Viljakkala

Viljakkala
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Ylöjärvi

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°42′20″N, 023°16′00″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 932
Hallinnollinen keskus Viljakkalan kirkonkylä
Perustettu 1874
Liitetty 2007
– liitoskunnat Ylöjärvi
Viljakkala
– syntynyt kunta Ylöjärvi
Pinta-ala 224,96 km²  [1]
– maa 200,25 km²
– sisävesi 24,71 km²
Väkiluku 2 166  [2]
(31.12.2006)
– väestötiheys 10,85 as./km²

Viljakkala on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Pirkanmaalla. Viljakkalan kunnan ja Ylöjärven kaupungin kuntaliitos astui voimaan 1. tammikuuta 2007. Viljakkalan naapurikunnat olivat Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kuru ja Ylöjärvi. Viljakkalan asutus on keskittynyt entisen kunnan lounaisosaan, kun taas itä- ja pohjoisosat ovat hyvin harvaan asuttuja, jopa erämaisia. Hämeenkyrön Kyröskosken taajama ulottuu osittain Viljakkalan puolelle.[3]

Viljakkalassa on 125 järveä ja lampea, ja jokaista asukasta kohti paikkakunnalla on 83 metriä rantaviivaa. Viljakkala kuuluu pääasiassa Kyrösjärven vesialueeseen, mutta huomattava osa entisen kunnan itäosan järvistä laskee Näsijärveen.[3]

Viljakkalan tunnetuin kohde on Haverin kultakaivos, joka on nykyään matkailukäytössä. Kaivos on myös urheilusukeltajien käytössä. Helsingin olympiakisojen kulta- ja hopeamitalien materiaali on kaivettu Haverista.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljakkalan seudulle on syntynyt pysyvää asutusta jo 800–1000-luvuilla, mihin viittaavat kirkonkylästä ja Inkulasta löydetyt kalmistot. Vuoden 1540 maakirjan mukaan nykyisen Viljakkalan alueella oli kaikkiaan 60 taloa. Vuosina 1865–1866 suoritetun Kyrösjärven laskun ansiosta viljakkalalaiset maanviljelijät saivat runsaasti lisää viljelysmaita.[3]

Teollisuuden vaikutukset tuntuivat Viljakkalassa jo varhain, kun Ansomäestä löydettiin rautamalmiesiintymä vuonna 1737. Vuosina 1842–1865 Haverista louhittiin malmia, joka kuljetettiin jalostettavaksi Tampereelle, ensin hevosten vetämänä Näsijärven rantaan ja siitä proomuilla perille. Oy Vuoksenniska Ab osti Haverin vuonna 1935 ja kaivos oli toiminnassa vuosina 1942–1960. Tänä aikana kaivos työllisti noin neljäsosan työikäisistä viljakkalalaisista.[3]

Viljakkala kuului alkujaan Sastamalan suurpitäjään, josta se erosi Hämeenkyrön mukana jo 1300-luvulla. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen julkaisi Hämeenkyrön pitäjänkertomuksessaan vuonna 1851 muistitiedon, jonka mukaan Kyrön pitäjän ensimmäinen kirkko olisi sijainnut Viljakkalan kylässä. Viljakkala tuli Hämeenkyröön kuuluvaksi saarnahuonekunnaksi vuonna 1641 – tällöin Viljakkalan ensimmäisen oman kirkon kerrotaan jo olleen olemassa – ja kappeliksi vuonna 1844. Vuonna 1906 Viljakkalasta tuli itsenäinen seurakunta; kunnallisesti se oli itsenäistynyt jo vuonna 1874. Carl Ludvig Engelin suunnittelema puinen Viljakkalan kirkko on vuodelta 1842. [3]

Inkulan salmen vanha kiviholvisilta

Viljakkalaan asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan siirtoväkeä.[4]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljakkalasta lähtevät seututiet Ylöjärvelle, Hämeenkyrön Kyröskoskelle ja Kyrösjärven itäpuolitse Ikaalisten itä- ja pohjoisosiin. Entisen kunnan alueen itäisin kärki ulottuu Ylöjärven ja Virtain välisen kantatie 65:n yli lähelle Näsijärveä. Viljakkalasta kertyy matkaa Tampereelle noin 40 kilometriä, Ylöjärven keskustaan noin 30 kilometriä sekä Kyröskoskelle ja Hämeenkyrön kirkonkylään vajaat kymmenen kilometriä. Lähin lentokenttä on Tampere-Pirkkalan lentoasema.[3]

Viljakkalan itäosan halki kulkee vuonna 1971 käyttöön otettu Tampere–Seinäjoki-rata, mutta sillä ei juuri ole merkitystä liikenneolojen kannalta, koska radalla ei ole henkilöliikennepaikkoja Viljakkalan alueella. Lähin rautatieasema on Tampereella.[5]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viljakkalan kylät 1930-luvulla:
1-Sontu, 2-Särkkä, 3-Harhala, 4-Hiiroinen, 5-Viljakkala, 6-Inkula, 7-Koivisto, 8-Karhe.
Kunnan ulkopuolisten kylien alueet vaalean keltaisella. Alueet sisältävät mm. Hämeenkyrössä pääosaltaan sijaitsevien Mahnalan ja Sarkkilan alueita. Sonnun ja Koiviston kylien Kuruun 1900-luvun alussa liitetyt osat viivoitettuina kartan itäosassa.

Harhala, Hiiroinen, Inkula, Karhe, Koivisto, Mahnala, Sarkkila, Sontu, Särkkä, Viljakkala (kirkonkylä)

Viljakkalassa syntyneitä tai siellä vaikuttaneita merkkihenkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljakkalan alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Viljakkalan murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen pohjoisryhmään, joka on lähellä eteläpohjalaisia murteita.[6]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljakkalan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sallatti, räätikkäloora, paistinjuusto ja kinkku.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain (pdf) 1. 1. 2006. Maanmittauslaitos. Viitattu 24.6.2008.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2006 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 432–433. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  4. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  5. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat' (2. painos), s. 136. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  6. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 237. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  7. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 79. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]