Uuno Turhapuro

Tämä artikkeli kertoo hahmosta ja elokuvasarjasta. Vuoden 1973 elokuvasta katso Uuno Turhapuro (elokuva).
Uuno Turhapuro
Uuno Turhapuro elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti vuonna 1987.
Uuno Turhapuro elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti vuonna 1987.
Luoja(t) Spede Pasanen
Vesa-Matti Loiri
Näyttelijä(t) Vesa-Matti Loiri
Ensi-
esiintyminen		 1971 Spede Show -sarjassa
Viimeinen
esiintyminen		 Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004)
Kustantaja Spede-Yhtiöt
Ere Kokkonen Oy
Henkilötiedot
Koko nimi Uuno Daavid Goljat Turhapuro
Asuinpaikka Helsinki
Luonteenpiirteet laiskuus, ylensyönti, rahanhimo, puheliaisuus, rähjäisyys, piilevä älykkyys
Suhteet
Vanhemmat Hugo Turhapuro
Gunhild Donnersdotter
Sisarukset
  • kaksoisveli George Turhapuro
  • veli Tarmo Turhapuro
  • pikkuveljet Jeremias ja Peni Turhapuro
Puoliso(t) Elisabeth Turhapuro
Muut sukulaiset
Tutut Härski Hartikainen
Sörsselssön

Uuno Turhapuro on Pertti "Spede" Pasasen keksimä ja Vesa-Matti Loirin esittämä ja kehittämä koominen sketsi- ja elokuvahahmo. Uuno Turhapuro esiintyi Spede Show -sketsisarjassa vuosina 1971–1976 ja 1984 sekä 20-osaisessa elokuvasarjassa vuosina 1973–2004.

Uuno Turhapuro on epäsiististi pukeutuva, röyhkeä, suorapuheinen ja sovinistinen hahmo. Hän pyrkii koko ajan luistamaan töistä ja muista tilanteista ahkeralla selittelyllä, ja vaikka hän onkin naimisissa, hän vikittelee alituisesti muita naisia.

Hahmo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmon synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihdetaiteilija Pertti ”Spede” Pasanen sai idean Uuno Turhapuron hahmoon, kun Suomen ensimmäinen lottoarvonta oli näytetty televisiossa tammikuussa 1971. Pasanen kirjoitti sketsiohjelmaansa Spede Show’hun pariskunnan, joka kinastelee tulevan lottovoittonsa sijoittamisesta jo ennen arvontaa. Mieshahmon piirteitä, kuten laiskuus ja selittelykyky, Pasanen oli hahmotellut mielessään jo vuosia aikaisemmin. Vaimon rooliin Pasanen otti Spede Show’n vakioesiintyjä Marjatta Raidan, ja aviomiehen rooliin Pasanen valitsi Vesa-Matti Loirin, joka oli esiintynyt Pasasen elokuvissa ja sketsiohjelmassa vuodesta 1968 lähtien.[1]

Ensimmäisissä sketseissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loirin ja Raidan esittämän sketsin ensimmäisen esityspäivän tarkka ajankohta alkuvuonna 1971 on unohtunut, sillä Mainostelevisiolla oli säästösyistä tapana kuvata vanhojen videonauhojen päälle uutta materiaalia. Sketsi esitettiin uusintana 12. syyskuuta 1971. Tässä ensimmäisessä sketsissä Loirin esittämä vielä nimetön hahmo oli pukeutunut siististi valkoiseen poolopaitaan, eikä hänellä ollut myöhemmin tuttua maskeerausta. Selittelytaidoltaan ja tajunnanvirtaiselta puheeltaan hahmo on kuitenkin jo paljon myöhemmän Uuno Turhapuron kaltainen. Sketsissä mies ja vaimo alkavat kinastella siitä, miten tulevan lottovoiton rahat pitäisi perheessä käyttää. Ensimmäinen sketsi sai katsojilta hyvän vastaanoton, joten Pasanen kirjoitti samoille hahmoille uusia sketsejä, joissa he sanailevat esimerkiksi maksamattomasta puhelinlaskusta, kirjekurssilta saadusta tutkinnosta ja jääkaapin täyttämisestä lihalla.[2]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi mieshahmolla ja hänen vaimollaan ei ollut mitään vakiintunutta nimeä. Marjatta Raita sanoi syyksi, ettei kukaan muistanut mitkä nimet edellisellä kerralla oli valittu.[3] Pasanen oli antanut hahmolle ensin nimen Usko, mutta vaihtoi sen pian Uunoksi, joka tarkoittaa tomppelia. Pasasella oli ollut Kuopion lyseossa tyly saksanopettaja nimeltä Uuno Hiltunen, joskaan Pasanen ei koskaan suoraan myöntänyt ottaneensa nimen ivatarkoituksessa tältä opettajaltaan. Sukunimi Turhapuro kuvasti hahmon turhuutta ja mitättömyyttä sekä muistutti Pasasen Kahdeksas veljes (1971) -elokuvan johtajahahmo Tässäpuron nimeä.[4]

