Vittorio De Seta | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. lokakuuta 1923 Palermo, Italia |
Kuollut | 28. marraskuuta 2011 (88 vuotta) Sellia Marina, Italia |
Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja, tuottaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Vittorio De Seta (15. lokakuuta 1923 – 28. marraskuuta 2011) oli italialainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja ja tuottaja. Hän kuului 1960-luvun italialaisen elokuvan merkittäviin realisteihin.[1][2]
De Seta syntyi Palermossa 1923. Hän muutti Roomaan, missä opiskeli elokuvataidetta. Hän teki ensimmäiset elokuvansa 1950-luvulla, kun hän kuvasi lyhyitä dokumentteja Sisiliasta, Sardiniasta ja Calabriasta.[3] Hän ohjasi ne vuosina 1954–1959, ja niiden kohteena olivat alueen köyhimmät ihmiset. De Setan kymmenen lyhytdokumentin ominaispiirteisiin kuuluivat selostustekstin puuttuminen, rauhallinen tunnelma ja taidokas värienkäyttö.[4] Liparisaarista tehty Isole di fuoco palkittiin 1955 parhaan lyhytdokumentin palkinnolla Cannesin elokuvajuhlilla.[2]
De Setan ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva oli 1961 valmistunut Vuoriston rosvot.[2] Se kertoo varkaaksi ja murhamieheksi epäillyn paimenen pakomatkasta Sardinian vuoristoissa.[4] Elokuvan käsikirjoitti De Setan vaimo Vera Gherarducci. Elokuva palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaana debyyttielokuvana, ja se sai parhaan kuvauksen Nastro d’argenton.[2] De Setan ensimmäisen elokuvan pääosissa oli oikeita sardinialaisia, mutta hänen toisessa elokuvassa Un uomo a metà esiintyivät muun muassa Jacques Perrin ja Ilaria Occhini.[5]
De Seta ohjasi Ranskassa 1969 elokuvan L’invitata. Sen jälkeen hän palasi Italiaan ja ohjasi RAI:lle neliosaisen minisarjan Opettajan päiväkirja, joka perustui Albino Bernardinin omaelämäkertaan. De Seta teki lopulta 1980-luvulla RAI:lle useita televisiodokumentteja. Hän palasi vielä näytelmäelokuvien pariin 2000-luvulla, kun vuonna 2006 valmistui Lettere dal Sahara.[5]
De Seta kuoli Sellia Marinassa marraskuussa 2011.[5]