936)
  • Op. 27: Psalmus, oratorio sopraanolle, baritonille, sekakuorolle, orkesterille ja uruille (1932–1936, teksti Juhana Cajanus: Yxi Hengellinen Weisu, Josa Tämän mailman catowainen meno edespannan, nijn myös cuinga Ihminen Kuolemata wastan itziäns lohdutta taita)
    • Maestoso e pesante
    • Allegro moderato ma sempre poco sostenuto
  • Op. 28: Suomalaisen ratsuväen marssi orkesterille (1939)
  • Op. 29: Sinfonia nro 1 orkesterille (1937–1938)
    • Allegro non troppo
    • Prestissimo
    • Andante molto
    • Allegro maestoso
  • Op. 30: Suomenlinna, juhla-alkusoitto orkesterille (1939–1940)
  • Op. 31: Vipusessa käynti baritonille, mieskuorolle ja orkesterille (1938)
  • Op. 32a: Konsertto viululle ja orkesterille, 1. versio (1939?–1943)
    • Allegro moderato ma rubato
    • Adagio ma non troppo
    • Allegretto con moto
  • Op. 32b: Konsertto viululle ja orkesterille, 2. versio (1953–1954)
    • Allegro molto moderato
    • Adagio ma non troppo
    • Allegro giocoso
  • Op. 35: II sinfonia (1945)
  • Op. 38: Revontulet (Aurore boréale) orkesterille
  • Op. 39: Karjalainen tori orkesterille
  • Op. 41: Konsertto pianolle ja jousiorkesterille nro 2
  • Op. 43: All’Ouvertura (1951)
  • Op. 44: Tema con 7 variazioni e coda sellolle ja orkesterille
  • Laulu Kuujärvestä baritonille ja orkesterille (1956)
  • Pyörteitä. Kolminäytöksinen baletti (keskeneräinen)
  • Kultasauvallinen. Kantaatti sopraanolle, baritonille ja orkesterille Kauppakorkeakoulun promootioon (1961)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Tyrväinen, Helena: Klami, Uuno (1900–1961). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 7.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ a b Helena Tyrväinen: Säveltäjäelämän kiintopisteitä. Uuno Klami.fi.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uuno Klami.