Ensimmäisessä Uuno-elokuvassa Uuno Turhapuro (1973) hahmon toiseksi etunimeksi paljastuu Eero. Toisessa Turhapuro-elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro (1975) toisiksi etunimiksi paljastuvat Daavid Goljat. Kolmannessa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) Turhapuro vaihtaa etunimensä Uuno Kaavit Koljatiksi saadakseen nimikirjaimet UKK, kuten presidentti Urho Kaleva Kekkosella.[5]

Uuno kutsuu itse itseään nimellä "johtaja Uuno Turhapuro", vaikka on tavallisesti joko lyhytaikaisissa hanttihommissa tai kokonaan työtön. Elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) selviää, että Uunon isä kutsuu poikaansa johtaja Uuno Turhapuroksi jo ennen tämän syntymää, ja ensimmäisessä Uuno-elokuvassa Uuno kertoo Härski Hartikaiselle käyneensä johtajakurssin kirjeopistossa.

Kun Pasanen vei Turhapuro-elokuvia ulkomaille 1980-luvulla, hän käännätti hahmon nimen englanniksi Numbskull Emptybrook tai Pointlessbrook, ja ranskaksi Bébert Bocal. Ruotsissa ja Saksassa käytettiin suomenkielistä nimeä.[6]

Piirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasanen halusi Uuno Turhapuron näyttävän olevan kunnolla rappiolla. Näyttelijä Loiri kehitti tämän pohjalta maskeeraamossa peilin edessä hahmolle sen tunnusomaisen ulkomuodon. Hän pörrötti hiuksensa pystyyn, lisäsi silmien yläpuolelle vaaleaa ja alapuolelle tummaa silmämeikkiä, korvasi omat kulmakarvansa lyhyillä neliönmuotoisilla kulmakarvoilla, värjäsi nenänsä ja alahuulensa punaiseksi, maalasi poskille parransängen sekä mustasi toisen yläetuhampaansa. Myöhempinä vuosina hampaita katosi lisää. Käsivarteensa Loiri piirsi ankkuritatuoinnin. Hahmon meikki oli aluksi liioitellun voimakas, koska ensimmäisten vuosien Uuno-sketsit ja elokuvat olivat mustavalkoisia. Hahmon asuksi Loiri valitsi risaisen armeijan verkkopaidan, harmaat pussihousut, henkselit, pitkän ja nuhruisen popliinitakin sekä kasarmeilla käytetyt vapaa-ajan jalkineet, ”kusiluistimet”, jotka hän korvasi myöhemmin koon 54 kengillä. Asusteina hahmo käyttää valkosankaisia aurinkolaseja. Hiuksensa hän kampaa usein taakse, ja polttaa sikaria ja tupakkaa.[7]

