Valentin Conrart (1603 Pariisi – 23. syyskuuta 1675), oli ranskalainen kirjailija ja yksi Ranskan akatemian alullepanijoista. Hänestä tuli akatemian jäsen heti sen perustamisen yhteydessä 1634, ja hänet valittiin myös akatemian pääsihteeriksi vuonna 1634.
Conrart syntyi kalvinistiseen perheeseen, ja hänen kasvatuksessaan keskityttiin erityisesti tulevaan kauppamiehen uraan. Liian myöhään hän pääsi aloittamaan klassisten kielten opettelua ja omaksumaan italian ja espanjan kieliä sekä oman äidinkielensä ranskan syvällistä hallitsemista. Vuonna 1627 hänet kuitenkin valittiin kuninkaan valtiovarojen neuvonantaja-sihteeriksi, ja tällöin hän alkoi kutsua luokseen kirjailijoita.
Hän oli Jean Chapelainin ja Guez de Balzacin ystävä, ja hänen luonaan tapasivat kirjailijat, jotka muodostivat myöhemmin Ranskan akatemian: Antoine Godeau, Jean Ogier de Gombauld, Philippe Habert, Claude Malleville, François Le Métel de Boisrobert, Jean Desmarets de Saint-Sorlin, Nicolas Faret ja Paul Pellisson. Conrartin luona pidetyt kirjalliset tapaamiset inspiroivat kardinaali Richelieuta, joka kehitti ajatukset suurisuuntaisiksi suunnitelmiksi, ja tuloksena oli akatemian perustaminen.
Conrart laati lupa-anomukset ja kirjoitti akatemian säännöt vuonna 1635. Hän jäi tehtäväänsä ensimmäisenä pääsihteerinä, vaikka oli hugenotti ja hänen sitoutumisensa protestanttiseen uskoon oli luja. Richelieun myötävaikutuksella hän kuitenkin sai olla tehtävässä aina kuolemaansa saakka.
Conrart ei julkaissut elämänsä aikana ainoatakaan merkittävää teosta, sillä hänen julkaistut teoksensa perustuvat vanhoihin käsikirjoituksiin. Jonkinlaista merkittävyyttä osoittaa hänen Nicolas Boileaulle kirjoittamansa teksti "J'imite de Conrart le silence prudent".
Edeltäjä: – |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 2 1634–1675 |
Seuraaja: Toussaint Rose |