Viktoria Savs (27. kesäkuuta 1899 Bad Reichenhall - 31. joulukuuta 1979 Salzburg) oli itävaltalainen ensimmäisen maailmansodan naissotilas. [1]
Viktoria Savsin isä kutsuttiin Ensimmäisen maailmansodan alettua Itävalta-Unkarin armeijaan ja rintamapalvelukseen. Isä haavoittui vuonna 1915 ja tuli kotiin topiumaan. 16- vuotias Viktoria pyysi isältään lupaa päästä armeijaan. [2] [3]
Isä yritti vakuuttaa tytärtään, että ei kannattaisi, mutta turhaan. Viktoria Savs ilmoittautui armeijaan yhdessä isänsä kanssa nimellä Viktor Savs. Pari esimiestä oli selvillä asian todellisesta laidasta. Palveltuaan vuoden asettomana apusotilaana, hän halusi päästä rintamalle. Hän pääsi rintamalle ja oli mukana Sasso di Seston taistelussa, missä johti 20 vangittua italialaista sotilasta vihollisen tykistötulen läpi itävaltalaisten puolelle. Hänet palkittiin urheudestaan ja esimerkellisyydestään urhoollisuusmitalilla ja Karl Troop- mitalilla. [4]
Savs niitti mainetta suorastaan uhkarohkeana sotilaana. 27. toukokuuta 1917 hän oli suorittamassa vapaaehtoistehtävää, kun haavoittui vakavasti. Hänen oikea jalkansa murskaantui ja jäi roikkumaan jänteiden varaan. Hän yritti itse amputoida sen, mutta taistelutoverit estivät. Hänet vietiin sotilassairaalaan missä tehtiin amputaatio. Sen yhteydessä hänen sukupuolensa paljastui. Hänet erotettiin armeijasta. Tämän jälkeen hän palveli Punaisessa Ristissä. Asia tuli julkisuuteen ja Savsia pidettiin suurena sankarina. [5]
Sodan jälkeen Savs palasi kotiinsa, mutta alue oli luovutettu Italialle ja Savs ei pitänyt asiasta. Hän muutti ensin Hall in Tiroliin ja vuonna 1928 Salzburgiin, missä oli vähän aikaa asunnoton. Hän työskenteli taloudenhoitajana ja liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen. Vuonna 1936, kun Savs asui Berliinissä, Adolf Hitler lahjoitti hänelle 150 markkaa uuden proteesin hankkimiseen. Vuonna 1938 hän palasi Salzburgiin, misasä työskenteli armeijan palveluksessa ja vuonna 1942 hän työskenteli miehitetyssä Belgradissa.[6]
Savs ei avioitunut. Vanhempana hän adoptoi itseään 20 vuotta nuoremman naisen tyttärekseen. Tämän sanottiin olleen normaali käytäntö naisten välisissä suhteissa.