Pasanen oli antanut Loirille oikeuden muokata hahmonsa vuorosanoja omaan suuhunsa sopivaksi. Tämän näyttelijänvapauden ansiosta Uunolla on hyvin omaperäinen puhetapa, johon kuuluu muun muassa koukeroisuus, dramaattisuus, lukuisat täytesanat, epätarkasti käytetyt sivistyssanat, runsas meikäläinen-sanan käyttö sekä d:n ääntäminen t:nä.[8]

Puheiltaan Uuno on röyhkeä, suorapuheinen ja miessovinistinen.[9] Hän pyrkii koko ajan luistamaan töistä ja muista tilanteista ahkeralla selittelyllä. Vaikka hän onkin naimisissa, hän vikittelee muita naisia ja suunnittelee alituisesti vaimon vaihtamista.[5]

Elämäntarina ja sukulaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Uuno-elokuvia tehtiin yksi osa kerrallaan ja ilman aikomusta tehdä elokuvasarjaa, elokuvissa nähdyt takaumat ja menneiden muistelut eivät ole johdonmukaisia, vaan tuovat Uunon elämäntarinaan joitain ristiriitaisuuksia.[10]

Uuno Turhapuro syntyi Suomen maaseudulla jossain pienessä pitäjässä vuonna 1946. Syntymävuosi kerrotaan elokuvassa Tupla-Uuno . Elokuvissa Uunon lapsuudenmaisemia on kuvattu Heinolassa ja Nurmijärvellä, ja paikan on myös ilmaistu sijaitsevan Keski-Suomessa tai Satakunnassa.[11]

Uunon isä on Hugo Turhapuro, joka kasvatti hänet yksin. Uuno tapaa vasta myöhemmin äitinsä Gunhild Donnersdotterin ja lähtee hänen kanssaan Helsinkiin sivistymään. Uunolla on useita veljiä, kuten Jeremias ja Veijo (Uuno Turhapuro muuttaa maalle), Peni (Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies), "johtaja" Tarmo Turhapuro (Uuno Turhapuron veli) sekä Mr. George Turhapuro, Amerikassa asuva kaksosveli (Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy). Kuitenkin Uuno Turhapuro Juhlakirjan mukaan Jeremias ja Peni olisivat sama henkilö. Uunon nuorempien veljien (kuten Jeremiaksen) äiti on kauppias Rentukka. Perheeseen kuului isoäitikin, jonka Tarmo myi orjaksi afrikkalaiselle kauppavaltuuskunnalle.

Vartuttuaan Uuno muutti Helsinkiin. Siellä hän joutui töihin, tapasi Elisabethin ja meni naimisiin.[12] Turhapurojen koti sijaitsi jossain päin Helsinkiä, mutta kaupunginosa vaihteli elokuvien välillä sen mukaan, missä ulkokuvaukset tehtiin.[13]

Uunon armeija-ajoista on kahdenlaista tietoa. Ensin hänen kerrottiin hyökänneen Ruotsiin ja joutuneen kolmeksi vuodeksi sotavankeuteen. Myöhemmässä elokuvassa hänen paljastettiinkin keskeyttäneen varusmiespalveluksensa vain yhden päivän jälkeen, ja hänet näytettiin myöhemmin suorittamassa palveluksensa loppuun.[14]

Ammatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muut ammatit
  • kapellimestari
  • kartanonherra
  • katsastusmies
  • kauppamatkustaja
    (mainittu eräässä Spede Show’n Uuno-sketsissä)
  • kokoomuksen kommunistiehdokas (pyydetty)
  • kunnanjohtaja (jollei kiihkeä rakkaus olisi estänyt)
  • lastenvahti
  • liikemies
  • linnunpelätin
  • lääketieteen kandidaatti (Tuuran näkemä uni)
  • majuri
  • mainosmalli (hammasmätämainoksessa)
  • matkailumatkojen opas
  • opetusvideoiden tekijä
    (Uuno Turhapuro -televisiosarjassa)
  • paikallisen osuusliikkeen mainostaja
  • paikallisradion toimittaja eli reporttieeri
  • poliisikoira
  • presidenttiehdokas Tömisevän kampanjapäällikkö
  • professori
  • rautakauppias
  • seiväshyppääjä (kirjekurssilta)
  • sosiaalitarkastaja täysin poliisivaltuuksin
  • Suomen Tasavallan Herra Presidentti (unta)
  • sängyn koemakaaja
  • tarjoilija
  • tennisvalmentaja
  • terveystarkastaja (itse nimitetty)
  • teurastaja
  • toimitusjohtaja
  • valtion virkamies (maanmittaustehtävissä)
  • veroviraston erikoistarkastaja
  • ylimääräinen ei-kiireellisten asiain valiokuntamietintöjen
    jatkotoimenpiteistä huolehtivan osaston vara-alivaltiosihteeri (lyhytaikainen)

