Johannes Brahms sävelsi viulukonserttonsa D-duurissa (op. 77) kesällä 1878 ja johti sen kantaesityksen Leipzigissa 1. tammikuuta 1879 Joseph Joachimin toimiessa solistina.[1] Brahms kelpuutti useita Joachimin ehdotuksia lopulliseen teokseensa ja hyväksyi tämän kirjoittaman kadenssin ensimmäisen osan loppuun. Brahms ei lopulta sisällyttänyt kaavailemaansa neljättä osaa viulukonserttoon, vaan teos jakautuu kolmeen osaan. Neliosaisen konserton säveltäjä toteutti kolme vuotta myöhemmin toisen pianokonserttonsa muodossa.[2]