Viron presidentinvaali 2016
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
Viron presidentinvaali on epäsuora vaali, jossa valitaan Viron presidentti. Ensimmäinen kierros järjestettiin 29. elokuuta 2016, toinen ja kolmas kierros 30. elokuuta 2016.[1] Koska kukaan ei saavuttanut Riigikogun kolmessa suljetussa lippuäänestyksessä riittävää enemmistöä, seuraava vaihe käytiin 24. syyskuuta valitsijamieskokouksessa. Koska sekään vaihe ei tuottanut tulosta, palattiin riigikoguun, jossa äänestettiin 3. lokakuuta 2016.
Vaalitapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron presidentin valitsemisen vaalilaissa parlamentti eli riigikogu kutsutaan ensin valitsemaan presidenttiä. Laki vaatii vähintään 68 ääntä riigikogun 101 jäseneltä eli kahden kolmasosan enemmistöä. Äänestyskierroksia käydään kolme kahden päivän aikana.[2]
Jos parlamentin jäsenten vaalit epäonnistuvat näissä kolmessa äänestyksessä, Riigikogun puhemies kutsuu erityisen vaalikokouksen (vir. valimiskogu). Se koostuu 101 riigikogun jäsenestä ja tuolloin 234 valitsijasta, jotka paikalliset viranomaiset (kaupungit ja kunnat) lähettivät. Kuntien edustajista 10 tuli Tallinnasta, neljä edustajaa Tartosta, Narvasta ja Pärnusta, kaksi edustajaa yli 10 000 asukkaan kaupungeista ja lopuilla kunnilla yksi edustaja/kunta. Vaalikokouksen valitsijat äänestävät kaksi kierrosta. Valitun tulee saada valitsijakokouksen äänistä yli puolet eli tässä tapauksessä 168 ääntä. Mikäli ensimmäinen kierros ei tuota vaadittua tulosta, kaksi eniten ääniä saanutta on toisen vaalikouksen äänestyksessä ja vaatimus on edellee sama eli 168 ääntä.[2]
Mikäli vaalikokous toisellakaan kierroksella vaadittua tuosta, valinta palaa 101-jäseniseen riigikoguun.[2]
Vaalit olivat salaiset.
Edeltävät keskustelut ja presidenttiehdokkaiden nimeäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron vuoden 2016 presidentinvaalit käytiin Toomas Hendrik Ilveksen 10-vuotisen presidenttiyden jälkeen. Uuden presidentin valinta näytti hyvin epäselvältä. Lähtötilanteessa ehdokkaita oli useita. Vahvinta kannatusta kansalaisten keskuudessa sai aiemmin ulkoministerinä toiminut, sitoutumaton Marina Kaljurand. Kansansuosiolla ei vaaleissa ollut suoraa vaikutusta, koska valinnan tekivät ensin riigikogun edustajat ja mikäli siellä ei löytynyt 2/3-osan riigikogukannatusta, valinnassa oli mukana lisäksi kuntien edustajat.[3]
Sosialidemokraattinen puolue luopui omasta ehdokkaastaan ja tuki aiemmin ulkoministerinä toiminutta sitoutumatonta Marina Kaljurandia, joskin valitsijoilla on vapaat kädet antaa äänensä kenelle haluavat. Puolue päätyi ratkaisuun ennen vaalikokousta, jotta vaali onnistuisi, eikä valinnan tarvitsisi palata parlamentin päätettäväksi.[4]
Mielipidekyselyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kyselyn tekijä | Ajankohta | Vastaajia | 
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kaljurand Sit. |
Savisaar Sit. |
Tarand Sit. |