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ere Kokkonen (keskellä) ohjaa Uuno Turhapuro -elokuvaa 1973.

Elokuvien historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro -elokuvia tehtiin vuosina 1973–2004 kaikkiaan 20 kappaletta. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta suuren suosion ansiosta elokuvia tehtiin lisää.[3]

Suurimman osan elokuvista on ohjannut Ere Kokkonen ja käsikirjoittanut Spede Pasanen. Vuonna 1984 ilmestyneestä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta lähtien Kokkonen käsikirjoitti itse kaikki ohjaamansa Turhapurot. Kun MTV osti Spede Pasasen yritykset ja elokuvat 1980-luvun puolivälissä, Pasanen laittoi itse ehdoksi, että Kokkosen on tultava tuotantopäälliköksi ja ohjaajaksi, mihin Kokkonen suostui vain, jos pääsisi tulevien Uunojen käsikirjoittajaksi, sillä hänen mielestään Uunosta oli ajan myötä tullut liian ilkeä (mitä Uuno ei missään tapauksessa saisi olla), ja hän halusi pehmentää tämän luonnetta.[15] Vuosina 1987–1990 sekä 1993 Pasanen asettui itse käsikirjoittajaksi riitaannuttuaan Ere Kokkosen kanssa toimien Hannu Seikkulan ja Pertti Melasniemen ohessa myös ohjaajana. Elokuvien juoni ja monet yksittäiset vitsitkin ovat kuitenkin Pasasen, Kokkosen, Loirin ja joskus myös Simo Salmisenkin yhdessä kehittelemiä kunkin tuoden mukaan omia ideoitaan. Niistä sitten lopullisen käsikirjoituksen kokosi milloin Pasanen, milloin Kokkonen.

Spede Pasasen vetäytyessä elokuvien teosta vuonna 1998 hän myi Ere Kokkoselle tuotanto-oikeudet Turhapuro-elokuviin 1990-luvulla. Kaksi viimeisintä Uunoa ovat Ere Kokkosen ohjaamia ja tuottamia. Toisen, Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (1998), hän teki yhteistyössä Spede-tuotannon kanssa.

Vuonna 2003 Kokkonen ja Loiri alkoivat suunnitella viimeisen Turhapuro-elokuvan tekemistä Spede Pasasen muistoksi. Uuno Turhapuro – This is my Life (2004) perustuu Speden ja Ere Kokkosen kehittelemään ideaan, jossa Uuno soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin ja pääsee television tosi-tv-ohjelmaan muistelemaan elämänvaiheitaan. Viimeinen Turhapuro-elokuva tehtiin vanhan työryhmän voimin. Tässä elokuvassa Tapio Hämäläinen palasi näyttelemään vuorineuvos Tuuraa.


Elokuvien perusidea ja keskeiset henkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno-elokuvien tavallinen juoni perustuu Turhapuron ja hänen appensa väliseen jännitteeseen; vävyään inhoava vuoristoneuvos Tuura törmää urallaan toistuviin vastoinkäymisiin, kun Turhapuro tupsahtelee esiin sopimattomilla hetkillä. Uuno myös toistuvasti voittaa appensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa: Kun puolustusministeriksi nimitetty Tuura määrää Turhapuron armeijaan (Uuno Turhapuro armeijan leivissä), tästä tulee varusmiespalveluksen aikana majuri. Kun Tuura osallistuu presidenttikilpaan (Uuno Turhapuro herra Helsingin herra), Uunosta tulee puolivahingossa tasavallan presidentti.

