Lucius Julius Aurelius Septimius Vaballathus Athenodorus (arab. وهب اللات, Wahb-Allat, k. noin 273) oli Palmyran valtakunnan kuningas vuosina 267–272. Hän oli Septimius Odaenathuksen ja kuningatar Zenobian poika. Kun Odaenathus murhattiin vuonna 267, nousi Vaballathus Palmyran kuninkaaksi ja otti vastaan arvonimet rex regum (suom. kuninkaiden kuningas), corrector totius Orientis (suom. idän hallitsija) ja dux Romanorum suom. roomalainen johtaja). Todellisuudessa valta oli kuitenkin hänen äidillään, Zenobialla. Vaballathuksen ikää tällöin ei tiedetä varmasti, mutta todennäköisesti hän ei ollut kovinkaan vanha.
Rooman keisarit, Gallienus tai Claudius Gothicus eivät tunnustaneet uutta kuningasta, mutta mihinkään toimenpiteisiin palmyralaisia vastaan ei ryhdytty. Roomalaiset olivat tällöin jo muutenkin kiireisiä torjuessaan germaanihyökkäyksiä. Rooman keisariksi syyskuussa 270 noussut Aurelianus ilmeisesti tunnusti Vaballathuksen Odaenathuksen seuraajana. Aleksandriassa joulukuussa 270 lyödyt kolikot kuvaavat Aurelianusta ja Vaballathusta yhdessä. Niissä kuvataan Aurelianusta Augustukseksi ja Vaballathusta Autokratoriksi (Imperaattori), konsuliksi ja roomalaiseksi kenraaliksi. Vaballathus ei kuitenkaan vielä ollut virallisesti keisari, vaikka kolikot kutsuvatkin häntä kuninkaaksi.
Kun Persian kuningas Sapor I kuoli vuonna 272, Zenobia päätti kuitenkin ottaa lopullisen askeleen kohti keisariutta. Hän julisti itsensä Augustaksi ja Vaballathuksen Augustukseksi. Palmyralainen merkkipaalu Arabiasta kuvaa Vaballathusta keisarina (Imperator Caesar Lucius Julius Aurelius Septimius Vaballathus Athenodorus pius felix invictus Augustus), eikä mainitse ollenkaan Aurelianusta. Tämä saattoi olla viimeinen syy Aurelianuksen Palmyran sotaretkelle vuonna 272, joka päättyi lopulta Palmyran kukistumiseen. Zenobia ja Vaballathus otettiin vangiksi, ja vietiin Roomaan. Vaballathus kuoli myöhemmin vankeudessa.