Vares – yksityisetsivä | |
---|---|
Ohjaaja | Aleksi Mäkelä |
Käsikirjoittaja | Pekka Lehtosaari |
Perustuu | Reijo Mäen romaaniin Keltainen leski |
Tuottaja | Markus Selin |
Säveltäjä | Kalle Chydenius |
Kuvaaja | Pini Hellstedt |
Leikkaaja | Kimmo Taavila |
Lavastaja | Sattva-Hanna Toiviainen |
Erikoistehosteet | Konsta Mannerheimo |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Solar Films |
Ensi-ilta | |
Kesto | 97 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 1,8 miljoonaa euroa |
Katsojat | 201 000 |
Seuraaja | V2 – Jäätynyt enkeli |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
Vares – yksityisetsivä on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut suomalainen rikoselokuva, jonka on ohjannut Aleksi Mäkelä. Elokuva on ohjaajansa kuudes kokoillan elokuva ja ensimmäinen Vares-elokuva. Tarina pohjautuu Reijo Mäen romaaniin Keltainen leski.
Kaunis ja tyylikäs kersantti Eeva Sunila vangitsee armeijan kertausharjoituksissa vastapuolen Jussi Vareksen ja hurmaa tämän sotaharjoitusten jälkeisessä illanvietossa. Eeva kertoo olevansa menossa naimisiin. Eevan yllättävä ilmestyminen valtakunnan uutisten pääaiheeksi tempaa Vareksen mukaan ajojahtiin Etelä-Suomessa.
Venäjän mafialta kaapatuilla miljoonilla on monta ottajaa, joille lähimmäisen henki ei ole minkään arvoinen. Eeva Sunila huomaa olevansa syötävä nappula pelissä, jossa mukana ovat vastavihitty aviomies Antero Kraft, miestennielijä Ifigenia Multanen, bisneshai Karl E. Miesman, lahjottu poliisi Mikko Koitere sekä ammattitappajat Jari Hillosilmä Munck ja Tetsuo Sinkkonen.[1]
Kimmo Taavila voitti elokuvasta parhaan leikkauksen Jussi-palkinnon, lisäksi Aleksi Mäkelä (ohjaus) ja Samuli Edelmann (miessivuosa) olivat ehdolla Jussi-palkinnon saajiksi.
Elokuvan jatko-osa V2 – Jäätynyt enkeli ilmestyi vuonna 2007. Vuonna 2011 ilmestyivät Vares – Pahan suudelma, Vares – Huhtikuun tytöt ja Vares – Sukkanauhakäärme ja vuonna 2012 elokuvat Vares – Kaidan tien kulkijat, Vares – Uhkapelimerkki ja Vares – Pimeyden tango. Vuonna 2015 ilmestyi jatko-osa Vares – Sheriffi.
Juha Veijonen | … | Jussi Vares |
Laura Malmivaara | … | Eeva Sunila |
Jorma Tommila | … | Antero Kraft |
Samuli Edelmann | … | Mikko Koitere |
Jari Halonen | … | Karl E. Miesmann |
Pekka Valkeejärvi | … | Jari "Hillosilmä" Munck |
Kari Hietalahti | … | Tetsuo Sinkkonen |
Minna Turunen | … | Ifigenia Multanen |
Markku Peltola | … | kirjailija Luusalmi |
Jasper Pääkkönen | … | Jarmo/Jartza/Pitsapoika |
Santeri Kinnunen | … | Touko Reiman |
Georges Copeloussis | … | Gennadi Antipov |
Sulevi Peltola | … | pornokauppias Viljanen |
Svante Martin | … | poliisipäällikkö Bo Bergström |
Tuula Nyman | … | Jarmon äiti |
Heli Sutela | … | Lissu |
Oiva Lohtander | … | Werneri Ahokas |
Pauliina Hukkanen | … | Pirre, Koitereen vaimo |
Topias Tanska | … | Jaakko, Koitereen poika |
Jouko Klemettilä | … | Pappi |
Pekka Huotari | … | Lehtosuo, saattovartija |
Tommi Korpela | … | Uusniitty, saattovartija |
Tero Jartti | … | Vanki suihkussa |
Petri Manninen | … | Vanki suihkussa |
Niko Saarela | … | Sotapoliisi |
Jani Volanen | … | Tarjoilija pubissa (äänirooli) |
Jussi Lampi | … | Pitkä mies |
Niko Rajala | … | Pitkän miehen kaveri |
Elokuva on kuvattu täysin digitaalisena teräväpiirtona. [2]
Käsikirjoitus | … | Pekka Lehtosaari |
Ohjaus | … | Aleksi Mäkelä |
Kuvaus | … | Antti Hellstedt |
Lavastus | … | Sattva-Hanna Toiviainen |
Musiikki | … | Kalle Chydenius |
Leikkaus | … | Kimmo Taavila |
Puvustus | … | Nina Puumalainen |
Ääni | … | Jyri Rahkonen |
Tuottajat | … | Markus Selin |
Turun Sanomien Tapani Maskula sanoo Aleksi Mäkelän mieltyneen televisiosarjoista tuttuun tapaan seurata eri päähenkilöitä 10–15 kerrallaan, minkä avulla yksinkertainen juoni saadaan näyttämään dynaamisemmalta. Mainoksista taas ovat Maskulan mukaan peräisin päähenkilöitä luonnehtivat ”tyhjäpäiset” tekstiplanssit pysäytyskuvineen, jotka katkaisevat kerronnan tempon. Elokuvan valopilkkuna on hänestä Jari Halonen esittämässä äkkipikaista ja häiriintynyttä sadistia Miesmannia. Muilta osin Maskula on melko tyly: ”Yksityisetsivä Vares on kauttaaltaan kehnoa, nuhruista, änkyttävää ja halvan makuista korvikeviihdettä aitojen jenkkirymistelyjen rinnalla. Sen vauhtijaksot supistuvat yhden poliisiauton kuperkeikkaan, aiheeseen olennaisesti liittyvistä tappeluista puolestaan puuttuu sähäkkä iskevyys ja väkivallasta verinen realistisuus.”[3]