Turhapuron vakituiset apurit ovat hänen autonkorjaajakaverinsa Härski Hartikainen (Spede Pasanen) ja insinööri Sörsselssön (alussa Lettunen ja välillä Lörsson, Simo Salminen). Yksi merkittävimpiä sivuhahmoja elokuvissa on Tuuran sihteeri Unelma Säleikkö, joka täyttää kaikki muut Uunon naisille asettamat standardit, paitsi varallisuuden. Tästä johtuen elokuvien ajan Uuno pysyy Elisabethin kanssa, vaakakupissa ollen Elisabethin kautta suunnaton perintö, ja Unelmalta iätön kauneus, kultivoitu käytös, älykkyys ja rinnat. Uuno kuitenkin pitää Unelmaa henkisesti hyvin lähellä itseään, palvoen ja vannoen tälle rakkautta ja sitä, että mikäli perintöä ei olisi, Unelma olisi hänen ja päinvastoin. Uuno-elokuvien keskeisiin henkilöihin kuuluu myös Uunon anoppi (Marita Nordberg, Anja Pohjola, Ritva Valkama). Yksi Uuno Turhapuro-elokuvien sivuhahmo on neljässä elokuvassa esiintynyt Uunon isä, Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen). Muita merkittäviä näyttelijöitä Uuno-elokuvissa olivat muun muassa Elli Castrén (Unelma Säleikkö), Helge Herala, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen ja Marja Korhonen. Marjatta Raita on ainoa, joka on esiintynyt jokaisessa elokuvassa, mikäli mukaan lasketaan epäviralliseksi elokuvaksi luokiteltu Uuno Turhapuron veli.[16]

Elokuvien vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti alusta alkaen kriitikot pitivät Uuno-elokuvia todella huonoina: niitä kutsuttiin esimerkiksi rakenteettomaksi mössöksi ja ylipitkien sketsien kokoelmaksi.[17] Myös hahmon rumuutta ihmeteltiin.[3]

Katsojat pitivätkin sitten Uunoista kriitikoita enemmän. Jo ensimmäinen elokuva sai 600 000 katsojaa, mutta menestystä ei kuitenkaan ollut osattu odottaa.[17] Suosituin Uuno-elokuva on Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984, joka sai elokuvateattereissa yli 750 000 katsojaa. Se oli koko vuosikymmenensä katsotuin elokuva Suomessa (mukaan lukien ulkomaalaiset elokuvat) ja vuodesta 1968 lähtien katsotuin kotimainen elokuva aina helmikuuhun 2018 asti, jolloin Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta Sotilaasta rikkoi Uunon katsojaennätyksen yli miljoonalla katsojallaan. Vielä viimeinenkin Uuno-elokuva, Uuno Turhapuro – This Is My Life, sai 145 000 katsojaa ja oli vuoden 2004 kolmanneksi katsotuin elokuva.[18]

Esiintymiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuno Turhapuro -elokuvat, joissa Uunon hahmo esiintyy
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1973 Uuno Turhapuro Spede Pasanen Ere Kokkonen &&&&&&&&&0613409.&&&&00613 409
1975 Professori Uuno D. G. Turhapuro &&&&&&&&&0455739.&&&&00455 739
1976 Lottovoittaja UKK Turhapuro &&&&&&&&&0480083.&&&&00480 083
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon &&&&&&&&&0407877.&&&&00407 877
1978 Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy &&&&&&&&&0356953.&&&&00356 953
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi &&&&&&&&&0452656.&&&&00452 656
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa &&&&&&&&&0572488.&&&&00572 488
1983 Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin &&&&&&&&&0381181.&&&&00381 181
1984 Uuno Turhapuro armeijan leivissä Ere Kokkonen &&&&&&&&&0750965.&&&&00750 965
1985 Uuno Epsanjassa &&&&&&&&&0607939.&&&&00607 939
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle &&&&&&&&&0556519.&&&&00556 519
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti Spede Pasanen Spede Pasanen &&&&&&&&&0352205.&&&&00352 205
1988 Tupla-Uuno Hannu Seikkula &&&&&&&&&0245883.&&&&00245 883
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Pertti Melasniemi &&&&&&&&&0233485.&&&&00233 485
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra Ere Kokkonen Ere Kokkonen &&&&&&&&&0383706.&&&&00383 706
1992 Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti &&&&&&&&&0283118.&&&&00283 118
1993 Uuno Turhapuron poika Spede Pasanen Spede Pasanen &&&&&&&&&0123858.&&&&00123 858
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Ere Kokkonen Ere Kokkonen &&&&&&&&&&073581.&&&&0073 581
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life &&&&&&&&&0145000.&&&&00145 000
Uuno Turhapuro -elokuvat, joissa Uunon hahmo ei esiinny
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1994 Uuno Turhapuron veli Spede Pasanen Hannu Seikkula &&&&&&&&&&020597.&&&&0020 597
Vierailut muissa elokuvissa
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1979 Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit Spede Pasanen Spede Pasanen &&&&&&&&&0490439.&&&&00490 439
1980 Tup akka lakko &&&&&&&&&0317185.&&&&00317 185
1991 Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet Ere Kokkonen Ere Kokkonen &&&&&&&&&0202034.&&&&00202 034

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Uuno Turhapuro – Viimeinen tuomio, Musiikkiteatteri Palatsin näytelmä, jota esitettiin vuonna 2015. Perustui Hannu Reunamäen käsikirjoitukseen vuodelta 1995, johon Spede Pasanen oli antanut luvan. Uuno Turhapuroa esitti Miro Honkanen.[20]

Oheistuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aitio, Tommi: Spede: Pertti Pasasen elämä. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2531-9
  • Kokkonen, Ere: Tarinoita Turhapurosta -DVD-haastattelu
  • Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro juhlakirja. Nurmijärvi: Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8
  • Marjamäki, Tuomas: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.
  • Marjamäki, Tuomas: Uuno on numero yksi: Turhapuron koko tarina 1971–2021. Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-091-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Marjamäki 2021, s. 24–26.
  2. ↑ Marjamäki 2021, s. 27–30.
  3. ↑ a b c Marjamäki 2007, s. 175.
  4. ↑ Marjamäki 2021, s. 30.
  5. ↑ a b Marjamäki 2021, s. 44–47
  6. ↑ Marjamäki 2021, s. 129–130.
  7. ↑ Marjamäki 2021, s. 30–31.
  8. ↑ Marjamäki 2021, s. 38–44.
  9. ↑ Marjamäki 2021, s. 38.
  10. ↑ Marjamäki 2021, s. 84.
  11. ↑ Marjamäki 2021, s. 87.
  12. ↑ Marjamäki 2021, s. 87–89.
  13. ↑ Marjamäki 2021, s. 64.
  14. ↑ Marjamäki 2021, s. 143.
  15. ↑ Marjamäki 2007, s. 216.
  16. ↑ Marjamäki 2007, s. 181.
  17. ↑ a b Marjamäki 2007, s. 176.
  18. ↑ Marjamäki 2007, s. 39.
  19. ↑ Marjamäki 2021, s. 324.
  20. ↑ Marjamäki 2021, s. 320.
  21. ↑ Uuno Turhapurolle oma nettikasino Iltalehti. Viitattu 13.6.2016. Suomi

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aitio, Tommi: Uuno Turhapuro. Elämä. Helsinki: Johnny Kniga, 2014. ISBN 978-951-0-40301-3
  • Ikonen, Stiina & Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuron mietelmät. Legendaarisia leffalausahduksia ja Uuno-triviaa. Hyvinkää: Pupliser, 2006. ISBN 952-99535-5-0
  • Sihvonen, Jukka (toim.): UT: Tutkimusretkiä Uunolandiaan. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1991. ISBN 951-692-279-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]