Kallas Ref |
Rüütel EKRE |
Ergma IRL |
Paet Eef |
Helme EKRE |
Jõks Sit. |
Nestor SDE |
Reps Kesk | |||
| TNS Emor | syyskuu 2016 | 1009 | 40 % | – | – | 18 % | – | – | – | 6 % | 5 % | 7 % | 8 % |
| Turu-uuringute AS | elokuu 2016 | 1003 | 22 % | 15 % | 6 % | 17 % | – | – | 2 % | 5 % | 8 % | 3 % | 3 % |
| TNS Emor | elokuu 2016 | 1505 | 30,4 % | – | – | 22,3 % | – | – | – | 6 % | 6,9 % | 4,9 % | 7,8 % |
| Turu-uuringute AS | kesäkuu 2016 | – | 29 % | 14 % | 6 % | 9 % | – | – | 2 % | 4 % | 8 % | 2 % | 1 % |
| TNS Emor | kesäkuu 2016 | 1375 | 25 % | 14 % | 6 % | 11 % | – | – | 4 % | 5 % | 11 % | 2 % | 2 % |
| TNS Emor | huhtikuu 2016 | 1293 | 30 % | 14 % | 10 % | 12 % | – | – | – | 5 % | 3 % | 2 % | – |
| Turu-uuringute AS | tammikuu 2016 | 1001 | 23 % | 14 % | 9 % | 8 % | 5 % | 4 % | 3 % | – | – | 3 % | – |
| TNS Emor | joulukuu 2015 | – | 20,3 % | 12,6 % | 9,5 % | 10,6 % | 3,2 % | 4 % | 2,9 % | – | – | 1,4 % | – |
| TNS Emor | elokuu 2015 | 1203 | 14,3 % | 13,2 % | 10,1 % | 11,2 % | 3,4 % | 5,4 % | 4,8 % | – | – | 2,3 % | – |
| TNS Emor | maaliskuu 2015 | 1251 | 10,4 % | 13 % | 9,6 % | 13 % | 3,6 % | 6,7 % | – | – | – | 1,3 % | – |
Ensimmäinen riigikogu-vaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisellä kierroksella riigikogussa oli mukana vain kolme ehdokasta. Hallituspuolueet, reformipuolue ja sosiaalidemokraatit, olivat sopineet , että heillä on vaalissa yksi ehdokas kullakin kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella heillä oli riigikogun puhemies, sosiaalidemokraattien Eiki Nestor, joka sai 40 ääntä. Opposition eli Keskustan ehdokas Mailis Reps sai 26 ääntä ja sitoutumaton Allar Jõks 25 ääntä. Paikalla oli 99 kansanedustajaa 101 parlamentin jäsenestä. Tyhjää äänesti kahdeksan kansanedustajaa.[5]
Toisessa äänestyksessä entinen pääministeri ja EU:n liikennekomissaari, Reformipuolueen ehdokas Siim Kallas sai 45 ääntä. Kallas korvasi sopimuksen mukaisesti Nestorin toisella kierroksella. Pääoppositiopuolue Keskustan ehdokas Mailis Reps sai 32 ääntä ja riippumaton ehdokas, entinen oikeuskansleri Allar Jöks sai 21 ääntä. Kaksi eniten ääniä saanutta meni iltapäivällä käydylle kolmannelle äänestyskierrokselle.[6]
Riigikogu ei onnistunut valitsemaan uutta presidenttiä vaalien kolmannella kierroksella. Kumpikaan äänestyksessä ehdolla olleista ehdokkaista eli Siim Kallas ja Mailis Reps ei saanut vaadittavaa kahden kolmasosan äänisaalista. Siim Kallas sai 42 ääntä ja Mailis Reps 26 ääntä. Tyhjiä ääniä jätettiin peräti 30. Näin vaali siirtyi vaalikokoukseen, johon tuli riigikogu-edustajien lisäksi kaupunkien ja kuntien edustajat.[7]
Vaalikokous - kaksi tuloksetonta vaalikierrosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vajaa kuukausi riigikogu-vaalien jälkeen riigikogun ja kaupunkien/kuntien edustajat - kaikkiaan 335 edustajaa kokoontui 24. syyskuuta Estonia-teatteriin valitakseen uuden presidentin. Valinta vaati 168 edustajan äänet.
