Vallankumoustuomioistuin (Ranska)

Vallankumoustuomioistuin, kaiverrus vuodelta 1793.
Jacques Pierre Brissot ja 20 hänen ”rikostoveriaan” tuomioistuimen edessä.

Vallankumoustuomioistuin eli vallankumoustribunaali (ransk. Tribunal Révolutionnaire) oli Ranskan suuren vallankumouksen aikana vuosina 1793–1795 Pariisissa toiminut tuomioistuin, jossa tuomittiin poliittisia rikollisia. Niin sanottuna terrorin aikana se langetti tuhansia kuolemantuomioita.

Vallankumoustuomioistuin toimi Palais de la Cité -rakennuksessa (nykyinen Pariisin oikeuspalatsi) ja syytetyt odottivat oikeudenkäyntiään palatsin yhteydessä olleessa Conciergerien vankilassa.[1]

Vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliskonventti päätti erityisen tuomioistuimen perustamisesta 10. maaliskuuta 1793 Georges Dantonin ehdotuksesta, ja se nimettiin vallankumoustuomioistuimeksi 29. lokakuuta samana vuonna. Konventti valitsi oikeuteen valamiehistön, yleisen syyttäjän ja kaksi sijaista. Oikeuden presidenttinä toimi M. J. A. Herman ja syyttäjänä Antoine Quentin Fouquier-Tinville. Syytettyjen nimilistat laati erityinen komissio ja ne hyväksyttiin tarkistamisen jälkeen yleisen turvallisuuden valiokunnan ja yhteishyvän valiokunnan yhteisistunnossa.[2] Oikeuden toimivaltaan kuuluivat vastavallankumouksellinen toiminta sekä hyökkäykset vapautta, tasa-arvoa, tasavallan yhtenäisyyttä tai jakamattomuutta ja valtion sisäistä tai ulkoista turvallisuutta vastaan. Vallankumoustuomioistuimen päätöksistä ei voinut valittaa ja sen tuomiot pantiin täytäntöön vuorokauden sisällä.[3] Vastaavia tuomioistuimia perustettiin myös maakuntiin.[2] Keväällä 1794 Pariisin tuomioistuin sai kuitenkin yksinoikeuden vastavallankumouksellisten tuomitsemiseen ja syytetyt piti lähettää sinne myös maan muista osista.[3]

Vallankumoustuomioistuin tuomitsi alkuun varsinkin vastavallankumouksellisia ja rojalisteja, mutta pian vallankumouksen johtajat alkoivat käyttää sitä keskinäisen valtataistelunsa välineenä. Varsinkin yhteishyvän valiokuntaa hallinnut Maximilien Robespierre käytti sitä hankkiutuessaan eroon kilpailijoistaan. Tuomituiksi joutui muun muassa runsaasti Dantonin kannattajia sekä girondisteja. Robespierren aloitteesta 10. kesäkuuta 1794 säädettiin vallankumoustuomioistuimen toimintaa koskenut niin sanottu prairialkuun 22. päivän laki, joka lakkautti syytettyjen kuulemisen, poisti heiltä oikeuden asianajajaan ja määräsi kuolemantuomion ainoaksi mahdolliseksi rangaistukseksi syyllisiksi todetuille. Sitä ennen tuomioistuin oli langettanut 13 kuukauden aikana 1 220 kuolemantuomiota; uuden lain voimaanastumisen ja Robespierren kukistumisen välisten 49 päivän aikana se antoi 1 376 kuolemantuomiota.[2]

Kaikkiaan Pariisin vallankumoustuomioistuin antoi 2 639 kuolemantuomiota, mikä oli 15,9 % terrorin ajan kaikista kuolemantuomioista Ranskassa.[4] Vallankumoustuomioistuin lakkautettiin 31. toukokuuta 1795.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Palais de la Cité and the Conciergerie (englanniksi) Paris: Parcours Révolution. Viitattu 15.1.2024.
  2. ↑ a b c d Revolutionary Tribunal (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.4.2013.
  3. ↑ a b Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 113. Longman, Lontoo/New York 1988.
  4. ↑ Jones 1988, s. 119.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]