Valdemar Birgerinpoika

Valdemar Birgerinpoika
Ruotsin kuningas
Valtakausi	kevät 1250 – 22. heinäkuuta 1275
Kruunajaiset	1251
Edeltäjä	Eerik Eerikinpoika
Seuraaja	Maunu Ladonlukko
Syntynyt	1239
Kuollut	26. joulukuuta 1302; Nyköpingin linna
Puoliso	Sofia Eerikintytär
Lapset	Eerik ; Ingeborg ; Eerik ; Marianne ; Rikissa ; Katariina; Margareeta
Suku	Bjälbo
Isä	Birger-jaarli
Äiti	Ingeborg Eriksdotter
Uskonto	roomalaiskatolinen

Valdemar Birgerinpoika (1239–26. joulukuuta 1302) oli Ruotsin kuningas 1250–1275. Hänen isänsä oli Birger-jaarli, jolla oli todellinen valta Valdemarin vielä ollessa alaikäinen. Valdemar oli naimisissa tanskalaisen prinsessa Sofian kanssa.

Birgerin kuoltua vuonna 1266 Valdemarin veli Maunu alkoi heti havitella kruunua. Valdemarilla oli myös suhde vaimonsa siskon Tanskan prinsessa Juttan kanssa. Tästä syystä hän joutui tekemään parannuksentekomatkan Roomaan vuonna 1274. Pian tämän jälkeen hänen veljensä Maunu ja Eerik, jotka saivat apua Tanskan kuninkaalta Eerik Klippingiltä, nousivat kapinaan ja löivät Valdemarin Hovan taistelussa vuonna 1275.

Valdemar ja Sofia pakenivat Norjaan ja Maunusta tuli kuningas. Vuonna 1277 Valdemar sai Götanmaan palkaksi siitä, että luopuisi vaatimuksestaan Ruotsin kruunuun. Valdemar joutui maanpakoon Tanskaan sen jälkeen, kun hän otti osaa kapinaan, joka melkein syrjäytti Maunun. Vuonna 1288 Maunu vangitsi Valdemarin Nyköpingshusin linnaan, jossa hän kuoli vuonna 1302.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valdemar Birgerinpoika Wikimedia Commonsissa

Seppo Suvanto: Valdemar (noin 1240–1302) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.8.2017.

Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.