Sitoutumaton kansansuosikki Marina Kaljuraid luopui ulkoministeriydestä ennen vaalikousta. Hän oli erityisen suosittu naisten, nuorten ja venäjänkielisten keskuudessa. Kaljuraid oletti tekemällään ratkaisulla saavansa päähallituspuolueen eli reformipuolueen edustajien tuen vaalikokouksessa.[8] Vaalikokouksen ensimmäiselle kierrokselle osallistui viisi presidenttiehdokasta. Siim Kallaksen ja Mailis Rapsin ehdokkuudet tulivat automaattisesti, koska he olivat mukana riigikogu-vaiheen kolmannella vaalikierroksella. Muut ehdokkaat tarvitsivat vähintään 21 vaalilautakunnan jäsenen hyväksynnän. Vaaditut allekirjoitukset keräsivät Marina Kaljurand, Mart Helme ja Allar Jõks. Ensimmäisellä kierroksella Allar Jõks sai 83 ääntä, Siim Kallas 81 ääntä, Mailis Reps 79 ääntä, Marina Kaljurand 75 ääntä ja Mart Helme 16 ääntä. Koska kukaan ei onnistunut saamaan 168 ääntä, pidettiin vaalien toinen kierros, johon osallistuivat kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta ensimmäiseltä kierrokselta eli Jõks ja Kallas.[9]
Vastoin odotuksia vaalikokouksen toinenkaan kierros ei tuonut ratkaisua presidentinvalintaan, sillä vaalissa jätettiin 60 tyhjää äänestyslippua.[10] Kallas sai 138 ja Jõks 134 ääntä.[11] Tulos oli ainutlaatuinen, sillä aiemmissa vaaleissa vastaavassa tilanteessa eli vuoden 1996, 2001 ja 2006 vaaleissa oli saatu valittua uusi presidentti. Viime vaiheessa mukana olleet ehdokkaat Kallas ja Jõks luopuivat tämän jälkeen ehdokkuudestaan.[12]
Vaali takaisin parlamenttiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Vaalikokouksen valinta ei siis onnistunut, joten se palautui takaisin riikikogulle. Riigikogun puhemies Eiki Nestorin johdolla käydyissä neuvotteluissa Reformipuolueen suosikkina presidentiksi oli entinen pitkäaikainen puolustusministeri ja diplomaatti Jüri Luik, mutta Keskusta ja kansalliskonservatiivinen EKRE eivät kannattaneet Luikia. Sen jälkeen kompromissiehdokkaaksi valikoitui Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Kersti Kaljulaid. Kaljulaidin valinnalle riigikogun suurimmista puolueista löytyi kannatusta yli vaadittavan 68 edustajan. EKRE ei kannattanut myöskään Kaljulaidin valintaa hänen tasa-arvoisen avioliittokäsityksensä vuoksi.[13] [14] Puolueiden kompromissiehdokkaaksi valittu Kaljulaid tuli odotusten mukaisesti valituksi. Hänen puolestaan äänesti 101:stä kansanedustajasta 81 eli yli tarvittavan 68 äänen. Kaljulaid oli riigikogun äänestyskierroksella ainoa ehdokas.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dario Cavegn: New President to be elected in August or September 5.2.2016. err.ee. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Marjo Näkki: Viro ryhtyy valitsemaan presidenttiä – voittaako kansainvälisyys vai kansanläheisyys? 29.8.2016. YLE. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Marjo Näkki: Joku heistä voi olla Viron seuraava presidentti 29.8.2016. YLE. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Anniina Wallius: Uusi käänne Viron presidentinvaaleissa: Marina Kaljurand sai demarien tuen, Yle.fi 20.9.2016
- ↑ Marjo Näkki: Presidentinvaalit jatkuvat Virossa huomenna – yksikään ehdokas ei saanut tarpeeksi tukea 29.8.2016. YLE. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Minna Pärssinen: Viron presidentinvaalit menivät kolmannelle kierrokselle 30.8.2016. YLE. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Simo Ortamo: Viron parlamentti ei saanut valittua uutta presidenttiä – vaalit jatkuvat syyskuussa 30.8.2016. YLE. Viitattu 12.2.2021.
- ↑ Anniina Wallius: Viron ulkoministeri eroaa ja pyrkii omin voimin presidentiksi 9.9.2016. YLE. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Ahti Kaario: Yllätys Viron presidentinvaaleissa – Kansansuosikki Kaljurand putosi pois 24.9.2016. YLE. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Indrek Kuus: Rõivas: 60 mittehääletajat olid pettumuseks 24.9.2016. err.ee. Viitattu 12.2.2021. (viroksi)
- ↑ Anvar Samost: Kallas sai teises voorus 138 häält - valimised lähevad taas riigikokku 24.9.2016. err.ee. Viitattu 12.2.2021. (viroksi)
- ↑ Ahti Kaario: Viro ei saanut vieläkään valittua presidenttiä 24.9.2016. YLE. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Terhi Toivonen, Marjo Näkki: Löytyykö Virolle vihdoin presidentti? Yllätysnimi Kaljulaidia nostetaan Viron johtoon 28.9.2016. YLE. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Anniina Wallius: Viron tuleva presidentti on kansalle aivan vieras YLE. 29.9.2016. Viitattu 29.9.2016.
- ↑ Katriina Töyrylä: Nainen nousi ensimmäistä kertaa Viron presidentiksi – tuntematon biologi yllätti 3.10.2016. YLE. Viitattu 13.2.2021.
Asiasta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- President of the Republic of Estonia Elections vvk.ee. Viitattu 10.2.2021. (englanniksi)
| Parlamenttivaalit | |
|---|---|
| Kunnallisvaalit | |
| Presidentinvaali | |
| Europarlamenttivaalit | |
| Kansanäänestykset | |
