Ventura Ruiz Aguilera |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. marraskuuta 1820 Salamanca, Espanja |
Kuollut | 1. heinäkuuta 1881 (60 vuotta) Madrid, Espanja |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | espanja |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ventura Ruiz Aguilera (2. marraskuuta 1820 Salamanca, Espanja – 1. heinäkuuta 1881 Madrid, Espanja) oli espanjalainen runoilija ja lääkäri, joka toimi Espanjan kansallisen arkeologisen museon johtajana kuolemaansa asti. Hän laati nationalistisia sanomalehtikirjoituksia ja isänmaallisia runoja, kuten ”Ecos nacionales”, sekä elegioita, kuten ”Elegias y Armonias”. Hän kirjoitti myös suorasanaista kirjallisuutta, muun muassa näytelmiä, jota eivät saaneet yhtä paljon huomiota osakseen.[1][2]
Aguilera opiskeli ensin lääketiedettä mutta heittäytyi pian poliittisiin kiistoihin. Hänestä tuli loistava journalisti ja Espanjassa aikansa runollisin edistysmielinen. Hänen maineensa runoilijana loi kokoelma Los cantares, joka toi hänelle nimen Espanjan Bérangerina. Hän vaikutti suuresti omana aikanaan poliittisesti kiihkeällä runokokoelmalla Ecos nacionales (1849), jonka alussa on ”Roncesvalles” ja lopussa ”Vergara”. Merkittävimmäksi hän kuitenkin nousi lyyrikkona kokoelmallaan Elegías y armonías. Muita merkittäviä ovat Sátiras, joka koostuu yksitoistatavuisista kolmirivisistä säkeistä, Rimas varias, Legenda de Nochebuena (1872), Proverbios ejemplares sekä Proverbios cómicos (1864), joissa erityisen merkittävää on tyylin puhtaus ja tunteen syvyys. Intohimoinen rakkaus isänmaahan ja kotiin ovat leimallisia koko hänen runotuotannolleen.[3]